.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

lauantai 25. elokuuta 2012

Runoilukengät, hiekkapolku ja maahumalaryöpyt

Päivä alkoi hyvin, kun sujautin jalkaani nämä eilen kirpparilta löytämäni runoilukengät. Joogahetken jälkeen oivalsin, että nämähän ovat hyvin myös joogamisen henkeen sopivat. Yllättävän pling pling kengät tällaiset ovat kyllä minulle pellavatyypille, mutta joskus on hyvä poiketa linjasta - se lisää varmasti luovuutta. Kirjoitin aamusivut sohvalla jalat nostettuina niin, että varmasti pystyin aina välillä ihailemaan kenkiä. Kyllä niissä jotain taikaa varmasti on. Ihan ensimmäisessä aarrekartassani on hieman näiden tyyppiset siniset kengät. Sitä karttaa en olekaan koskaan kuvannut edes aarrekarttamaailma blogiini.

Päivä alkoi aurinkoisena, joten jatkoimme hiekkapolun tekoa puutarhassa. Kuvat eivät ole kauniita, mutta tällaistahan se on muutoshommissa. Oikealla polun päässä näkyy vanhan kaivon peittona oleva pikkumökki, jonka oviaukon edessä on pellinpalanen. Tuon pellinpalan vuoksi olen vältellyt kuvaamasta tuohon suuntaan. Nyt kun polku avaa näkymän niin on aika vaihtaa pellinpala vähintäänkin puiseen versioon.

Molemmat kuvassa olevat hiekkapolut ovat uusia. Keskelle on tulossa istutusalue.

Oikeanpuoleinen reuna rajautuu luonnontilaiseen alueeseen. Istutan polun reunaan kasveja, joiden on tarkoitus estää heinien leviäminen hiekkapolulle.

Tässä polku toisesta suunnasta katsoen. Katekangas, joka ostettiin eilen on erilaista kuin aiemmin käyttämämme. Varmaan ovat ihan hyviä kumpainenkin.

Istutusalueen pohjan peitin paksusti sanomalehdillä. Sitten päälle tuli kerros hiekkaa. Kivisoikion oikeassa yläkulmassa on aukko syreeniä varten. Sille on kaivettava syvempi kuoppa erikseeen. Muut kasvit saavat selvitä matalammalla multatilalla.

Puutarhassa on ollut alue, jota koivut varjostavat niin paljon, että siihen ei juuri lainkaan sada. Siirsin kaikki kasvit alueelta muualle. Muistelen, että keväällä tässä oli myös narsisseja, joten en halua peittää tätä katekankaalla, vaikka tähän on tulossa hiekkaa. Tiedän, että narsissit nousevat keväällä hiekan läpi ja silloin minun on helpompi kaivaa sipulit ylös kukinnan jälkeen. Nyt olisi hankalaa löytää sipulit ja saada ne ylös ehjinä. Hiekkapolku oikaisee jatkossa tästä kohden. Saattaa olla, että laitan hietikon reunalle puupölkyn, jonka päällä voi istahtaa hetkeksi.

Hiekkaa onkin aika paljon. Tässä on tilaa ruukkuistutuksille. Ne ovatkin mukavia, kun niitä voi niin helposti siirrellä. Voi vaihtaa joka kesä jotain uutta ja erilaista. Ehkä on raahattava vielä terassilta iso saviruukku, jossa nyt kukkivat samettikukat. Harmillista, että hallaakin on alkanut jo olla. Samettikukat menevät pilalle ensimmäisten joukossa, kun halla saapuu. Harsoja yritän ahkerasti laitella tarpeen mukaan.

Hankkimani multamäärä oli ihan onnettoman pieni, joten se loppui kesken heti alkuunsa. Tämä taitaa taas olla sitä slow gardening tyyliä eli hitaasti hyvä tulee.


Viime kesän myrskyssä kaatui yksi kolmesta vanhasta koivusta. Koivun rungosta tehtiin kaksi tolppaa tienhaaraan. En ole ollut täysin tyytyväinen valkoisiin orvokkiruukkuihin. Orvokit kärsivät sateista ja pellolta puhaltavasta tuulesta. Lisäksi orvokeista tulee honteloita roikkoja kesän edetessä. En halunnut leikatakaan niitä matalaksi, kun sitten ne olisivat olleet mitättömän näköisiä pitkään. Roikkuvasta maahumalasta pidän oikein paljon. 

Eilen kaupungilla kävelin kukkakaupan ohi. Kaupan edessä oli kaksi amppelia oven molemmin puolin ja niistä roikkui ainakin puolitoistametriset maahumaryöpyt. Ne olivat kirjavaa lajiketta. Itselläni oli viime kesänä parvekelaatikoissa maahumalaryöpyt maahan asti. Tänä kesänä parkelaatikot olivat tyhjinä paikoillaan. En ymmärrä miten siinä niin kävi. Kesä vain hurahti minulta ohi niiden osalta. Ensi kesänä on ehkä vain pelkkää maahumalaa kaikissa laatikoissa ja poteissa. Eipä tule kalliiksi, kun sitä kasvaa jopa puutarhan poluillakin.



Yksi kurkkuyrtti kasvaa ruukussa ulko-oven vieressä. Olin ilahtunut huomatessani, että siinä oli jo siemeniä. Minun pitäisi ahkerammin kerätä siemeniä talteen. Nämä siemenet eivät vielä taida olla valmiita, joten ehdin kyllä.

Tänään unelmani Runotalo on puutarhan osalta edistynyt niin paljon, että minun ei tarvitse erikseen miettiä edistysaskelta. Hiekkapolun ansiosta koko puutarhan sisääntulo on avautumassa aivan uudella tavalla. Mukavaa tekemistä riittää huomisellekin.

6 kommenttia:

  1. queria um espaço assim, gostoso cheio de paz.
    obrigado por compartilhar
    abraços e uma linda noite de sábado

    VastaaPoista
  2. Meillä on vähän samat puuhat menossa, sinulla vain laajemmassa mittakaavassa, minä raivaan mandalalaa tai jatulintarhaa, jossa keskellä on viheralueita. Odotin mielenkiinnolla, mitä teet kasvialueelle, mutta sanomalehdet ovatkin hyviä ruohojen tukahduttajia. Suuri kiitos vinkistä. Minulla on muutama kohta, joista täytyy saada vanha ruoho tukahdutettua.

    Kysyisin sinulta pari juttua: Ensiksi, oletko aamuihminen? Tämä kysymys koskee aamusivuja. Olen vain miettinyt, että aamusivut on suunniteltu aamuihmisille, onko kirjoitusaika oltava ehdottomasti aamu. Minä olen iltaihminen ja kirjoittaisin paljon mieluummin illalla. Mikä merkitys mahtaa olla juuri aamussa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa kuvissa näyttää laajemmalta kuin onkaan. Varmasti katekangas toimisi myös mullan alla, koska päästää veden läpi tai juurimatto, mutta ovat hinnakkaita verrattuna sanomalehteen. Heittelin myös vanhoja pahvinpaloja sekaan muutaman. Sitten on se muovilla peittäminen, jos pitää muutaman vuoden niin eipä kasva kai mikään enää. Minulla on paksuhko sanomalehtikerros toiminut ihan riittävän hyvin, vaikka alla on juolavehnää ja vuohenputkea.

      Enemmän olen aina ollut iltaihminen, mutta nyt kun kysyt en enää olekaan ihan varma siitä. Juttelin pari päivää sitten siskoni kanssa aamusivuista ja siitäkin keskustelusta jäi tunne, että tarkoitus on tyhjentää kaikki turha häly mielestään pois. Päivähän jatkuu sitten siitä eteenpäin ja teemme omia luovia askareitamme. Illalla menemme pian nukkumaan. Ehkä toimiin niinkin. Vaikuttaisikohan silloin enemmän unien kautta? Julian kirjassa ei tainnut olla mitään siitä miksi ovat aamusivut? Nyt tuli kyllä mieleeni, olisiko jossain sittenkin ollut, että voi kirjoittaa milloin tahtoo, kunhan vain saa kirjoittamisen jokapäiväiseen aikatauluunsa itselle sopivaksi. Luulen, että kirjassa luki niin, jossain alkupäässä. Voithan kokeilla mitä tapahtuu. Itsellänikin nuo työaamut voivat aiheuttaa kiireen tuntua kirjoittamiseen, olisi hyvä saada kirjoittaa ihan rauhassa.

      Minusta tuntuu, että aamusivujen kirjoittaminen vaikuttaa myös blogin kirjoittamiseen. Ihan kuin kirjoittaisin hieman vapaammin. Apua - kohta en huomaa eroa ja kirjoitankin aamusivujani nettiin...ei sentään kai niin voi tapahtua. Mutta luovuus on tietynlaista vapautta ja rohkeutta ilmaista itseään ilman pelkoa arvostelusta ja muiden ajatuksista. En tahtoisi kirjoittaa muiden mieliksi vaan aidosti ja rehellisesti. Mutta nyt irtaudun tästä koneesta taas vaihteeksi...

      Poista
    2. Kiitos tästä vastauksesta, tämä on minuakin mietityttänyt. Ilta on tosin niin monenlaista puuhaa täynnä, että käykö niin, että on jo ihan silmät ristissä, kun kirjoittaa. Mutta niinhän olen aamullakin. Ehkä mieli tyhjänä sisältä nousee sellaista, mikä on tärkeää kirjoittaa ylös. No, testaan tätä.

      Poista
    3. Mietin itsekin aamulla, että voisinko kokeilla kirjoittaa kun tulen töistä kotiin. Ei voi tietää kuin kokeilemalla. Voidaan sitten vertailla kokemuksia myöhemmin.

      Joskus kokeilin kirjoittaa runoja heti kun sain silmäni auki aamulla. Annoin tulla ihan mitä tahansa syntyi, silmät sikkaralla ja osa olikin ihan mielenkiintoisia juttuja.

      Poista