.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Valinnan vapaus - kaikessa

Kirkkaus on kaikkialla.
Kuljet minne vain
niin voit nähdä sen
- jos tahdot, oikeasti.
Runotalo



Kaikkein helpointa on olla
tekemättä ja yrittämättä yhtään mitään.
Sillä tavalla ei varmasti voi epäonnistua.
Mutta jos tahdot jotain tapahtuvaksi
on sinun oltava valmis myös epäonnistumaan.
Runotalo


Rumaa ei ole. Kaunista ei ole.
On vain mielipiteitä, kokemuksia.
Elämyksiä ja elämää.
Valitse.
Runotalo


Katselen tänään maailmaa hieman arkana
kuin sivusta katsojana.
Olen ymmälläni monista asioista joita tapahtuu.
Aina ei voi ymmärtää.
- Tarvitseeko minun?
Runotalo


Posted by Picasa



Astellessani ulos pihapolulle tunnen usein aluksi eräänlaista toivottomuutta, sillä katsellessani ympärilleni en löydä ensin mitään kaunista katsottavaa. Maltan kuitenkin odottaa, sillä kokemuksesta tiedän, että yleensä alan nähdä eri tavalla kun annan itselleni aikaa ensin rauhoittua. Kuuntelen kaukaa kantautuvia lintujen ääniä ja huomaan miten hiekansekainen lumi ratisee kenkieni alla. Hengitykseni hidastuu ja hiljalleen alan nähdä ympäröivän maailman eri tavalla; kauniimpana.


Uskon, että parhaat asiat syntyvät ja tapahtuvat pakottamatta. Luovuuden voi löytää tekemisen ilon kautta. Keskittymällä elämän pienistä hetkistä nauttimiseen, voi löytää oman polkunsa jota pitkin on helppo ja kevyt kulkea. Silloin kaikki ovet avautuvat kuin itsestään ja ongelmat ovat vain ohimeneviä selvitettäviä pieniä esteitä.


Kauneutta voi löytää kaikesta kuin myös rumuuden niin halutessaan. Valinta ja päätös siitä miten näemme ja koemme asiat on aina meillä itsellämme. Onneksi niin, sillä silloin elämämme on meidän itsemme hallussa ja voimme muovata siitä oman näköisemme.


Toisinaan on vaikea ymmärtää kaikkea mitä kohdallemme sattuu. Ehkä voimme jatkaa eteenpäin ymmärtämättä kaikkea perinpohjaisesti, ehkä voimme vain antaa asioiden olla ja kulkea eteenpäin soljuen kevyesti eteen tulevat esteet kiertäen. Välillä on hyvä yksinkertaisesti nollata kaikki mielessä pyörivät asiat ja aloittaa taas uudelleen alusta. Onneksi sen voi tehdä joka hetki - aloittaa yhä vain uudelleen.


Tässä sitä taas mennään kohti uutta viikkoa ja uusia kokemuksia.


Mukavaa tulevaa viikkoa. Nautitaan joka hetkestä!


sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Kaiken tarkoitusta etsimässä

Tänään aurinko paistaa pilviverhon takaa. Paksun valkoisen lumen keskeltä pilkistelee siellä täällä luonnon pieniä ihmeitä. Päätän tutustua niihin lähemmin.
Lumisilla kentillä asuvat hiljaiset pedot.
Toisinaan ne pyydystävät ihmisiä, myös hyviä ihmisiä.
Tunnet, että olet koukussa tai loukussa etkä pääse irti.
Olet lumen sokaisema ja kaikki tuntuu
niin tyhjänpäiväiseltä ja turhauttavalta.
Silloin voit ottaa lumilapiosi ja kaivaa.
Kaivaa kunnes lumi pöllyää ympärilläsi,
kunnes kaikki hiljalleen muuttuu ja alat nähdä uusin silmin.
Lumisten kenttien kutsulla on tarkoituksensa
- aina.
Runotalo
Kaunein sana on olemassa,
mikä se on sinulle?
Tänään?
Runotalo

Kirkkaudessa voi asua monta päivää
hymyillen ja nauraen,
mutta välillä on tultava pois,
maisteltava erilaisia elämyksiä,
tunnettava mitä on suru ja viha,
sillä maailma on täynnä vastakohtaisuuksien kokemista
- juuri ne tekevät ja synnyttävät tarinaa nimeltä Elämä.
Runotalo

Posted by Picasa
Kuivuneet ja käpristyneet ruskeat lehdet lumessa saavat minut miettimään elämän ainutkertaisuutta sekä myös sen kiertokulkua. Aina ei ole helppoa olla positiivisena ja täynnä luottamusta elämään, kun ympärillä tapahtuu niin monia käsittämättömiä asioita, joille ei tunnu löytyvän järkevää selitystä. Tahdon kuitenkin luottaa siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja uskon, että minun on parasta keskittyä niihin asioihin, joihin voin itse vaikuttaa. Teen parhaani tässä maailmassa omalta osaltani. Kuuntelen oman sisimpäni ääntä rehellisesti ja pyrin kulkemaan sydämeni viitoittamaa polkua. Uskon, että sillä polulla kohtaan monia sydämellisiä ihmisiä, jotka katsovat avoimesti silmiini ja vastaavat aidosti hymyyni.
Uusi viikko edessämme odottaa puhtaana ja valkeana kuin kirjoittamattomat sivut elämässämme. Tehdään sivuistamme ainutkertaisia, sellaisia joita sydämemme voivat muistella kiitollisuudella ja hymyillen. Toivon meille ainutkertaista ja elämyksellistä viikkoa.



sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Valoisia varjoja

Todellisuus ei ole sittenkään tässä ja nyt.
Mietin, missä se on?
Lähden etsimään - tänään!
Runotalo




Etsin yhä omaa itseäni, omaa sisintäni.
Tiedän ja tunnen sen olevan lähelläni.
- Minun tarvitsee vain ojentaa käteni.
Runotalo



Kallion jyrkänteeltä katson alas maailmaan.
Kaikki on niin pientä loppujen lopuksi.
- Ole rohkea, ole oma itsesi.
Runotalo





Minulla on jo kaikki mitä tarvitsen.
Runotalo




Kirkkaus on häikäisevää ja tuntuu, että ei voi katsoa mihinkään suuntaan sokaistumatta. Kaikkialla on niin valkoista ja hohtavaa. Seison paikoillani pihatiellä ja odotan inspiraatiota kuten niin monet kerrat aikaisemmin. Näen sammaleisen kiven, johon auringon valo osuu houkuttelevasti. Lähden suunnistamaan kiveä kohti, mutta lunta on todella paljon ja kulkuni on hidasta. Sitten keksin, että kontaten pääsen paremmin eteenpäin, vaikkakin polveni tuntuvat olevan hieman eri mieltä asiasta. Lopulta olen kuusten suojissa ja löydänkin jotain aivan muuta kuin sammaleisen kiven, löydän rauhan. Täällä on mukavaa ja mieleeni muistuu lapsuuden leikkien tunnelmat. Olen taas kiinni hetkessä, joka antaa mieleni levätä. Ei ole ajatuksia, ei yhtään mitään - olen vain tässä.


Aurinkoista ja häikäisevän kaunista sekä tasapainoista viikkoa kaikille!







sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Iloisena kahden maailman välissä

Hippunen kultaa oli pudonnut tielle.
Kaikki kulkivat sen ohi edes huomaamatta sitä.
Lopulta eräs köyhä kulkija poimi sen mukaansa.
- Näet sen mitä tahdot, koet sen mitä haluat.
Runotalo








Ruudun takaa katson maailmaani.
Siinä on paljon keveyttä,
mutta siinä on myös raskaita osasia.
- En tiedä mihin kaikki palaset sopivat.
Yritän kuitenkin joka päivä
laittaa jotain paikalleen
ja saada tästä näkymästäni ehyen.
Runotalo











Riipun jossain missä en haluaisi.
Olen takertuneena vain pelon ja tavan vuoksi.
Tässä olen; en hymyile, en naura.
Puristan tiukasti, en tahdo päästä irti.
- Entä jos lähden, mitä sitten?
Runotalo








Lumessa ja auringossa kuljen metsälammelle, taianomaiseen paikkaan, jossa sydämeni saa aina kokea rauhan. Pian alan nähdä pieniä asioita: kullanväriseksi haalistunut pieni kukka, joka pilkistää esiin paksusta hangesta hymyten ja lempeä tuuli joka leikkii häikäisevän valkoisella koivun rungolla. Katselen maisemaa eri suunnista - kaikkein hauskinta on katsella alhaalta ylöspäin, maata selällään pehmeässä lumessa, tuntea vahva maa selän alla ja aistia kirkas ääretön taivas yläpuolellani. Olen siinä kahden maailman välissä, omassa paikassani; saan olla osa tätä kaikkea ja siitä olen kiitollinen. Nousen ylös ja matkatessani takaisin päin, hymyilen puille ja auringolle - tiedän että ne vastaavat hymyyni - ehdoitta.
Toivotan kaikille iloista, vahvaa ja säteilevää tulevaa viikkoa. Hymyillään sydämestä saakka kaikelle ja kaikille!