.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

torstai 31. joulukuuta 2009

Tahdo olla juuri sinä

Luovuuden kirkasvetinen puro
virtaa lävitsesi.
- Täyttää jokaisen solusi
tahtoen olla juuri sinä,
juuri sinunlaisesi ihminen.
Runotalo


Huomenna voin aloittaa jälleen alusta, avata uuden puhtaan sivun. Voin täyttää oman elämäni asioilla, joita siihen oikeasti haluan. Voin luvata kuunnella yhä enemmän oman sydämeni ääntä. Lupaan olla rohkea, lupaan olla oma itseni ja lupaan antaa muillekin luvan olla juuri sitä mitä he haluavat olla. Aion olla tyytyväinen ja kiitollinen tulevana vuonna. Luotan siihen, että elämääni virtaa paljon hyviä asioita ja lähelläni on yhä enemmän hyviä ihmisiä.


keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Pisteestä spiraaliksi

Kaikki alkaa tästä
.

ja voi kasvaa äärettömästi

ei ole rajoja kasvulle, ei menestykselle

vain sinä rajoitat, jos tahdot

voit olla vapaa - lentää
Runotalo



Jokainen kirjoittamani teksti runokirjassani alkaa pienellä spiraalilla. Tuo kuvio symbolisoi minulle kasvun ihmettä, sitä miten pienestä siemenestä kasvaa iso puu. Meidän tekomme voivat olla kuin pikkuruisia pisteitä isossa maailmassa ja ne voivat laajentua ja kasvaa isommiksi, jos vain jaksamme vaalien hoivata niitä ja uskoa niihin. Vaatii rohkeutta rikkoa oman pienen siemenensä kuori ja ryömiä esiin. Sen jälkeen on sydäntä liikuttavaa huomata olevansa kevyt ja vapaa; löytää omat siipensä ja lähteä lentoon ilman rajoja omalle kasvulle ja kehittymiselle.

tiistai 29. joulukuuta 2009

Risuinen lintu tässä maailmassa

Risuisen linnun sydän on paikallaan,
se ei tunne tuskaa, ei iloa.
Risuinen lintu katselee maailmaa
ja lähtee lentoon.

Se nousee harmaille, kankeille siivilleen,
liitää lopulta korkeuksissa.
Sydämensä alkaa läpättää,
verensä alkaa kiertää suonissaan,
kyntensä ovat terävinä
valmiina vastaanottamaan
kaiken mitä se saa.

Lopulta risuinen lintu löytää
satamansa ja oman vuorensa,
jonne se jää elämään ja odottamaan,
että taika lopulta saapuu sen luo.
Ihan ikiomaksi.
Runotalo




Toisinaan tunnen itseni kovin hauraaksi ja herkäksi tämän maailman ihmisten joukossa. Tahtoisin osata sanoa oikeita sanoja oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Tahtoisin olla ystävällinen ja auttavainen, mutta toisinaan se on kovin vaikeaa. Me ihmiset olemme kaikki hyvin erilaisia ja kuitenkin lopulta niin samanlaisia. Ehkä juuri siksi on vaikeaa ymmärtää toinen toistaan arjen kiireiden keskellä. Toivon, että emme luovuta, että jaksamme kaikki yrittää yhä uudelleen ja taas uudelleen. Jonain päivänä varmasti löydämme aidon avoimen yhteyden.


maanantai 28. joulukuuta 2009

Sinun kuutamosi, sinun aurinkosi

Sinun kuutamosi, sinun aurinkosi
- ne vasta avaavat silmiään;
ne alkavat loistaa
ja niiden loiste on kaunis sinulle.
Runotalo



Maailmassa on niin paljon valoisia hetkiä. Ne täyttävät elämäni kauneudellaan. Mitä enemmän tunnen kiitollisuutta näistä hetkistä, sitä enemmän niitä alkaa ilmestyä elämääni. Maailmassa voi nähdä juuri ne asiat, jotka itse siihen haluaa tehdä näkyviksi.


sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Vahva ystäväni, vanha pihlaja

Puu, joka levittää
oksansa ja juurensa
mahdollisimman laajalle,
saa tukevan perustan
ja näkee paljon.
Runotalo


Aivan talomme edessä on vanha pihlaja, jota tervehdin ihaillen aina kotiin tullessani ja kotoa lähtiessäni. Monta kertaa olen jo luullut menettäväni tuon ystäväni, sillä ensin se oli talon laajennusosan tiellä ja myöhemmin toinen puoli sen rungosta paloi. Vanha pihlaja on kuitenkin yhä paikoillaan. Se teki paljon marjoja viime kesänä ja uskon sen olevan voimissaan myös ensi kesänä. Tahtoisin olla yhtä vahva ja rohkea kuin ystäväni, vanha pihlaja.

lauantai 26. joulukuuta 2009

Tarkkailijana luonnon oppikoulussa

Aamun vaalean sinisessä hämärässä
saavun oman satumetsäni laitamille.
Valmis polku odottaa minua
ja tiedän minne se minut vie.

En tahdo hidastella tänään.
Tänään tahdon kiitää
vauhdikkaasti eteenpäin,
tänään tahdon saavuttaa
saavuttamattoman;
nähdä jotain
mitä en ole koskaan
aikaisemmin havainnut.
Runotalo




Samat asiat näyttäytyvät uusina joka hetki. Horsma ei ole tänään se sama, joka se oli eilen. Minäkin olen tänään erilainen kuin eilen. Kaikki muuttuu ja on jatkuvassa liikkeessä. Mikään ei ole ikuista ja kuitenkin tavallaan tunnen niin olevan. En pysty ymmärtämään maailman ja elämän syvyyttä; mitä enemmän yritän, sitä vähemmän huomaan siitä tietäväni. Olen sivusta tarkkailija luonnon oppikoulussa, jonka ovesta vasta juuri osasin astua sisään.



perjantai 25. joulukuuta 2009

Tunnistan sydämeni laulun

Kauniissa iltahämärässä
kuljen polkuni päähän.
Seisahdan siihen
ja olen hiljaa ikuisuuden.

Kaunis laulu kuuluu
jostain hyvin kaukaa.
En anna sen häiritä minua
vaan annan sen soljua lävitseni
kuin meren aallot, kuin sydämeni lyönnit
ja pian olen osa tuota kaunista laulua.

Tunnistan laulun ja sävelen,
se on tuttu lapsuudesta;
sydämeni laulu.
Runotalo



Hiljaisuudessa kuutamoisen taivaan alla asuu joulurauha valkoisten upottavien kinosten keskellä. Kevein askelin kuljen joulumaahan, joka on täynnä luonnon hiljaisuutta, äänetöntä arvokkuutta; lahjoja, joita ei koskaan voi saada mistään muualta, ei mistään paketista kultakääreissä tai punaisella rusetilla sidottuna. Tämä lahja on ilmainen ja kaikkien saatavilla - on vain oltava valmiina ottamaan se avosylin vastaan. Äärettömän kauneuden keskellä huokaisen hiljaa: Kiitos.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Pienen pieni pikkuruinen jouluhiiri

Pienen pieni pikkuruinen jouluhiiri
kulkee ylös alas mäet ja kummut lumiset.
Haaveilee pienen pieniä pikkuruisia haaveitaan;
unelmoi joulupuurosta ja silavasta,
tahtoo sytyttää monen monta
pienen pientä pikkuruista kynttilää.

Pienen pieni pikkuruinen jouluhiiri
käpertyy tänä jouluna onnellisena
omassa pienen pienessä pikkuruisessa
kotikolossaan ja huokaa hiljaa:
- Oi ihanaa, joulu on!
Runotalo


Pienen hiiren askeleissa kuljen, sillä tahdon todellakin käpertyä tänne omaan pesäkolooni lumisen metsän keskelle. On tullut aika levätä ja pysähtyä nauttimaan joulun rauhasta.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Anna unelmiesi kasvaa vapaina

Pienistä unelmista
kasvaa suuria, todellisia totuuksia.
Hiljaisuudessa hitaasti
ne kehittyvät, kasvavat
ja huomenna ne ovat jo totta.

Lähde sinäkin unelmoimaan
pieniä asioita
ja anna niiden kasvaa vapaina.
Runotalo



Toisinaan tunnen, että elämäni on kuin palapeli. Palaset loksahtelevat yhteen vasta monien vuosien kuluttua; kun olen rakentamassa toista nurkkaa, on minun mahdotonta tietää mitä tapahtuu toisaalla ja siksi kaikki tuntuu joskus turhalta. Kun muistan luottaa elämäni kulkuun ja olla kärsivällinen niin saan huomata, että edessäni levittäytyy mitä kaunein kudelma.


maanantai 21. joulukuuta 2009

Vapaana lumen valtakunnassa

Puiden lumisilla oksilla
minua odottaa äärettömyys.
Olen valmiina lähtöön,
lennän, leijun...
Olen lumen valtakunnassa
- niin vapaa.
Runotalo


Saapuessani metsälammelle minut valtaa syvä rauhan tunne. Täällä hengitän vapaammin ja kevyemmin. Kaikki katoaa tähän maisemaan; on valkoista, puhdasta ja niin hiljaista.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Kuka olen ja mitä etsin?

Lopulta minä en enää tiennyt
ihan varmasti kuka olen
ja mitä etsin.

Pysähdyin.

En tiedä miten löysin lopulta itseni,
mutta huomasin etten ollutkaan
kadonnut itseltäni.
- Olin vain ollut etsimässä liian paljon.
Runotalo



Kulkiessani luonnossa tunnen itseni ehjäksi. Tiedän, että kelpaan täällä juuri sellaisena kuin olen. Minun ei tarvitse olla yhtään enempää tai yhtään vähempää kuin se mitä oikeasti olen. On helpottavaa olla ihan omana itsenään. Kun voin hyväksyä itseni niin minun on helpompi hyväksyä myös toiset. Voin nähdä ihmisissä saman minkä luonnossa; kauneuden ja tarkoituksen kaikessa. Jokaisessa on jotain mitä voin ihmetellen ihailla.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Jokainen hetki on merkityksellinen

Joskus tuntuu,
että jokainen päivä
ja jokainen hetki
on merkityksellinen.
- Silloin tiedät olevasi
oikealla tiellä.
Runotalo




Tänään en etsi mitään erityistä. Olen avoin vastaanottamaan mitä tahansa elämä minulle tarjoaa. Luotan siihen, että kaikki järjestyy ja kuljen hymyillen kevyen tuntuisesti nauttien matkani näkymistä.


perjantai 18. joulukuuta 2009

Haluan kokea ja tuntea jokaisen askeleen

Kiharaisen tien päässä odotan.
Jokaisessa mutkassa kallistan.
En tiedä miksi matkaa teen,
mutta haluan silti kokea, tuntea
jokaisen askeleen.
Syvästi.
Runotalo



Mänty on aika harvinainen pihapiirissäni ja siksi ne muutamat pienet taimet, jotka ovat tänne eksyneet saavat kasvaa rauhassa. Ihan helppoa ei ole pienellä taimella, kun lumi painaa hentoa vartta. Tämä pieni männyn taimi nauttii auringon paisteesta varmasti enemmän ja syvällisemmin kuin minä. Valossa kauniisti hapsottavat neulaset tekevät männystä lähes inhimillisen.

torstai 17. joulukuuta 2009

Hiljaista päättäväisyyttä ja vahvuutta

Pieni puu kasvaa isolla mäellä,
yksin ja vahvana
se tulee olemaan iäisyyden.
Runotalo



Vanhat puut saavat pintaansa kauniin jäkälän. Isojen vanhojen puiden olemus on rauhoittava. Tunnen kunnioitusta tällaisia rosoisia puita kohtaan. Niiden juuret ulottuvat valtavan laajalle ja oksat kohoavat korkealle taivaisiin. Ne ovat järkähtämättömästi sillä paikalla, mihin ovat siemenestä kasvaneet ja taimesta juurtuneet. Voin oppia puilta hiljaista päättäväisyyttä ja vahvuutta.


keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Sielussani on tilaa kaikelle kauniille

Sielussani on tilaa musiikille,
runoudelle, taiteelle
- kaikelle kauniille.

Annan sisimpäni täyttyä
luovuuden voimasta.
Kerään siitä oman energiani.
Runotalo



Hassua miten jotkut asiat tuntuvat olevan väärään aikaan väärässä paikassa. Niinkuin vaikkapa nämä jäiset punaiset marjat. Eikö niiden olisi kuulunut kadota lintujen suihin jo viikkoja sitten tai vähintäänkin pudota maahan syystuulen puhaltaessa? Ihailtavan sinnikkäitä sinnittelijöitä.
Voisiko luovuutta olla se, että sopeutuu vallitsevaan tilanteeseen ja kääntää sen omaksi edukseen?


tiistai 15. joulukuuta 2009

On tullut aika tuntea

On tullut aika avata silmät näkemään,
korvat kuulemaan, kädet koskettamaan
ja sydän tuntemaan.
Runotalo




Lumen peittämällä metsälammella on rauhaisaa. Olen hiljaa paikoillani ja hengitän syvään. Hitaasti alan nähdä enemmän asioita ympärilläni. Kuuntelen hiljaisuutta. Kylmä lumi sulaa lämpimälle kämmenelleni muuttuen vedeksi. Tunnen kiitollisuutta siitä, että saan olla tässä.



maanantai 14. joulukuuta 2009

Kuljetan mukanani pientä timanttia

Tänään kuljetan mukanani
pientä timanttia.
Se on ollut minulla jo pitkään matkassa,
mutta en ole tiennyt siitä.

Eilen se alkoi loistaa ja lämmittää minua.
Tänään näen sen loisteen katseessani.
Huomenna se muuttaa maailmaa,
yhdessä muiden samanlaisten timanttien kanssa.
Runotalo


Pienen hetken saan nauttia tänään auringon loisteesta. Lumi välkkyy timantteina kaikkialla ja kuljen kuvausretkelläni kiirehtimättä seuraten valon valaisemia polkuja. Sormen päistä katoaa tunto ja se naurattaa minua. En voi lopettaa, en vielä. Tuolla on jotain ja tuolla! Sydämeni täyttyy aidolla ilolla tässä valkeassa maailmassa, joka on täynnään erilaisia loistavia timantteja. Päivän alkaessa hämärtyä aurinko tervehtii vielä kauniin punaisella taivaanrannalla kuin vilkuttaen hyvästiksi.


sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Kaikella on oma tarkoituksensa täällä

Mikään ei ole itsestään selvää:
ei tuuli, ei tuli, ei maa.
Kaikella on oma tarkoituksensa täällä
myös sinulla,
olla juuri se mikä olet.
Runotalo



Jokainen kasvi ja eläin elää elämäänsä ollen läsnä tässä hetkessä. Ne eivät murehdi huomista tai mieti menneitä. Kun pysähdyn tällaisen elämänmuodon äärelle, voin itse löytää saman rauhan sisimmästäni. Kun katson koiruohon lehtiä, huomaan sen viestittävän minulle oman itsensä olemusta jollain tavalla, joka ei ole minun järkevän mieleni tulkittavissa. Voin aistia sen rauhan ainoastaan tuntemalla sydämelläni.

lauantai 12. joulukuuta 2009

Miten vähän me näemmekään itseämme

Kaikki tähdet ovat taivaalla
aivan yhtä kauniita.
Kuitenkin on huomattava,
että jokainen niistäkin on erilainen,
ei ole kahta samanlaista.
Runotalo



Niin paljon kauneutta on kätkettynä maailmaan meidän silmiemme ulottumattomiin. Mittaamaton määrä pieniä, ilahduttavia asioita kulkee ohitsemme päivittäin, ilman että huomaamme niitä laisinkaan. Suurin ja kaunein ainutlaatuinen ihmeellisyys olemme me itse, mutta miten vähän me näemmekään itseämme.


perjantai 11. joulukuuta 2009

Kaikki on juuri niinkuin pitääkin

Elämän ihmeellisyys on
kummallisissa sattumuksissa,
jotka saavat miettimään
- Onko mikään sittenkään sattumanvaraista?
Runotalo


Tänään odotan aurinkoa, mutta se ei tule. Laskeuden selälleni hyiseen maahan ja odotan siinä hiljaa. Olen siinä niin kauan, että tunnen miten kylmyys alkaa hiipiä selkääni. Utuinen taivas yläpuolellani saa minulta hymyn ja kiitoksen. Tähän hetkeen se on sopiva - tuudittaa minut jonnekin pehmeään ja usvaiseen, jonnekin epätodelliseen, jossa mikään ei ole enää epäselvää tai epävarmaa vaan kaikki on juuri niinkuin pitääkin.

torstai 10. joulukuuta 2009

Olen löytöretkeilijä omassa elämässäni

Minne vain katson
voin nähdä tähden, keijukaisen;
mitä tahansa vain olen valmis
näkemään ja kokemaan.

Avoimin silmin ja mielin
voin nähdä ja kokea paljon enemmän.

Teen sen jo tänään,
lähden matkalle, etsin uusia seutuja,
uusia ennen näkemättömiä asioita.
- Olen löytöretkeilijä omassa elämässäni.
Runotalo





Kuljen jäähileiden peittämällä vihreällä tiellä. Matkaan rohkeasti eteenpäin, tie kaartuu ylöspäin eikä se ole kevyt kulkea, mutta olen päättänyt katsoa rohkeasti seuraavan mutkan taakse. - Mikä siellä minua odottaa? En voi tietää sitä. Ymmärrän kuitenkin, että jatkamalla matkaani voin löytää elämääni uutta virkistävää sisältöä ja saada itselleni paljon enemmän kuin jäämällä paikoilleni.



keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Kiitos Caritalle tästä suloisesta jouluenkeli- tunnustuksesta.



Tämän joulutunnustuksen säännöt kuuluvat tuttuun tapaan seuraavasti.
Anna tämä tunnustus kaikille blogeille, joille haluat toivottaa joulumieltä ja hyvää joulua.

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin, jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa) joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävätä nimeämisestä.

Haluan toivottaa joulumieltä ja hyvää joulua seuraaviin blogeihin:

Kakkukellarin Miialle , jolla on aivan ihania kakkuideoita blogissaan.
Hannelle, jonka Virtaus blogi on tällä hetkellä täynnä hienoja enkelimaalauksia ja syvällisiä tekstejä sekä blogissa on kaiken hyvän lisäksi menossa joulukalenteri!
Pilviharsolle Takana kirkas taivas blogiin, koska pieni enkelisi on lähelläsi ja todella toivon erityisesti sinulle joulumieltä.

Tässä samalla toivotan myös kaikille lukijoilleni lämmintä joulumieltä tämän enkelin mukana.



Hyväksyn oman olemukseni sellaisenaan

Et tarvitse ketään todistamaan,
että riität itsellesi.
Runotalo


Vanhan katajan hennot oksat taipuvat jo lumen painosta. Kun katson tarkemmin, huomaan piikkien olevan sekaisessa järjestyksessä. Katajan perusolemukseen siis ilmeisesti kuuluu sekavuus ja silti se näyttää ihan hyvältä ja myös olevan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Päätän ottaa siitä mallia ja hyväksyä oman toisinaan ehkä sekavankin olemukseni sellaisenaan.


tiistai 8. joulukuuta 2009

Kaunis portti avaruudessa

Korulauseet on kirjailtu kullalla
ja reunustettu pitsillä.
Minun lauseeni syntyvät tyhjyydestä
ja niiden reunusteena ja hahmona
sekä kehyksenä on avaruus,
joka on sinun mielesi portti
- kaunein kaikista!
Runotalo




Aikainen aamuhetkeni on rauhaisa. Edessäni rakkaudella käsinsidottu kirja, sen tyhjät sivut, lempikynäni ja turvanani lämmin koti. Ulkona jouluiset valot luovat hohtoaan pimeään metsäiseen pihaan. Istun rauhassa ja tyhjennän mieleni kaikista ajatuksista. Aamuiset mietteeni siirtyvät kirjani sivuille; syntyy pieni runo toisensa perään. Luotan siihen, että sanat löytyvät enkä arvostele kirjoitusta, joka soljuu vapaana virtana eteenpäin. Jokainen lukija luo näihin runoihin niitä lukiessaan oman sisimpänsä mukaisen kauniin ja koskettavan olemuksen. Kiitos, että olet luomassa näitä runoja kanssani.


maanantai 7. joulukuuta 2009

Siinä minun on hyvä olla

Keinuni keinuu
niin hiljaa lehdossa.
Olen matkalla nykyisyyteen;
en mene eteenpäin,
en mene taaksepäin.

Hitaasti, varmasti
lopulta pysähdyn keskelle.
Siinä minun on hyvä olla
- sydämeni rauhassa,
olen vain.
Runotalo






Ikivanha villiruusupensaikko kätkee sisäänsä pakkaslumella sokeroituja kiulukoita. Ne erottuvat kauniisti vasten valkeaa taustaa. Kaikki sopivat niin hyvin yhteen. Luonto luo kauneimmat taideteokset niin helpon tuntuisesti. Näissä pienissä ihmeissä elää voimakkaana läsnäolemisen taika, jonka jokainen meistä voi löytää itselleen.


sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Uusia näkökulmia ja ulottuvuuksia

Matkani on yhä alussa,
olen edelleen samassa pisteessä.
Niin kauan kun en uskalla astua
kehän ulkopuolelle
kierrän samaa rataa ympäri, ympäri...

Tänään hivuttaudun hieman ulommas
ja huomenna olen jo ulkona kehältäni.
- Löydän uudet ulottuvuudet elämääni.
Runotalo





Pakkanen ja lumi ovat maalanneet maiseman satumaaksi. Astelen hymyilevänä kaiken kauneuden keskellä. Saavun puutarhani keskipisteeseen ja huomaan kuutamohortensian kukkien piiloutuneen lumen alle. Hetken mietin - voisinkohan? En voi vastustaa kiusausta vaan minun on kokeiltava laittautua selälleni lumiseen maahan, katsottava kuutamohortensian kukkia alhaalta ylöspäin, miltä ne mahtavat näyttääkään? Aivan, aavistin oikein. Ne näyttävät kauniimmilta kuin osasin kuvitella ja samalla ymmärrän, että en ole pitkään aikaan tehnyt tällä tavalla; katsellut maailmaa tästä näkökulmasta.


lauantai 5. joulukuuta 2009

Säilöttyjä hetkiä ja tunnelmia

Toisina päivinä
kaikki näyttää kauniimmalta.
Toisina päivinä
ei ole sumua, ei usvaa
vaan kaikki on kirkasta ja selkeää.
Toisina päivinä
myrskyää, sataa tai on pimeää.

Silti minä kuljen jatkuvasti eteenpäin
ja opin joka kerta enemmän itsestäni
sitä mukaa kun opin sopeutumaan
ympäröiviin olotiloihin.
- Olen joustava.
Runotalo



Tämä päivä on helppo ottaa vastaan iloisella mielellä, sillä niin kaunista on kaikkialla. Kaiken peittää alleen valkoinen, puhdas lumi. Maisema ympärilläni on rauhaisa ja kaunis. Säilytän tämän hetken sydämessäni niin hyvin, että voin halutessani palata tähän hetkeen milloin tahansa ja missä tahansa vain sulkemalla silmät. Näitä säilöttyjä hetkiä on minussa tallessa mittaamaton määrä ja voin ammentaa niistä itselleni voimaa aina kun tahdon. Mielikuvissa ja tunteissa on voimaa enemmän kuin uskoisikaan.



perjantai 4. joulukuuta 2009

Mitä tarvitset?

Et tarvitse juuri mitään
ollaksesi onnellinen tänään.
Runotalo


Teen pieniä arkisia asioita. Oikean onnen tunteen löydän juuri niistä hetkistä, kun vain huomaan olla läsnä siinä mitä teen. Aivan liian usein ajatukset harhailevat muissa asioissa ja todellinen hetki katoaa mieleni hälyyn. Keskityn hengitykseeni, keskityn siihen mitä teen - oli se sitten mitä tahansa ja heti löydän rauhan, josta kumpuaa pieniä kasvavia onnen tunteita.

torstai 3. joulukuuta 2009

Lentää vapaana vahvoin siivin

Haluaisin niin löytää itseni;
todellisen minäni,
joka ei koskaan pelkää mitään,
joka lentää vapaana vahvoin siivin
kohti huomista, kohti aurinkoa
pelkäämättä, väsymättä milloinkaan.
Runotalo



Kohmeiset, auringon lämmittämät sammalet hehkuvat auringon paisteessa kuin kulta. Niiden kauneus salpaa hengityksen, saa pysähtymään ja olemaan aivan hiljaa. Tässä hetkessä olen vahva auringon lämmittäessä poskeani ja hengitykseni huurutessa viiileässä ilmassa; tiedän ja tunnen, että olen elossa ja minulle on kaikki mahdollista.


keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Hopeisen karhun matkassa

Olin vahva,
vahvempi kuin aiemmin.
Olin päässyt hopeisen
karhun matkaan.
Runotalo


Aamulla herättyäni en voi heti sytyttää lamppuja, sillä mystinen hohtava valo loistaa läpi talomme ikkunoiden. Minun on kierrettävä ikkunalta toiselle katselemassa miltä maisemat näyttävät kuun valossa. Kaikkialla on valtavan kaunista, sillä lunta on vihdoin satanut sen verran, että kaikki on hopean hohtoista. Päiväni alkaa hienosti; tunnen miten aamun hohtava tunnelma seuraa hymyten mukanani missä tahansa olenkin.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Etsitkö vastauksia?

Sinun sisimpäsi antaa vastaukset,
sinun sisimpäsi tietää vastaukset,
juuri sinulle, sinun elämääsi.
Ne ovat sinun sisälläsi jo olemassa,
kun vain kuuntelet,
kun vain pysähdyt.
Runotalo


Yhä enemmän luotan siihen pieneen, hentoon ääneen, joka kuiskii sisimmässäni. Päivä päivältä olen vähän rohkeampi toteuttamaan oman sydämeni aitoja pyyntöjä ja toiveita. Mitä enemmän tottelen sisimpäni ääntä, sitä useammin huomaan hymyileväni ihan itsekseni. Lapsuuden avoin ja luottavainen mieli palaa luokseni ja maailmani on täynnä mahdollisuuksia juuri minulle.


maanantai 30. marraskuuta 2009

Ihastua, rakastua synkkyyteen

Olen rannalla. Vesi on mustaa.
Kastan käteni veteen enkä pelkää,
sillä tiedän, että olen vahva.
Runotalo


Tänään päätän hyväksyä pimeyden ja opetella nauttimaan siitä. Ruskeaksi muuttuneet lehdet liimautuvat kiinni märkiin kiviin ja on vaikea nähdä kauneutta tässä kaikessa - mutta jos oikeasti tahdon, niin voin varmasti ihastua tähän synkkyyden olemukseen. Vastakohdat kuuluvat elämään ja ne korostavat toisiaan. Siksi uskon, että tämän pimeyden jälkeen, kun valkoiset lumihiutaleet lopultakin leijailevat alas taivaalta, sitä osaa todella arvostaa. Siksi olen tänään kiitollinen pimeydestä, sen synkkyydestä ja aion ihastua siihen ja rakastaa sitä, vilpittömästi koko sydämelläni.


sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Mitä sinä tahtoisit Runotalon olevan?

Olisin kiitollinen, jos ehtisit käväistä kommentoimassa Ollaan Runotalossa blogissani siellä esittämiäni kysymyksiä Runotalon tulevaisuuteen liittyen. Haluaisin tehdä Runotalosta paikan, jossa mahdollisimman moni voisi kokea viihtyvänsä. Kiitos etukäteen :)





Valkeuden odotusta sydämessä

Kaikissa maailman ihmeissä
on yksi sama runous.
Se kulkee kuin punainen ohut lanka
niiden lävitse.
Seuraa tuota lankaa
ja opit paljon maailmasta ja sen ihmeistä.
Runotalo



Puutarhassani sataa: löydän ruskeita lehtiä, sadepisaroita ja hiljalleen pois hiipuvaa vihreyttä. Valkoinen lumi antaa yhä odottaa saapumistaan. Sytytän kuitenkin kaikki jouluiset valoni puutarhani puiden oksille ja annan sydämeeni syttyä pienen sekä toiveikkaaan lämpimän valon liekin.


lauantai 28. marraskuuta 2009

Vastakohtaisuuksien karikoissa

Kuljin pitkän matkan,
lopulta tulin luo päätepysäkin.
Siinä minä olin ja itkin,
moni muukin itki samassa paikassa;
me olimme nähneet
toisissamme itsemme.
Runotalo



Toisinaan joutuu vastakohtaisuuksien karikoihin ponnistelemaan omien ajatustensa kanssa. Silloin on hyvä tietää, että kaikki tunnekuohu on osa ihmisyyttä, osa matkallamme tapahtuvaa kasvua.


keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Ihan pieni tauko

Olen torstain ja perjantain opiskelemassa Runotaloni kehittämistä, joten en ehdi laittaa tänne päivittäistä runoa & kuvaa. Palaan lauantai-iltana kirjoittelemaan ajatuksiani. Siihen asti - iloitaan pienistä hyvistä asioista...ja suuremmistakin jos kohdalle osuu isoja ilon aiheita. Nimittäin ne pienet alkavat vetää puoleensa yhä isompia ja isompia ilon aiheita. Hauska juttu!

Aurinkovoimaa ihmiskasvoista

Tulin ulos tunnelista.
Aurinko häikäisi silmiäni,
mutta en vieläkään hymyillyt.
Kadotin hymyni pimeydessä.
Etsin sitä nyt joka puolelta.
Uskon että se odottaa minua
jossain hymyillen itsekseen.
Kuin salaa.
Runotalo



Tämä päivien lyhyys ja jatkuvalta tuntuva pimeys tahtoo hetkittäin saada minusta yliotteen. En kuitenkaan aio luovuttaa tilaa itsessäni synkkyydelle. Aion sinnikkäästi pitää valoisan mielen ja ajatukset. Odotan auringon pilkahduksia; hymyileviä, nauravia ihmiskasvoja ja imen niistä voimaa päivääni.