.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Pikkutaimia ja puutarhapuuhia

Ihana yllätys, että sade taukosi ja pääsin puutarhaan lempipuuhiini. Heinäkuun alussa lavaan kylvämistäni siemenistä ovat toistaiseksi itäneet nämä. Arvelen, että ne ovat sormustinkukkia. Kylvin siemenseosta ja lisäksi kaatosade sekoitti kylvörivit, joten siksi en tiedä mitä taimia minulla on. Jännittävää!

Jätin osan taimista lavaan ja harvensin liian tiheässä kasvavat ruukkuihin. Testasin samalla miten suitsuketikku pitää hyttyset loitolla. Ei toimi niin hyvin kuin hyttysavu, mutta nautin suitsukkeen tuoksusta puuhailun ohessa. Luulen, että pikkutaimetkin olivat ihmeissään.

Uskaltaisinko talvehdittaa taimet ruukuissa vai olisiko niiden varminta päästä maahan talveksi? En tiedä varmasti. Tiedätkö sinä?

























Moni kylvökseni on epäonnistunut, sillä hankkimani multa oli liian savista ja kaatosateita on ollut usein. Korianteria kokeilin ensimmäistä kertaa ja siirsin nyt pikkutaimet lavasta ruukkuhin. Korianteri ei talvehdi ulkona, joten kokeilen kasvattaa sitä ruukussa sisällä.

En ole koskaan käyttänyt korianteria, joten täytyisi etsiä jokin resepti. Jokin ajatus minulla varmasti keväällä on ollut.


Persilja on hyvin pieni vielä. Tämän pitäisi olla talvehtiva lajike, josta voin kerätä siemeniä talteen.

Olisi ihanaa, jos voisin kasvattaa persiljaa ruukussa keittiön ikkunalla. Meillä täällä metsän keskellä on niin pimeää, että pitäisi olla lisävaloa.


Puuhaillessani alkoivat taas ideat pulpahdella. Parasta puutarhasuunnittelua on puuhaileminen puutarhassa. Silloin kaikki löytävät paikkansa itsestään. Ostin keväällä kaksi pallotuijaa, joiden piti mennä tienhaaran piristykseksi. Jouduin muuttamaan suunnitelmia ja tuijat jäivät odottelemaan ruukuissaan.

Tänään keksin mihin ne sopivat todella hyvin. Aion tehdä pienen muotopuutarhan eteläpäädyn yrttitarhasta ja tuijat sopivat mielestäni vastakkaisiin nurkkiin koristeeksi. Nämä tuijat eivät kasva kovin suuriksi.

Ideat alkoivat olla sitä lennokkaampia mitä pidempään kuljin pihalla. Puutarha-aitta oli jo muuttumassa viehättäväksi kesäaitaksi, jossa tarjoilen yrttiteetä ja myyn pikkuisia voimataimia...

























Uusi ystäväni peltokehäkukka ihastuttaa minua edelleen päivittäin. Nyt kehäkukka on muutoksessa. Ensimmäisenä kukkineet nuput ovat kuihtumassa. Onneksi uusia nuppuja syntyy vielä lisää ja kehäkukka jatkaa varmasti vielä pitkälle pakkasiin.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Postiloota tyhjäksi!





 

Minulle tulee paljon sähköpostia ja suurin osa on erilaisia mainoksia.  Yritykseni saa erilaisia mainoksia: kaupataan toimistotarvikkeita, huonekaluja ym. Useimpia mainoksia en ole tilannut. Toki osan postista olen itse tilannut rekisteröitymällä kiinnostaville sivuistoille.

Tänään päätin, että puhdistan sähköpostin painolastia. Minulla ei ole aikaa erottaa enää itseäni oikeasti kiinnostavia viestejä, sillä postia on niin paljon.



Nyt toimin näin


  • käytän hieman enemmän aikaa sähköpostini käsittelyyn
  • kun saan viestin joka ei kiinnosta minua, etsin kirjeen lopussa olevan peruutuslinkin ja peruutan kirjeen heti
  • käsittelen päivittäin myös yhden vanhemman päivän postit samalla tavalla


Näin saan lopulta postilaatikkoni tyhjemmäksi. Onko sinulla aina tyhjä ja keveä postilaatikko? Minulla on nyt ollut täyttä postilaatikossa ja se on varmasti painolastia myös mielessäni.

Nyt kun postin määrä vähentyy, alan saada kiinnostavaa postia. Aloitan tästä ja siirryn seuraavaksi tietokoneeni tiedostoihin, joissa riittää tekemistä.



Peltokehäkukka on hyvä roolimalli

























Kuvasin tämän peltokehäkukan muutama päivä sitten. Luonto osaa tehdä kaiken oikein - otan mallia!


maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ideointia pilateksella


Casseyn uusi pilatesvideo ilmestyy aina maanantaisin



Kesälomalla alan yleensä lipsua hyvistä rutiineista kuten aamujoogasta. Nyt olen niin kankea, että hyvä kun pääsen ylös sohvalta. Hyvän olon ja notkeuden kaipuu saa minut onneksi takaisin liikkeelle. 

Päätin, että voisin vaihteeksi kokeilla pilatesta enkä palannut vanhoihin tuttuihin pilatesvideoihin vaan etsin jotain uutta. Löysin innostavan nuoren naisen blogin. Hänen nimensä on Cassey ja blogi on nimeltään Blogilates. Blogi on pullollaan iloista energiaa ja asiantuntevia, reippaalla musiikilla maustettuja pilatesvideoita. 

Cassey on tehnyt aloittelijoille oman kalenterin, jossa on ohjeistettu videot ensimmäiseksi kuukaudeksi. Videoiden linkit löytyvät sivustolta tämän kalenterin kuvan alta. Sivuilla on edistyneemmille tulostettava kalenteri aina kuluvalle kuukaudelle. Maanantaisin ilmestyy uusi pilatesvideo ja torstaisin terveellinen ruokaohje. Uusin video on tässä postauksessa ylimmäisenä ja se on mielestäni oikein hauska. Lisäksi kaikki on ilmaista!

Aamulla menin joogamattoni kanssa terasillemme. Olipa ihanaa tehdä pilatesvenyttelyjä ulkona. Tuuli oli sopivan lempeä. Vasta myöhemmin huomasin aloittelijan videot ja tein sisätiloissa ensimmäisen päivän videon, sillä täällä alkoi sataa iltapäivästä. Huh huh, olenpa rapakunnossa - jumppa on tarpeeseen! Toivon, että pysyn kalenterin mukana, joten tulostan kalenterin nyt heti itselleni muistutukseksi. 



Ideat syntyvät hetkien välissä


Olen huomannut tämän ennenkin, mutta nyt todella tiedostin sen ja päätin käyttää sitä oikeasti hyödykseni. Olkoon se jooga, mietiskely tai pilates niin kaikessa on sama hetkien välissä oleva hetki. Tarkoitan, että kun keskityn tekemään jotain liikettä niin mieleni vapautuu. Kun pysähdyn liikkeiden välissä niin aivan kuin jostain pulpahtaisi pintaan valmis idea. Se on hienoa! Tänään olin huolissani, että unohtaisin kaikki oivallukset, joita tupsahteli venytellessä. Seuraavan kerran minulla on kynä ja muistivihko valmiina. Sama voisi toimia monessa tekemisessä: Puutarhanhoito, juokseminen, tiskaaminen...






lauantai 27. heinäkuuta 2013

Enkelin Polku meditaatiovideo


Enkelit ovat elokuun voimakirjeen teema. Tahdoin tehdä meditaatiovideon RunoTalon luontopolusta voimakirjeen yhteyteen. Luontopolku on vasta syntymässä enkä tiennyt, että sen nimeksi tulisi Enkelin Polku. Tässä kävi siten, että tekemisen kautta syntyi enemmän kuin olin suunnitellut.

Elokuun voimakirje lähti tänään matkaan. Voit käydä katsomassa ja halutessasi myös tilata kirjeen täältä. Voimakirjeellä on oma sivustonsa, jonne myös olet tervetullut tutustumaan.



torstai 25. heinäkuuta 2013

Pressun virittelyä hirsikasalla






















Tänään tarkistettiin hirsikasan pressut kuntoon talvea varten. Voit lukea koko jutun Runotalo Projekti blogissa. Kerron siellä aina kun jotain taloon liittyvää tapahtuu.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Dreijasin epätäydellisiä





Olen unelmoinut, että saan dreijata ulkona. Tänään oli sopiva ilma ja hetki! Pyörittelin monta tuntia savea ja se oli ihanaa pitkästä aikaa. Olen dreijannut vähän, joten harjoitusta tarvitaan, mutta enpä tahdokaan tehdä täydellisen siloiteltua jälkeä. Löysin spiraalin ja aloin odottaa virhettä, joka tekisi loppusilauksen.

Kuivatuksen jälkeen kaikki taideteokseni pääsevät savustuspolttoon. Se sopiikin hyvin näiden roheaan tyyliin.

























Monesti liika täydellisyyden tavoittelu pilaa koko jutun. On parempi nauttia luovuudesta. Silloin tehtyyn työhön jää hyvä energiajälki, joka varmasti säteilee hyvää mieltä. Tietenkin pitää myös tehdä rohkeasti itsensä näköistä. Spiraalin koen omakseni. Näistä kupposista tulee varmaankin voimakurssin tuikkukuppeja.

Tänään annoin tilanteen viedä mukanaan. Sitä minä opettelen päivittäin nykyään. Minun piti tehdä pieniä ruukkuja, joissa on reikä pohjassa...ehkä joku toinen päivä sitten niitä ruukkuja. Nyt halusivat nämä spiraalikupposet syntyä maailmaan.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Sydän tietää suunnan











 

on mielenkiintoista
tarkkailla itseään
huomata miltä oikeasti tuntuu

tuntiessani iloa sydämessäni
tiedän olevani oikealla tiellä
matkalla oikeaan suuntaan

on hyvä tehdä asioita
kaikki askeleet johdattavat
lopulta oikeaan suuntaan



Parin päivän ajan olen opetellut taas erityisesti keskittymistä hetkeen ja pieniin asioihin. Tuntuu hyvältä huomata, että riittää kun tekee sen mikä on juuri tässä hetkessä mahdollista. Ei tarvitse nähdä heti seuraavan mäen taakse. Voin tehdä ne asiat mitä nyt on mahdollista ja nauttia siitä. Katson sitten mitä alkaa seuraavaksi näkyä kun pääsen vihdoin mäen päälle.

Tähän samaan asiaan liittyy kirjoitukseni sillan ylityksestä ja pelosta.



maanantai 22. heinäkuuta 2013

Tee kodista voimapaikkasi











Tämä voimaruno on ajatusmatka, jonka olen kirjoittanut kesällä 2008. Osan asioista olen pystynyt toteuttamaan ja huomannut vaikutuksen, mutta vielä riittää tekemistä. Tahtoisin tehdä taidetta kotimme seinille.


ole rauhassa
pysy omassa keskuksessasi
älä anna minkään itseäsi heilutella
sinä olet turvassa
sinulla ei ole mitään hätää

opettele tyhjentämään itsesi
maailman hälystä
saavu omaan rauhaasi 
tullessasi kotiisi
tee itsellesi jokin riitti
tai vastaava ohjelma
jonka käyt läpi

sytytä kynttilä
sano itsellesi
tämä päivä oli tässä
nyt voin levätä rauhassa
opittuasi tuon tavan
se alkaa toimia

hengitä syvään
rentouta itsesi
sitten vasta asetu kotiisi
tee kodistasi pyhäkkö
sinun oma rauhan temppelisi
älä anna minkään siellä häiritä sinua

puhdista kaikki paikat
puhdista väärät muistot
ripusta seinille kuvia
jotka saavat sinut muistamaan ihania asioita
jotka saavat sinut uskomaan valoisaan tulevaisuuteen
ripusta seinille unelmasi
kaikki mitä aiot tulevaisuudessa saavuttaa

aloita heti
jos et ehdi tehdä kaikkea
tee edes jokin pieni asia joka päivä
pieniä askeleita kerrallaan
kohti unelmiesi kotia

laita paikat järjestykseen
hanki esineitä
jotka ihastuttavat sinua kauneudellaan
sellaisia joista sinä itse pidät ja nautit
syö vain ruokia joita haluat oikeasti syödä
keskity ruoan valmistukseen rakkaudella ja taidolla
nauti ateriasi rauhassa

tee kaikki minkä teet
keskittyen juuri siihen hetkeen ja asiaan
jota olet tekemässä
oli se mitä tahansa

kuuntele ihanaa musiikkia
täytä kotisi kaikki huoneet ihanalla musiikilla
käytä ihania tuoksuja
täytä kotisi kaikkia huoneet ihanilla tuoksuilla
anna vartalollesi ihania tuoksuja
käytä vartaloöljyjä ja eteerisiä öljyjä
nauti tuoreista kukista
hanki niitä piristämään kotiasi ja omaa mieltäsi
tee luovaa taidetta
ripusta teokset seinille tai aseta jalustalle

ole avoin kaikelle
nauti kodistasi
nauti vapaa-ajastasi



Koti on rakas paikka, jossa keräämme voimaamme ja energiaamme. Koti on aina siellä minne sen rakkaudella teemme.


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Voimamatka Lasikivet








Kertomus lasikivistä on meditatiivinen mielikuvitusmatka, jonka olen kirjoittanut kesällä 2008.

Tällä tarinalla kuten muillakaan voimarunoillani ei ole mitään uskonnollista vakaumusta taustalla vaikka teksti osittain on hyvinkin harras. Jokaisella on omat temppelinsä ja omat voiman lähteensä ja se kaikille sallittakoon. Itselleni luonto on vahva voimapaikka ja siitä kertoo tämäkin voimaruno.

Toivon, että sinä lukijana pystyisit tulemaan sisälle tähän kertomukseen ja löytäisit siitä oman merkityksen itsellesi. Olkoon tämä voimaa antava meditaatiomatka.











Lasikivet


vuoristossa
raikas ilma
astelen polulla

kuljen ylös rinnettä
rinteellä pikkukiviä
kuin lasia
auringon säteissä

poimin neljä
viileitä kädessäni
hehkuva energia ihollani
sähkömagneettia

kuljen polun ylös
saavun temppelin portaille
astelen portaat
aurinko häikäisee

astun sisään
iso raskas valkoinen ovi
temppelin keskellä
alttari lattialla

sisimmässäni
asetan neljä kiveä 

paikat merkitty
jokaisella kivellä

oma paikkansa

ensimmäinen maa
toinen tuli

kolmas vesi
neljäs ilma

ne ottavat paikkansa

ymmärrän
olen kivien voima yhdessä
minussa maailmankaikkeus

painan kämmeneni 

kivien keskelle
olen voimakas
pääni sisällä avaruus
ikuinen energia

voima virtaa lävitseni

vahva
elossa
kuin puu
mahla virtaa

hiljaa polvistuneena
otan kivet käteeni


nousen

ylhäällä
kuulen

taivas aukeaa

katson
valkoinen valo
puhdas 

loistava
saa liikuttumaan kyyneliin

ehjä
vapaa
puhdas
teen mitä tahdon
minulla on valta itseeni

lähden pois
hymyilen 

uutta sisäistä hymyä

tämä on minun vuoreni
tämä on minun temppelini

kotiin tullessani
minulla kädessäni
lasiset kivet





Tämä on sopiva päivä julkaista tämä voimaruno, sillä tänään avasimme uutta polkua Runotalon voimametsään. Polku kulkee kallion kautta alas metsälammelle ja siitä Runotalon ohi saniaispolun kautta takaniitylle.

Kuvan spiraali syntyi kotipihaamme puutarhalaajennuksen yhteydessä viikko sitten. Kiitokset ja terveiset Annikalle, joka keksi tämän hienon spiraali-idean. Tänään päättyi voimakurssi ja minulla on onni tehdä päätösseremonia vielä tänään tämän uuden spiraalin äärellä. Voimakurssin Spiraalipolun oppaan voit tilata Kukkien kaupasta >> katso tästä





lauantai 20. heinäkuuta 2013

Mikään ei ole Sattumaa





Tauko on aina tarkoitettu
löydät kaiken uudelleen
mikään ei ole sattumaa
kaikella on merkityksensä


Heräsin aamuyöllä kolmelta. Näin ihmeellisen unen ja minun oli kirjoitettava se itselleni muistiin. Oletko nähnyt unia, jotka ovat niin vahvoja, että on pakko nousta ylös sängystä ja kirjoittaa uni talteen? Tämä oli sellainen uni. Se tuntui merkitykselliseltä.

Lähdin ulos kuvaamaan aamuauringon punaamaa taivasta ja heräilevää puutarhaa. Valoa ei ollut vielä riittävästi, joten puutarhakuvista tuli erikoisia. Minua viehättää kuvien epätarkkuus. Mielikuvitukseni avulla löydän keijukaisia ja puutarhahaltijoita. 

Olen aiemminkin todennut, että elämä on aaltoliikettä. Sitä se on ainakin minulla. Tänään on taas taukopäivän paikka. Annan sen olla niin. 


perjantai 19. heinäkuuta 2013

Olet jo unelmalinnassasi






Ethän epäile 
sydämesi tunteen todellisuutta

toteuta uskollisesti unelmiasi
mene pienin askelin
vauhtiin päästyäsi 
otat harppauksia





Välillä en huomaa lainkaan unelmani edistymistä. Tähyilen eteenpäin enkä näe kuinka pitkän matkan olen tullut ja mitä olen oppinut.

Kaivan nyt muististani esiin asioita, jotka muistuttavat siitä missä olen aiemmin ollut.  Näin voin huomata edenneeni pitkän matkan unelmani tiellä.


Missä olen ollut, mistä olen tulossa, Runotalo unelman vaiheita
(voit tehdä oman versiosi ja nähdä miten itse olet edennyt)



  1. savipaja Savusavi Tarina (1995)
  2. ostin purettavan talonpoikaistalon veronpalautuksen ja pankkilainan avulla (2003)
  3. palasin tavaratalotyöhön, lopetin savipajan (2000)
  4. perustin Runotalon enkä tarkkaan tiennyt mitä sen toiminta olisi (2007)
  5. suoritin aarrekarttakurssin ohjaajan kurssin (2006)
  6. käsityöläistiimi & puoti Tallipihalla Tampereella
  7. Marja Entrich kosmetiikan myynti ja kasvohoitojen teko
  8. yhdistin runoja kierrätystuotteisiin, kierrätysaforismit
  9. ekolon tuotteiden jälleenmyynti, ekologisten tuotteiden nettipuoti
  10. talon purku ( pakollinen aikaraja tuli vastaan 2009)
  11. kuvasin talon purkua ja aloitin bloggaamisen, yhdistin runojani kuviin (2009)
  12. talon purkukuvien lisukkeeksi kuvasin puutarhaa
  13. yhdistin runot ja kuvat, keksin tehdä kortteja kuvista
  14. voimakortit alkoivat hahmottua (2010)
  15. aarrekarttakurssin nettiversio
  16. esimiestyö, tahto auttaa ihmisiä jaksamaan myönteisyyden ja yhteistyön voimalla
  17. voimakortit kehittyivät lisää
  18. voimakurssi syntyy
  19. luovuin esimiespaikastani saadakseni aikaa omalle yritystoiminnalle eli Runotalolle (2012)
  20. osa-aikatyö tavaratalossa ja 2 kokonaista päivää Runotalolle
  21. uusi kurssi kehitteillä
  22. talolla on paikka (2013)
  23. huomaan, että olen RunoTalon Sari - elän jo unelmaani


Listatessani tähän oman unelmamatkani vaiheita voin nähdä, että olen edennyt pitkän matkan. Matkalla on ollut karikkoja ja opetuksia. Jos aloittaisin matkani alusta tänään niin jättäisin monta vaihetta kokeilematta.

Tärkeintä on sinnikyys. Ei pidä luovuttaa vaan tähdätä koko ajan samaa määränpäätä kohti. Pieninkin muurahainen pääsee perille suunnatessaan tarpeeksi pitkään kohti omaa kotipesää.

Aarrekartassani on iso kaunis linna kaukana vuoriston keskellä. Linna on Runotaloni, siellä se häämöttää kaukaisuudessa. Olen kuitenkin huomannut jo olevani tuon linnan sisällä ja täällähän on aivan upeaa. Olinpa hölmö kun en avannut silmiäni aikaisemmin.

Olen jo perillä - sinäkin olet. On vain ymmärrettävä, että elän jo tätä unelmaani. Tänään voin tehdä pieniä asioita, jotka voin toteuttaa heti ja ne vievät minua eteenpäin kohti unelmieni linnaa.

Voimme kaikki elää kuin olisimme jo linnassamme.






Tänään on unelmaani kehittäviä ideoita pulpahdellut, sillä olihan mieleni eilen levossa. Oikeastaan ideat ovat vanhoja oivalluksia, joita tarkentelen ja kehitän. 

Aarrekarttani odottaa viimeistelyä ja sain elävän tuntuisen ajatuksen toteutustavasta. Aloitin piirustuksen aarrekartastani ja sen valmistuttua kerron aarrekarttamaailmassa tarkemmin. 

Voimakirje lähtee viikon kuluttua ja teemana ovat enkelit. Kirjeen sisältö on kypsynyt useamman päivän ajan mielessäni. Siitä tulee hyvä, ovathan enkelit jutussa mukana avustamassa. 

Voimakurssi päättyy sunnuntaina ja on aika tehdä loppuseremonia. Pihaan on puutarhan laajennuksen yhteydessä syntynyt uusi spiraali, joka kutsuu minua luokseen. Seuraava voimakurssi alkaa 29.7.

Nyt olen innostunut kirjoittamaan näitä voimarunoja ja puutarhakuvapostauksia ja sitähän tehdään mitä sydän sanoo. Tee sinäkin!



torstai 18. heinäkuuta 2013

Alitajunnan höttöpäivä





Sisäinen rauha pyrkii esiin,
haaveesi käyvät toteen.



Hengitä syvään,
ota rauha ja hiljaisuus itseesi.





Liljat avautuvat salaa tällaisena sateisena päivänä. Löysin monta uutta avautunutta kukkaa. Silti minua kiinnostavat enemmän liljat, jotka ovat keskeneräisiä. Ne ovat kuin toteutumattomia haaveita.

Haaveet kypsyvät sisimmässäni hiljaisina hetkinä jopa tylsistymistä hipoen. Lopulta ne yhtäkkiä singahtavat esiin kesken arkisen puuhastelun.

Mielen kukkaset ovat ideoita, jotka pulpahtavat pintaan kun en odota niiden saapuvan. Mielen kukkaset ovat haavemaan suuntaviittoja. Seuraamalla ja toteuttamalla niiden oivalluksia poimin uusia haaveiden kultasiemeniä sydämeni kätköihin.


Se on hauskaa ja hienoa.
Se on elämäni parasta maustetta.
Se on elossa olemista.


Tarvitsen hiljaisuutta ja sisäistä rauhaa voidakseni löytää ja kuulla todellisen sisäisen ääneni.

Rauhaa ja hiljaisuutta voi löytää yllättävän helposti.






ALITAJUNNAN HÖTTÖPÄIVÄ


Tällaisena sadepäivänä on hyvä tilaisuus viettää alitajunnan höttöpäivää. Silloin kaikki maailmaan murheet ovat kaukana ja sisimmälläni on tilaa järjestellä salaisia kansioitaan ilman, että mieleni sekaantuisi asioihin.



Onnistuneen höttöpäiväni tunnusmerkit 

( saa kopioida vapaasti omaan käyttöön )

  • nettimaailma (videot, blogit, facebook ja pelit)
  • suklaa ( onneksi se loppuu aikanaan ja kaupat ovat kaukana)
  • sohva ( valuminen ja torkahtelu )
  • kaakao ( ovela suklaan korvike)
  • navigaattori ( puhuu itsekseen eteisessä: Olet saapunut päämäärään!)



Kuitenkin taustalla tässä vanumisessa ja venymisessä on jotain mikä muistuttaa minua haaveestani. Levättyään alkaa mieleni rakentaa uusia ideoita ja inspiraatioita tiedostamattani. Uudistun.

Elämässäni on oltava säännöllisesti alitajunnan höttöpäiviä. Huomenna voin taas olla tiukkapipo kaikkine pakkorutiineineni.








keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Löydä itsesi uudelleen




Mene luontoon auringon luo.

Kulje kauas kaikesta,
löydä itsesi uudelleen,
tavoita oma voimasi.


Usko ja luota sydämeesi.



Voinko löytää itseni aina uudelleen? Olenko tänään sama kuin olin viisi vuotta sitten?

Onneksi uudistun. On vapauttavaa voida uudistua. Pidän löytämästäni yhä todellisemmasta itsestäni. Olen vasta matkalla sisimpääni. Tämä on koko elämäni pituinen matka. Olen kiitollinen, että saan olla tällä matkalla. Tärkein tehtäväni täällä maailmassa on tulla konaiseksi itsekseni.

Luonnossa ja puutarhassa on paljon sopivia roolimalleja.


Sormustinkukan nuput
putoilevat hiekalle yksi kerrallaan
sammuen hitaasti pois 
syntyäkseen uuteen olomuotoon. 


Tärkeintä on matka, kukinta, elämän kauneus ja kaiken kokeminen täydesti.




Tänään kiersin uudistumassa katsellen muiden bloggaajien blogeja.


Tein pari hienoa löytöä:







Aurinkoisen tuulisessa puutarhassa puuhailin tänään vain hetkisen. Keräsin kaikki maahan kellahtaneet harakankellot maljakkoon ja siirsin juurakot metsikön puolelle. Siellä kaikenlaiset villit kellokukat saavat vapaasti vaeltaa.

Maljakossa harakankellot ovat todella kauniita ja kestävät pitkään. Lisukkeeksi laitoin karhunjuuren tillimäisiä oksia, jotka myös ovat pitkäikäisiä. Tuoksuksi lisäsin joukkoon yhden suopayrtin.

Isossa lasimaljakossa keittiön pöydällä vaihtuvat kukat sitä mukaa kun edelliset kuihtuvat. Maljakkokukat ovat ilo, jonka olen löytänyt uudelleen - onneksi! Eikä siihen edes tarvita puutarhaa, sillä niittykukat ja heinätkin ovat upeita.



tiistai 16. heinäkuuta 2013

Ole pieni rohkea nainen!





Seison yksin
korkealla mäellä
katson kaukaisuuteen
näen joutsenten lähestyvän
kuulen laulun
kaukaa taivaanrannasta.


Olen hiljaa
suljen silmäni
linnut kaartavat lähemmäksi
tunnen miten ne laskeutuvat eteeni
kaikkialle ympärilleni
niillä on viesti.


Olen saavuttanut määränpääni
tämä on minun paikkani
valkoisten joutsenten sulkien
hipaistessa kasvojani
olen onnellinen
olen täydellinen.


Joutsenet nousevat siivilleen
kuulen niiden laulavan ylistyslaulua
pienelle rohkealle naiselle.




Runon tapahtumat eivät ole todellisuutta. 

Kirjoittaessani olen mielikuvissani kuitenkin tapahtumien keskellä.

Toivon, että tulet sisään runoon.

Toivon, että tunnet miten joutsenet saapuvat tuoden vahvistavan viestinsä.

Toivon, että olet pieni rohkea nainen, joka toteuttaa unelmiaan.






Suopayrtti, joka tänään kukkii ja tuoksuu puutarhassa täyttää oman tarkoituksensa.




Katselin vanhoja postauksia ja löysin tämän blogin alkuperäisen idean ja viehätyksen. Yritän palata lähemmäksi aiempaa bloggaustapaa, josta muutama vuosi sitten nautin niin paljon. 


  • päivittäinen kuvauskierros puutarhassa 
  • uusi voimaruno 
  • omat mietelmät 



Valitsen kätköistäni voimarunoja, joita en ole aiemmin julkaissut. Kirjoittaisinko myös uusia runoja? Minulla alkoi eilen loma tavaratalotyöstäni, joten luovuudelle löytyy nyt enemmän tilaa. Luovuus ja rohkeus ovat keinoja toteuttaa unelmia meille kaikille - siispä rohkeasti kokeilemaan kaikkea omannäköistä.



maanantai 15. heinäkuuta 2013

Niityllä voi haaveilla haaveitaan


Unelma on keveä kuin perhonen,
anna sen liidellä vapaana ja ihmeellisenä,
se löytää lopulta paikkansa
ja hohtaa siinä kauniisti












Tupsahdan niityltä aurinkoiselle kylätielle. 
Tuosta koivujen välistä vasemmalle ja voimapuutarhan poluilla haaveilu jatkuu...
ja haaveiluniityllä on merkityksensä RunoTalon tulevaisuudessa.



torstai 11. heinäkuuta 2013

Ritarinkannukset kuun neidon roolissa



Aamun sinisessä hämärässä
saavun oman satumetsäni laitamille
valmis polku odottaa minua
tiedän minne se minut vie






En tahdo hidastella tänään
tänään tahdon kiitää 
vauhdikkaasti eteenpäin
tänään tahdon saavuttaa
saavuttamattoman
nähdä jotain
mitä en ole koskaan 
aikaisemmin havainnut.












Kaunis pieni hopeinen neito






Pienellä neidolla vain
ohut sininen
silkkipuku yllään,
se liehuu tuulessa.




Hopeiset hiukset tuulessa hulmuten,
timantit sadat hiuksissaan välkkyen,
helmoissaan upea kidepitsi hohtaa,
kuun neito hopeinen, taianomainen.





Tulethan yksin,
kuutamometsään,
sen hopeanhohtoon, lumoon
tuota neitoa tapaamaan.





Paljain jaloin, paljain varpain,
löydät aarteen
sydämessäsi, sisimmässäsi, 
säihkyvänä kuin kuun timantti. 





Puutarhassa tapahtuu valtavasti taikajuttuja. Tämäkin ritarinkannus on ollut monta kesää minulla huomaamattomana. En ole tainnut julkaista siitä yhtäkään kuvaa ja silti se on ollut puutarhassa alusta asti eli melkein kymmenen vuotta. En ole pitänyt tämän lajikkeen väristä. Mielestäni se on ollut liian likainen ja synkeä violetti. Viime syksynä kun teimme puutarhatontun kanssa uuden alueen, siirsin tämän ritarinkannuksen uuteen paikkaan. Se ei vielä kuki isosti, mutta tänään löysin mitä kauneimmat kukat. Aurinko valaisi tumman violetin sävyiset kukinnot ja niiden väri oli aivan uudenlainen. Löysin häivähdyksiä ihmeellisen kauniista sinisestä. 

Aikaisempi paikka oli liian varjoisa ja pimeä. Voisiko olla niin, että valossa kaikki on kauniimpaa?




Sininen savu leijailee jossain sieluni syvyyksissä.
En uskalla katsoa.
Sitten katson ja huomaan sen kauneuden.