.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

maanantai 20. elokuuta 2012

Uusi hiekkapolku tulossa


Puutarhaan on syntymässä uusi hiekkapolku. Polku tehdään puutarhan takaosan reunaan. Sunnuntaina takaosan kukkapenkkejä kavennettiin hieman, sillä puut varjostavat tätä osaa niin paljon, että kasvit kasvavat huonosti. Hiekkapolku menestyy missä vain joten suosin niitä siellä missä mikään muu ei tahdo menestyä.


Iso kuusi kasvaa kylätien vieressä ja sijaitsee aivan tienhaarassamme. Se on monena jouluna saanut jouluiset valot. Nyt kuusi alkaa olla niin iso, että olisi hankittava uudet valot. Pianhan ulkovaloja saa taas laittaa valmiiksi paikoilleen, ettei tarvitse sitten myöhemmin pakkasessa sormiaan palelluttaa.

Kuvassa oikealla on uuden hiekkakäytävän paikka. Tästä tulee leveämpi käytävä kuin aikaisemmat, että on helpompi tehdä puutarhatöitä. Uusi istutusalue tulee alueen keskelle.


Hiekan alle levitetään katekangas. Aiemmin olen tehnyt monenmoisia kokeiluja siitä mitä hiekan alle laitan, mutta nyt on ihan oikeaa materiaalia tarkoitukseen. Joku varmaan poistaisi ruohokerroksen ensin, mutta ainakin aikaisemmin hiekkakäytävät ovat syntyneet hyvin näinkin helpolla tavalla. Valitsen usein helpoimman tavan, mutta aina se ei ole hyvä asia pitkällä aikavälillä. Puutarhassani on muutenkin aika rento meininki.

Pian jo hiekkakuorma saapuukin.

Myös vanhan koivun juurella oleva hiekka-alue laajenee hieman eli sekin saa osansa hiekasta.

Tässä vaiheessa todetaan, että sekä katekangasta että hiekkaa on saatava lisää. Laitan lisää kuvia kunhan homma etenee. Tarkoitus on saada uutta tilaa kasveille, joita tulee puutarhan toisesta päästä jakotaimina. Lisäksi minulla on myös siemenestä kasvatettuja ihan uusia monivuotisia kasveja, joita ei ole puutarhassani ennestään. Täytyy tehdä hieman suunnitelmaa siitä kuka pääsee minnekin.

En ole aikaisemmin näyttänyt puutarhastani tätä valmistelupuolta lainkaan. Oikeastaan on aika vähän kuvia koko puutarhasta, joka todellisuudessa on aika pieni alue. Luulen, että hämmästyisitte, jos vierailisitte todellisessa puutarhassani. Juuri nyt tämän sateisen kesän jäljiltä kaikki tuntuu olevan niin ränsistynyttä, etten haluaisi kenenkään edes näkevän kaikkea. Onneksi kameran takana voi aina valita mitä kuvissa näkyy. Siihen puutarhani soveltuu toistaiseksi oikein hyvin.

Tässä vielä kuva sunnuntailta. Minulla oli pikkuapulainen auttamassa siemenkotien talteen keräämisessä. Iloiset puutarhahanskat ovat hämähäkkien varalta hyvät olemassa ja hämähäkkejähän puutarhassa riittää.

7 kommenttia:

  1. Terra, pá, plantio, colheita, tudo muito maravilhoso
    obrigado por compartilhar
    abraços

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you! I visited your blog and I really admire what you are doing. So nice little things and so many different - I did not know there are so many :)

      Poista
  2. Samoissa hommissa täällä ollaan. Minulla ongelmia tuottaa rinteen vinous, polut on siis lapioitava suoriksi, että pystyy kävelemään. Rinne täytyy pengertää. Toisaalta se antaa kyllä näköä, sitten kun kaikki valmistuu. Hiekka on kyllä hieno valinta, minulla on vain tuota hienoa sepeliä. Toisaalta se sopii harmaisiin kallioihin, mutta hiekassa olisi se oikea tuntu.
    Mielenkiintoista tulossa, laita vaan lisää kuvia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rinteen vinous on varmasti hyvä asia, vaikka työtä teettääkin. Meillä talo sijaitsee hyvin loivassa rinteessä ja juuri talon ja kukkapenkkien kohdalla on tasaisempi alue. Kallio on aika lähellä eli sitä räjäyteltiin aikanaan talon laajennuksen tieltä ja silloin tuli paljon kivilohkareita, jotka ovat nyt puutarhassa.

      Hommiin tuli taukoa, kun sataa vaihteeksi pari päivää. Varmasti tulee kuvia, kun hiekkakäytävä on vihdoin valmis. Toivottavasti vielä tämän syksyn aikana kuitenkin :)

      Poista
  3. Sari, me innostuimme joitakin vuosia sitten tekemään pienen japanilaisen puutarhan Leila Nuikin kirjan Unen kelluva silta innoittamina. Paikka on viettävä rinne. Tarkoitus oli kuoria nurmi ja sitten siihen katekangas ja kunnon multa taimet paikalleen. Keskiössä oli ja on väistämättä mongolian vaahtera, jonka olemme antaneet kasvaa vain yksivartisena eli markkeeraa pientä puuta. No. R. sitten veteli sitä kangasta ja peitteli mullalla. Seurasin vähän sivusta siinä vaiheessa ja sitten lähdin laittamaan ruokaa. Kun tulin takaisin, koko homma oli tehty ja eikun istuttamaan. Jakotaimia oli paljon, mutta harkitsin tarkkaan, mikä sopisi rinteeseen, johon teimme kivipurot markkeeraamaan virtaavaa vettä Leilan tyyliin. R. istutteli mukana. Olimme aika poikki, sillä olimme repineet sitä ennen rinteestä pari päivää vanhaa tuoksuvatukkoa pois ja katekangas oli tämänkin takia välttämätön. Mikään ei ole niin ruma talvella kuin tuoksuvattu paitsi ehkä pensashanhikki. Olin väsynyt, enkä oikein tarkkana. Myöhemmin, paljon myöhemmin tajusin, että toinen puoli rinteestä yrittää työntää sitä vattua ja heinää. No, R. oli unohtanut sen kankaan sieltä alta! Se on edelleenkin siisti osin, muuten erittäin työllistävä ja vielä rinne. Nyt olen istuttanut siihen reippaasti kääpiökatajaa, 'Repanda', että saadaan kaikki heinä kuriin ja sitten yhden kartiovalkokuusen, joka sopii siihen tosi hyvin. Vain hyvin syvää istutusta vaativat kasvit eivät pidä tuosta katekankaasta.

    Miten hiekka, eikö se tuo muurahaisia? Meillä on yksi hiekkainen kohta puutarhasamme ja unikot aivan rakastavat sitä, mutta nyt siellä on mm. menossa lentomuurahaisten valloitus.

    Hienoa, ettet kaada puita! Puut ovat kaikki. Olen puiden kasvun myötä innostunut varjon kasveista.

    Innostuneita puutarhapäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Japanilainen puutarha tuntuu juuri niin hyvältä minustakin. Kuvittelen jopa tekeväni pieniä bonsaita kaikista eksyneistä männyistä ym.

      Meillä aina isäntä on onnellinen, kun minä teen mokat tai unohdukset eikä hän. Silloin olen niin paljon ymmärtäväisempi itseäni kohtaan...eilenkin talloin itse yhden taimen jalkoihini ja olin ensin ihan varma, että kyllä sen teki joku muu :)

      Kyllä meillä muurahaisiakin on, niitä ihan pieniä aina jossain kiven kolosessa ja hiekan rajassakin. Saattaa olla, että hiekka niitä houkuttaa, mutta ainakaan näinä vuosina ei vielä ole ollut harmiksi asti. Päädyin hiekkakäytäviin luonnostaan, kun hiekkaa oli rakentamisen jäljiltä kasalla tontin laidalla puutarhaa aloittaessani. Pihatiemmekin on perushiekkatie, joten sitä hiekkalinjaa jatketaan. Muurahaiset ovat kyllä hankalia, sillä ne tuhosivat jopa äitini kotimökin ihan täysin. Tykkäsivät sahajauhoista seinien väleissä kovasti.

      Mitä vanhempi puu sitä vahvemmin tahdon antaa sen olla. Meillä on kaksi tosi vanhaa koivua ja monet järkevämmät ovat olleet niitä jo kaatamassa monet kerrat. Kyllähän se harmittaa, jos puu kaatuu myrskyllä auton päälle. Minusta ne eivät vielä ole niin lahoja vaan ihan valtavan kauniita puita. Sellaisia ei kasva hetkessä. Varjon kasveista olen itsekin yhä enemmän kiinnostunut. Niiden kauneus löytyy pysähtymällä, ne eivät aina säväytä niin nopeasti kuin kirkkaat auringon kasvit.

      Kiitos - innostunut olen, mutta jälleen kerran sataa :) Sateen jälkeen taas jatketaan...

      Poista
    2. Ps. Meinasin saada hepulikohtauksen, kun kone ilmoitti, että hups, tapahtui virhe - luulin, jo että kaikki kirjoittamani katosi. Onneksi teksti kuitenkin ilmestyi - toivottavasti pysyykin :)

      Poista