.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

lauantai 31. elokuuta 2013

Miksi minulla on oikeus tähän kaikkeen?






Jatkan ennestään julkaisemattomien kirjoitusteni sarjaa keväältä 2007. 
Seuraava teksti tuntuu ajankohtaiselta tänäänkin.



Ruhtinaallinen palkinto



Elämä on odottamista. Uuden ja paremman etsimistä jatkuvasti jostain oman itseni ulkopuolelta, mistä en sitä kuitenkaan voi koskaan lopulta löytää; ihanaa olla löytöretkeilijä? Turhanpäiväisyyden viidakossa kaikkea on riittävästi, mitään ei puutu. En kestä katsella kuvia, uutisia niistä joilla ei ole, sillä se saattaa herättää sydämeni ja mieleni näkemään asioita, jotka pilaavat sisäisen rauhani.

Menen yksin metsään, suljen sydämeni kaikelta pahalta. Olen vain yksin ja kuuntelen rauhallista lintujen laulua. Miksi minulla on oikeus tähän kaikkeen? Miksi minä saan elää rauhassa, kun jossain niin lähellä tämän saman maan ollessa ihmisten jalkojen alla soditaan ja tapahtuu raakuuksia tai nähdään nälkää, kuollaan janoon. Tässä minä olen luonnon rauhassa, rikkauksieni keskellä edes täysin ymmärtämättä sitä mitä minulla on. Missä on kiitollisuuteni? Missä on minun osuuteni rauhantyössä maailman pelastamisessa? Tässäkö?


2 kommenttia:

  1. Minä usein metsäretkilläni Pilkun kanssa ajattelen juuri samoi.
    Olen kiitollinen.
    haluaisin kaikille rauhaa, turvaa, hyvää oloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että suurin osa meistä ihmisistä ajattelee noin. Jostain syystä vain ei vielä osata viedä todeksi rauhaa maailmassa <3

      Poista