.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Lentäen, leijaillen ja leikkien


Sinisen usvan harsossa
minä kuljen,
etsin täältä omaa tähteäni.


Olen varma,
että piilotin sen tänne itseltäni,
että voisin sen löytää uudelleen,
sitten kun aika on.


Nyt on tullut aika
niin minä tunnen sydämessäni.
Voin ottaa tähden matkaani,
olen sen arvoinen
- tiedän sen tarkoituksen.
Runotalo
 

 

Nukkuessani
en ole tässä maailmassa,
olen muualla.


Olen kauniissa linnan saleissa,
olen jalokiviluolissa,
olen avaruuden äärettömillä laidoilla,
josta kutsun ja huhuilen
muita uniolentoja matkaani.


Tahdon lentää, leijailla ja leikkiä,
tahdon tuntea vapauden siivissäni,
jotka eivät ole minun
- minulla on öisin lainasiivet.
Runotalo
 

 

Hyväksyn kaiken
mitä olen, mitä on
- ei mitään muuta,
vain hyväksyn.
Runotalo
 

 
Akileijan siemenkodat ovat aina viehättäneet minua. Tunnelma ulkona on tänään utuinen. Hämärästä huolimatta näen valon kajastavan taivaanrannassa.

Kyläseuran tiedotteessa on tulevalla viikolla Runotalon tontinhaku ilmoitus. Tällä hetkellä tunnen vahvasti, että haluan pystyttää talon tänne kotikylään lähelle kotia. Täällä ovat ne asiat, joista Runotalon liikeidea koostuu: hiljaisuutta ja luonnonrauhaa. Tahdon tarjota asiakkailleni sitä minkä itse olen täältä löytänyt voimavarakseni. Uskon, että viikonloppu täällä maaseudun rauhassa vanhassa hirsitalossa on elämys, joka antaa voimaa ja energiaa niin että jaksaa taas hyvillä mielin elämässä eteenpäin. Erityisen lähellä sydäntäni ovat työelämässä puurtavat naiset, jotka hoitavat työnsä lisäksi usein myös kodin ja lapset. Erityisesti heille tahdon tarjota tilaisuuden hengähtää hetkeksi.

On ollut ilo laittaa tänne blogiin voimakortteja arkiaamuisin. Seuraavaksi kokeilen laittaa kortin voimalauseen otsikon paikalle, jolloin kortin kuva säilyy ehyenä. Kun teen kuvista myöhemmin kortteja niin luultavasti sijoitan tekstin kortin taakse.

Pimeys saapuu yhä aikaisemmin päivä päivältä. Yritän keskittyä nauttimaan kaikesta hyvästä mitä tämä syksyinen pimeys tuo tullessaan. Jokainen varmasti löytää itselleen monta hyvää asiaa, joista voi juuri nyt nauttia. Minä nautin ainakin kynttilöistä, villahuovan lämmöstä ja itse huovuttamistani tossuista.

Uusi arkinen viikko on edessäni. Keskityn nauttimaan siitä joka solullani. Yritän muistaa elää elämääni eli nauttia pienistä, hyvistä asioista.

Aion lentää, leijailla ja leikkiä tulevalla viikolla - voit liittyä mukaan...



sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Kietoudun hellästi oman ääneni kutsuun


Herkin sävelin 
kietoo kukka niityllä
sormensa vyötäisilleen.


Kietoo kauneimman
harsonsa mitä löytää,
pukeutuu siihen.


Taittaa lehtensä
kauniisti viistosti noin,
vihertää itsensä
kirkkaimmilleen.


Ottaa kasvoilleen
parhaimman, viehkoimman,
hymyisän katseensa.


Siinä hän on
niityn kukkanen,
siinä hän on.
Runotalo

 


Tahdon olla hiljaa,
kuulla oman ääneni.
Tahdon olla tässä,
tahdon tuntea itseni.


Olen odottanut
tätä tapaamista
jo vuosia,
vihdoin tapaamme.
Runotalo

 


Kietoudun hellästi
oman ääneni kutsuun,
kuuntelen sitä.


Tänään ensi kerran
tunnen sen näin vahvasti,
ensi kerran luotan sokeasti.


Tiedän,
että tieni on oikea
menin minne tahansa
tein mitä tahansa.


Kuljen oikeaan suuntaan,
oikeaan pisteeseen,
pääsen sinne montaa reittiä.


Minulla on vapaus valita,
olen vapaa tahtomaan oman tahtoni.
Runotalo

 

 
Huomaan olevani hajamielinen, sillä en muista puutarhassani olevien kasvien nimiä. Puutarhakirja virkistää muistiani: kuvassa esiintyy tänään pikkuinen töyhtöangervo. Sen syksyisten lehtien ruskea sävy on kaunis. Antaudun hetkelle ja konttaan ympäri katsellen angervoa eri suunnista. On mukavaa olla lopulta pitkällään maassa syksyn lehtien seassa. Uppoudun angervon lehtien ruskeaan sävyyn vajoten yhä syvemmälle mieleni rauhaan.

Itseni etsintä on jatkunut yhä edelleen. Koen, että olen ottanut uusia askeleita tällä matkallani. Mitä enemmän hyväksyn itseni kokonaisuutena sitä paremmin hyväksyn muut ihmiset ja kaikki tapahtumat arjessani. On hyvä ja vahva tunne olla itsensä kanssa tasapainossa. Vaikka välillä horjahdan pois tasapainon olotilastani, niin en huolestu vaan muistan, että pääsen pian palaamaan sinne takaisin.

Elämässäni on koko ajan enemmän pieniä asioita joista pidän. Olen täyttämässä minuutti minuutilta omaa elämääni eniten tahtomillani asioilla. Yhä suurempi osa päivästäni on nautittavaa aikaa. Huomaan, että voin löytää asioille uusia merkityksiä ja sitä kautta muuttaa niihin liittyvää tunnetilaa.
Luottamuksen ja vapauden keveitä hetkiä tulevaan viikkoon.


sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Muuttaa maailmaa hyväksymällä

 

Hyväksyn kaiken
mitä olen, mitä on
- ei mitään muuta,
vain hyväksyn.
Runotalo

 

 

Tässä hetkessä minussa on kaikki.
Runotalo



 

Aamun valkeudessa,
syksyn alkukirpeydessä
minä olen.


Tuntuu kuin nostaisin
pääni jostain
maan uumenista,
kaivautuisin esiin,
katsoisin maailmaa ensi kerran.


Hei, täältä tullaan,
olen viimeinkin pinnalla,
viimeinkin uskalsin tulla esiin
omana itsenäni.


Hei, minä se olen ollut
koko ajan
- aivan mahtavaa!
Runotalo


 
Seitsemisen kansallispuiston luontopolulla astun metsän ikiaikaiseen ja syvään rauhaan. Hiljaisuus, puhdas lumi ja auringon paiste. Ilma on raikas ja kirpeä. Jokainen askel johdattaa yhä syvemmälle metsään ja samalla koen yhä syvemmän rauhan tunteen. On vain hengitykseni. Olen läsnä.

Kuluneella viikolla olen pohtinut kovasti työelämässä vallitsevaa kiireen tuntua. Mitä enemmän lisään vauhtia niin sitä nopeammin asiat tuntuvat rullaavan eteenpäin. Yritän noudattaa vanhoja hyviä konsteja eli keskityn yhteen asiaan kerrallaan ja teen asioita tärkeysjärjestyksessä. Tuntuu, että se ei enää riitä. Pelissä on koneiden tahti vastaan ihmisten suoriutuminen. Napin painallus on nopeampi kuin minun kätöseni, minun puheeni tai minun askeleeni.
En koe olevani stressaantunut, sillä onhan minulla salainen aseeni, joogaan ja meditoin säännöllisesti. Olen löytänyt sisäisen rauhani ja tasapainoni. Tarvittaessa voin palauttaa itseni tuohon tilaan. Kuitenkin tahtoisin asioiden olevan toisin työelämässä. Haluaisin nähdä enemmän ihmisiä, jotka nauttivat työstään ja saavat siitä itselleen aitoa onnistumisen iloa. Koen, että nykyisellä vauhdilla ei ole mahdollisuutta onnistua tarpeeksi usein.
Runotalon merkitys ja liikeidea on kehittynyt yhä vahvemmin mielessäni. Haluan tarjota paikan, jossa voi löytää oman sisäisen rauhansa ja ammentaa voimaa, jolla voi selvitä nykyisen työelämän haasteista. Kenties on mahdollista löytää keinoja, joilla voi heijastaa elämäniloa ja jaksamista myös omaan työyhteisöönsä. Ehkä me voimme muuttua ja maailma voi muuttua meidän mukanamme. Ensin on myönnettävä, että näin ei voi jatkua.  
Toivotan rauhaisaa ja nautinnollista viikkoa, olitpa sitten töissä tai kotona, ihan missä tahansa.
- Olen rauhassa ja läsnä. Kuuntelen, luotan ja uskon hyvän olemassaoloon.


sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Vallattomia taikatähtösiä


 


Taikamaa,
taikamaailma,
kävelin eilen sisään portista,
josta en aio koskaan enää
palata takaisin.
- Olen tullut tänne jäädäkseni,
sillä tänne minä kuulun.
Runotalo

 



Kiiruhdan hitaasti lähemmäs
enkä osaa erottaa kasvojaan
tuon tutun ihmisen.


Olen nähnyt hänet
monesti monissa maissa
elämäni aikana.


Hän on tullut minua vastaan
ollessani surussa, ahdistuksessa,
hän on tullut minua vastaan
iloni hetkissä.


Hän on minun peilikuvani,
hän, olen luultavasti minä itse.


En ole tuntenut,
en ole katsonut
silmiinsä rehellisesti,
nähden sen kaiken
mitä hän on.
Runotalo
 


Niin minä ajattelin ennen,
tänään on toisin.

Tänään en enää ajattele.

Olen, elän,
nautin siitä mitä teen,
oli se sitten mitä tahansa
- se on minua.

Se on minun elämääni,
niitä jälkiä,
joita minä haluan
jättää tähän maailmaan,
tähän kuvaan, maalaukseen;
minun taideteokseeni.
Runotalo
 

 
Tänään istutin satoja pieniä narsissin sipuleita. Välillä satoi rakeita ja tuuli kylmästi, mutta yritin nauttia talven saapumisen tunteesta. Mielessäni matkasin jo pitkälle toukokuuhun, jolloin narsissit kukkisivat.
Kurkkuyrtin kukkaset ovat vielä niin sinistäkin sinisempiä. Tämä on mielestäni yksi kaikkein kauneimpia kukkia ja ajatella, että se on vielä syötäväkin. Vaan enpä ole laittanut salaatin koristeeksi enkä ole tehnyt kauniita jääpaloja. Pitäisi ehtiä tehdä kaikkia ihania asioita, ottaa niille aikaa. Kyllä se onnistuisi, kun olisi tarpeeksi tahtoa.
Elämäni ja olotilani on toistuvaa aaltoliikettä. Nyt olen taas aallon harjalla tai nousemassa sinne. Näistä hetkistä on helppo nauttia ja iloita. Ilmassa on sopivasti jännityksen ja uudistumisen tuntua. Voisinko jäädä pysyvästi yläilmoihin vai onko täältä laskeuduttava alas? Miten nopeasti? Entä jos vain käväisen sekunnin alamaissa ja ponkaisen takaisin nousuun kohti tähtösiä? Niin minä tahdon elää. Opettelen. Hyväksyn kyllä kaiken ja olen realistinen, mutta silti voin päättää nähdä valoisan puolen ja nauttia siitä häpeilemättä.


Vallattomien taikatähtösten viikko tulossa!


sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Huomaamattani olen liittynyt mukaan tanssiin

Aurinko tanssii kanssani tänään piiritanssia,
kuu oli yöllä kanssani tangon taivutuksissa.
Maa on polkannut kanssani yötä päivää viime aikoina,
vesi on keinuttanut minua valssin tahtiin.


Olen yhtä maan ja luonnon kanssa;
taivaiden linnut kiitävät ohitseni vauhdilla.
Runotalo


 

Villit niittykukat katsovat minua tänään keimaillen,
ne heilauttelevat lanteitaan tuulen puhaltaessa hellästi
niihin vauhtia taivutuksissa, venytyksissä
tuulen tahtiin.


Oi, miten tahtoisin olla niityn kukkanen minäkin.
Huomaamattani olen liittynyt mukaansa tanssiin,
siellä minä olen tuulen venyteltävänä,
auringon hyväilemänä tänäänkin.
Runotalo
 



Tuulinen pyörre kulkee lävitseni;
en ole siinä itse mukana
vaan minun oma tuulinen olemukseni
lähtee tanssiin maan tuulen kanssa.

Taivaan tuuli saapuu paikalle
ja vesien tuuli on pyörteinä
aaltojen harjalla kiitäen.

Olen tuulien tanssissa,
leikissä niin syvällä
niin keskellä kaikkea,
että olen mennä riemusta ja voimasta,
tahdon tunteesta sekaisin.

Voimallinen on tuulen hyväily,
sen kosketus katseessa, mielessä;
tuuli avaa uusia näkymiä,
joita katselen
henkeä tänään pidättäen, ihaillen.
Runotalo



Olen viettänyt kaksi päivää Äitimaa messuilla. Olen kiitollinen kaikista tapaamistani ihanista, persoonallisista ja erityisen ystävällisistä ihmisistä. Tuntuu, että sain niin paljon, että minun on hetki sulateltava kaikkea. Runotalo on varmasti ottanut askeleita eteenpäin näiden kahden päivän aikana ja minä kuljen vahvasti mukana noissa askeleissa. Olen iloinen, että mukanani messuilla olivat avopuolisoni Juha ja nuorin siskoni Heidi. Suuri kiitos kuuluu heille heidän antamastaan tuesta ja avusta messujen aikana.

Aina ei voi aavistaakaan mitkä asiat elämässä ovat lopulta ne kaikkein tärkeimmät. Aina ei voi tietää mikä askel johdattaa lopulta oikealle polulle. Saattaa olla, että huomaat kauempana jotain kiintoisaa ja lähdet suunnistamaan sitä kohti. Ajattelit vain poiketa katsomassa, mutta yllättäen voit huomata löytäneesi elämääsi jotain uutta ja pysyvää, jotain millä on suurempi merkitys.

Kaikki kolme runoa kirjoitin kuluneella viikolla eräänä aamuna. Jostain luokseni virtasivat tuulen ja luonnon tunnelmat hyvin kevyesti ja kuitenkin todella vahvoina. Vahvasti tunnen, että minua kuljettaa voima, jonka armoille tahdon heittäytyä. Sen täytyy olla minun oma elämänvoimani. Se voima mikä minussa on ollut aikojen alusta, sellainen iätön ja ikuinen. Annan sen viedä minua, luotan siihen, elämäni kulkuun.

Luottamuksen viikkoa kaikille, antaa tuulien puhaltaa, kuljettaa.