.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

lauantai 31. lokakuuta 2009

Hiekkaa ja aaltoja Kreetalla

Heinät heiluu tuulessa.
Meressä aallot käy.
Niin olen minäkin – elämässäni.
© Runotalo




Pienen lapsen jalanjälki rantahiekassa.




Kreetalla vietetystä viikosta jäi vahvimpana mieleeni meren aaltojen rauhoittava ja tasainen keinunta sekä lämmin hiekka paljaiden jalkapohjien alla. Nyt mieleni on tyhjä - on aika uusien runojen ja ajatusten.


keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Pala aurinkoa

Tänään olen tässä,
eilinen on jäänyt taa.
Huomista ei vielä ole,
minulla on hyvä olla.
© Runotalo






Jätän nämä ihanat käpristyneet syksyiset lehdet viikon ajaksi odottamaan. Jos vain pystyn niin tuon matkalta mukanani palan aurinkoa Runotalooni lämmittämään ja ilahduttamaan kaikkia paikalle saapuvia.


tiistai 20. lokakuuta 2009

Maailma vesipisarassa

Olin lähteelläni, olin rauhassa.
Ajattelin elämääni, itseäni ja hymyilin:
Miksi en vain nauttisi seikkailustani?
© Runotalo




Vesipisarat ovat ihmeellisiä. Kun niitä katsoo oikein tarkkaan, voi kuvitella miten niissä jokaisessa on oma erillinen maailmansa. Minäkin lähden kohta viikoksi ihan eri maailmaan erääseen lämpimään paikkaan. Vielä huomenna laitan tänne viestin, mutta sitten pidän viikon tauon. Luulenpa, että minulla uusia runoja ja uusia kuvia matkatuliaisina.


maanantai 19. lokakuuta 2009

Kiipijäjalat

Kiipijäjalat oli pienellä linnulla sulissaan.
- Ihmettelin.

Minäkin halusin päästä supernopeasti puuhun,
ylös katselemaan kuuta, tähtiä ja aurinkoa.
© Runotalo







Tänään ulkona puutarhassa on pehmeän utuinen tunnelma. Löydän paljon uusia pieniä yksityiskohtia, joita en ole ollenkaan huomannut aikaisemmin. Pakkanen alkaa hiipiä seurakseni kuin salaa hivuttautuen. Tämä on minulle ensimmäinen syksy, jolloin tunnen iloista odotusta talven tulosta. Olen innoissani uusista luonnon taideteoksista, jotka uskon löytäväni lumen ja pakkasen myötä.


sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Peilijäällä

Olen vain pieni piste avaruuden.
- Tulen ja lähden, tiedän vain sen.
© Runotalo




Jäätynyt koivunlehti lepää kauniisti kirkkaan jään pinnalla. Jäähän heijastuu puu, josta se on lähtöisin.


lauantai 17. lokakuuta 2009

Näkemiin pohjantähti

Ruusut ovat kukkineet pitkään.
Katson niitä ajattelematta mitään.
Olen kuin unessa niiden äärillä.
© Runotalo





Pohjantähti köynnösruusu on epätodellisen oloinen lumen peittämää taustaa vasten. Jään odottamaan ensi kesää ja kauniita pieniä ruusunkukkia.


perjantai 16. lokakuuta 2009

Lapsuuden ensilumi

Muinainen etelä, muinainen pohjoinen,
minä sijaitsen jossain välissä sen.
En mene itään, en länteen.
Olen ikuinen.
© Runotalo




Herään ja avaan silmäni. Ensimmäiseksi huomaan miten kauniit valkoiset lumihiutaleet leijailevat alas hiljalleen. Tuntuu aivan samalta kuin lapsena; nopeasti ylös vuoteesta, tarpeeksi lämmintä ylle ja sitten ulos ihmettelemään valkoiseksi muuttuvaa maailmaa. Puutarhassani sammaleet vielä vähän pilkistävät ensilumen alta. Vesi tippuu räystäiltä, muuten piha on hiljainen. Nyt on ihan pakko vain hymyillä.



torstai 15. lokakuuta 2009

Olen kataja


Olen puu, joka kasvaa ja levittää oksansa kaikkialle.
© Runotalo



Metsälammen rannalla kasvaa kataja. Aurinko lämmittää pakkasen kangistamia oksia. Ajatuksissani samaistun katajan olotilaan ja tunnen miten sen rauha ja tasapaino tarttuvat minuunkin.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Sokerihuurrettuja nokkosia

Mene rauhassa eteenpäin.
Käännä jokainen kivi ja kanto.
Aarteesi on siinä juuri silloin,
kun sitä eniten etsit.
© Runotalo



Tänään kuljen pellon poikki metsään ja huomaan miten varjoisissa kohdissa maa on valkoisena. Nokkosen lehdet ovat kuin sokerihuurrettuja. Todella kauniita. Ihailen niitä hetken ja sitten suuntaan lammelle, joka on jäätynyt kauniisti. Voin melkein kuulla miten se ritisee jäätyessään.



tiistai 13. lokakuuta 2009

Innolla matkaan

Pieni perhonen lähti matkaan innolla.
Se ei pelännyt maailmaa, ei rosoisia kiviä.
Se tahtoi vain lentää,
elää ihanan perhosen elämän.
© Runotalo


Urhea pieni kukan nuppu ei pelkää maailmaa, ei pakkasta eikä rosoisia kiviä. Se on päättänyt kukkia rohkeasti ja elää elämänsä täysillä.


maanantai 12. lokakuuta 2009

Runojeni puu

Runo oli puussa.
Otin sen suuhuni ja puhalsin.
Puhalsin lujaa
kunnes se lensi itsensä
maailman silmiin.
© Runotalo


Pihallamme on paljon haravoimattomia lehtiä paksuna kerroksena. On hauskaa kävellä lehtien seassa niin että lehdet oikein kahisevat ja lentelevät ympäriinsä. Kuinka paljon erilaisia lehtiä maassa jo onkaan. Kuin sattumalta tämän päivän teksti kertoo puusta ja siitä miten runo lentää kuin lehti puusta maailmaan. Runojeni lento on alkanut - yli 20 vuotta ne odottivat minun runojeni puussa ennenkuin uskalsin puhaltaa niitä liikkeelle. Nyt toivon, että ihmiset kahlaavat iloisesti ja vapaasti runojeni lehtimeressä löytäen itselleen hymyä ja positiivista voimaa.


sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Huurteesta voimaa

Pysähdyn.
Aamuni on hiljainen.
Teen matkan itseeni
ja tulen jatkamaan

taas vahvempana.
© Runotalo



Lauantain aamuisen retken voima kantaa minua yhä. Oloni on kevyt ja huomaan tekeväni asioita, jotka ovat odottaneet hoitamista useita kuukausia. Heinät ovat aina kauniita, mutta huurrekin sopii niille oikein hyvin. Taustalla häämöttää metsälampi, joka on hienoisessa jäässä pinnaltaan ja sen loiste suorastaan häikäisee auringon säteiden peilautuessa jään pinnasta. Kiitollisuus kokemastani täyttää sydämeni ja saa luottamaan maailman hyvyyteen ja kauneuteen.


lauantai 10. lokakuuta 2009

Ihmemaassa

Ihana siivilöityvä valo
kajastaa metsän reunassa
heijastuen puiden lehtiin
- olen onnellinen tänä aamuna.
© Runotalo


Aamupäivän auringonpaiste ja pakkasen koristamat lehdet sekä ruohonkorret.


Olen kuin ihmemaassa. Kaikkialla kimaltaa ja on taianomainen tunnelma.


Hiljaisuudessa on vain jäisten lehtien, korsien ja sammalten rahina jalkojeni alla minun edetessäni polullani kohti mielenrauhaa. Olen matkalla hymyyn, joka loistaa kasvoilleni yhä enemmän metsän siimeksessä. Tunnen, että tänään löydän itselleni jotain erityistä.


Tunnustus

Tänään minua odotti iloinen yllätys blogissani.
Sain tämän ensimmäisen tunnustukseni Wilhelmiinalta Kotiliesi blogista.
Tänään sain vielä toisenkin Tinttarukselta Riihipirtiltä.
Kiitos kaunis tässä teille molemmille!





Mukana seurasivat seuraavanlaiset ohjeet:

Kopioi kuva ja liitä blogiisi

1. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
2. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
3. Anna tunnustus seitsemälle
4. Linkitä nämä blogissasi
5. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

No niin, seitsemän asiaa, joita muut eivät vielä tiedä. Enpä ole paljonkaan kertonut itsestäni, kun olen rajannut blogini sisällön aika tarkkaan. Nyt teen poikkeuksen.

1. Olen töissä isossa tavaratalossa ja vietän siis arkipäiväni kiireisessä työntouhussa.


2. Työmatkani on pitkä. Ajelen kaupunkiin kaukaa korvesta, jossa asustelen.


3. Minulla ei ole omia lapsia.


4. Minulla on kosmetologin koulutus, mutta en ole tehnyt sitä työkseni.


5. Omistan collien ja pidän kaikista eläimistä.


6. Pidän lähes aina villasukkia - myös kesällä.


7. Olen jäänyt koukkuun Farmi-peliin facebookissa :)


Tässä blogit, joihin haluan antaa tunnustuksen eteenpäin:

Hanne Virtausta elämään

Tuure Jotain muuta kuin elämää

Mimmuli Hirsitalosta pesä

Miiuska Kakkukellari

Yksinäinen susi Susipiilo

Pilviharso Takana kirkas taivas

Trina Huopalintu

perjantai 9. lokakuuta 2009

Ilmaista iloa

Kaikelta silmäsi suljet.
Ota ja näe mitä eteesi annetaan
niin huomaat,
että kaiken sä ilmaiseksi saat.
© Runotalo


Tässä mansikan lehdessä on viehkeyttä. Kauniisti kaarelle taipuva varsi ja kihartuneet ruskeat lehdet. Näitä on sadoittain. Oi, miten ihmeellisen ihastuttavaa!


torstai 8. lokakuuta 2009

Pieni metsämansikka

Mene ja etsi kaikkea mahdollista.
Lopulta löydät juuri sen mitä tulit hakemaan.
© Runotalo


Aivan ihastuttava yllätys puutarhakierroksellani. Metsämansikan kukka...


Ahaa...vieläkö ehtisin kypsyttää mansikan?


Pieni mansikan alku on kuin tähtikauluksella varustettu kukkanen. Kiitos sinulle pieni metsämansikka - toit elämääni paljon hiljaista, tyytyväistä hymyä.


keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Valo leikkii

Aurinko kipusi vuoren harjanteelle.
Jäin odottamaan alhaalle.
Olisin halunnut lähteä mukaansa,
loistaa niin korkealla,
että kaikki näkisivät.
© Runotalo



Aamulla oli synkkää ja myrskyistä, mutta nyt paistaa aurinko. Kuljen auringon ohjaamana eli valitsen reittini sen mukaan minne valo loistaa. Ihailen valon leikkiä metsän siimeksessä. Aukiolla pysähdyn hetkeksi, suljen silmäni ja kuuntelen miten tuuli suhisee puiden oksissa. Käyn rauhoittavaa vuoropuhelua luonnon kanssa ja tunnen miten saan uutta voimaa.


tiistai 6. lokakuuta 2009

Ympyrässä

Kierrän ympyrää.
Olen keskellä,
mutta vähitellen pääsen
yhä pidemmälle, yhä laajemmalle
ympyrän kehällä.
Minä kasvan ihmisenä.
© Runotalo


Puutarhassa on muutamia kauniita esineitä kuten tämä sanko tai pitäisiköhän sitä kutsua mieluummin ämpäriksi? Tästä lähtee mukava metallinen ääni ja toisinaan hauskaa kolinaa, kun sillä kantaa vaikkapa sadevettä kasveille. Pidän kaikista kaartuvista ja kiemuraisista muodoista puutarhassani. Ympyrän muoto on aina kaunis ja myös symbolisesti hieno ajatus on ympyrän sulkeutuminen. Onneksi ympyröitä voi olla useita eli aina voi aloittaa uudelleen alusta.




maanantai 5. lokakuuta 2009

Viidakossa

Kuulen rummutusta.
Olen viidakossa.
Kaikki on hyvin.
© Runotalo


Kun polvistun alas luonnon pienten ihmeiden äärelle niin löydän aivan uuden maailman.


sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Valoa sateessa

Mene rauhassa eteenpäin.
Älä pelkää ja turhia murehdi,
sillä aurinko paistaa
jo seuraavan mäen nyppylän takana.
© Runotalo


Sataa. Tuntuu kuin olisi lähes pimeää, sillä raskaat pilvet ovat kaiken yllä. Yllättäen huomaan kuitenkin miten jostain loistaa kirkasta valoa syreenin lehtiin. Valo on kaunis, kauniimpi kuin tavallisesti. Jään hetkeksi katselemaan, kuuntelemaan ja aistimaan hetkeä, joka on kuin osa minua.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Kysymyksiä

Kauniilla kedolla istuu pieni menninkäinen.
Silmänsä ovat suljetut, mutta korvansa kuulevat hyvin.
Lähesty häntä varovasti, kuiskaa kysymyksesi.
Kun tuuli suhisee puiden oksissa,
voit kuulla vastauksen kysymykseesi.
Hän tietää.
© Runotalo


Tänään etsin niin kovasti vastauksia isoihin kysymyksiini. Tiedän kuitenkin, että vastaukset tulevat sitten kun niiden aika on.


perjantai 2. lokakuuta 2009

Tässä hetkessä

Elän joka hetki.
© Runotalo


Kävelen metsässä. Hengitän syvään raikasta, puhdasta ilmaa, joka tuoksuu niin hyvälle. Huomaan miten mieleni tyyntyy. Tuntuu kuin olisin yhtä puiden, ruohon ja sammaleiden kanssa. Askeleeni ovat yhä kevyemmät. On hetki ennen hämärän saapumista ja silloin valo tuntuu jotenkin kirkkaammalta juuri ennen sammumistaan pois. Tahdon tuntea olevani elossa. Hidastan, hidastan, hidastan. Olen tässä hetkessä.

torstai 1. lokakuuta 2009

Valonsäteitä

Unieni maassa kuljen, vain hetkeksi silmäni suljen.
Olen poissa vai olenko sittenkään?
Unimaailmassa on taikaa,
etsin siellä omaa sisintäni.
Tarkistan kaikki lukot,
ne avaan ja aamulla olen vapaa.
Lennän aurinkoon, sen kirkkauteen.
© Runotalo


Tämän päivän viimeiset valonsäteet heijastuvat kalliokielon pakkasen haalistamiin lehtiin. Kiitän tästä päivästä, jokaisesta kohtaamastani ihmisestä ja jokaisesta kokemastani hetkestä. Huomenna alkaa uusi päivä, eteeni saapuvat uudet valonsäteet ja uudet kokemukset. Odotan niitä hymyillen.