.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

torstai 2. elokuuta 2012

Delfiinien laulu maailmanrauhasta





Jalokivet olivat haudattuina
syvälle merenpohjan uumeniin




Pieni delfiininpoikanen 
oli nähnyt ne kerran aikaisemminkin
mutta vasta nyt hän ymmärsi niiden kauneuden 





Pieni poika selässään
hän oli tullut nyt niitä noutamaan 




Vihdoin oli tullut aika
jolloin maailma olisi tarpeeksi jalo 
nämä kalleudet vastaanottamaan 





He olivat sukeltaneet yhdessä ennenkin
he olivat löytäneet monia aarteita 
mutta tämä oli kaunein ja kallisarvoisin kaikista 




He nousivat pintaan
ja pienen pojan ruskealla iholla
kimalsivat sadat vesipisarat

Delfiinin iloinen nauru kiiri kauas
kun he lähestyivät rantaa 




Timantit olivat pojan kädessä
hän levitti ne hiekalle
niin että aurinkokin voi ne nähdä

Aurinko katsoi
ja timantit kimalsivat 
kauniimmin kuin koskaan ennen 




Hiekka oli timanteille uusi koti
lämmin ja polttava 
kuitenkin turvallinen

Pieni poika tiesi mitä hänen oli tehtävä
hänen oli löydettävä sopiva paikka 
jossa timantit voisivat hoitaa tehtäväänsä 




Delfiinin avulla poika selviäisi 
hän tiesi että delfiinillä oli vanhaa tietoa 
sellaista jota kukaan ei tiennyt 
kertoa vielä missään




Kaksi yötä pieni poika istui rannalla
kuunnellen delfiiniä
opetellen ulkoa koordinaatteja 
ja merenkulun sanastoa

Lopulta poika tiesi olevansa valmis
hän keräsi hellästi kaikki timanttinsa 
kangaskääröön ja lähti matkaan




35 vuotta poika kiersi meriä ja lahdenpoukamia
jakaen timantit paikoilleen

Kuka niistä kuului minnekin 
sen tiesivät vain poika ja delfiini




Lopulta poika ei ollut enää poika
eikä delfiinikään enää niin nuori
mutta uutterasti poika jatkoi työtään

Viimein hän oli päässyt vuorijonolle 
jolle hänen tuli asettaa viimeinen timanttinsa 




Jokainen timantti oli yksin
mutta tämän timantin asettamisen jälkeen
kukaan timanteista ei olisi yksin 

Aurinko tähdet ja kuu 
yhdistäisivät nämä timantit
ja antaisivat niiden alkaa 
suorittaa suurta tehtäväänsä




Kaikki delfiinit maailman valtamerissä
tiesivät tuona hetkenä
että nyt oli viimeisinkin timantti 
asetettu paikoilleen




Poika kuuli laulun 
joka oli niin kaunis 
että sitä ei voisi unohtaa koskaan

Laulu kertoi maailmanrauhasta 
se oli juuri alkanut

Se alkoi meristä


*





Tuleeko sinulle jo voimakirje?
voimakirje
Voimakirje ilmestyy perjantaisin.



7 kommenttia:

  1. Nuo pilvikuvat ovat jo ihan sinällään ilman sanojakin aivan mahtava visuaalinen runo. Kiitos, sain kuvista ihanan alun päivälleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun kuvasin pilviä. Ne olivat yllättävän moni-ilmeisiä. Ole hyvä :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, pilvet ovat ihmeellisiä. Kunpa muistaisi useammin katsella niitä.

      Poista
  3. Upea ja lohdullinen kuvatarina! Onko tämäkin tarina aamuhetken tulosta? Nyt täytyy kyllä aloittaa myöskin, jospa muutaman runon saisi pitkästä aikaa.

    (Nyt on helppoa kirjoittaa tähän ja kaikki edelliset kommentit näkyvät niin helposti ja suurena tuossa edellä. Hieno juttu, eikä ollut vaikeaa, eihän :-))

    VastaaPoista
  4. Aamuhetken vaikutusta on varmasti se, että lähdin yllättäen kuvaamaan pilviä. En muista aiemmin juurikaan kuvanneeni niitä. Teksti on syntynyt muutamia vuosia sitten (luultavasti aamusivujen voimalla kuitenkin) ja aina välillä julkaisen sen täällä uudelleen, kun tunnen sen itselleni ajankohtaiseksi. Jokaisella kertaa muokkaan tekstiä hieman uuteen muotoon eli se elää. Muuten aamusivut ovat kyllä jo parissa aamussa tehneet ihania pikkuihmeitä päiviini. Aloita vaan aamusivuilut :)

    (minäkin nautin tästä uudesta kommettisysteemistä - eikä vaikea, ei ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. -taitaa olla komediasysteemi...kommenttisysteemi - hih!

      Poista