.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Hyvänolon vinkki nro 2 - Vedenjuonti


Parhaat vesimuistoni kuljettavat minut lapsuuteen. Kuvassa oleva vanha kaivo oli silloin vielä voimissaan äitini kotimökin pihassa. Kaivosta nostettiin vesi emaloituun siniseen sankoon. Sanko oli tuvan nurkassa, sen sisäpuoli oli kuvioiltaan harmaamusta pilkkuinen ja siitä sai ottaa vettä isolla metallisella napolla (kuupalla). Tunnen vieläkin kylmän veden puhtauden ja raikkauden huulillani. Muisto on vahva. Join suoraan naposta, jota aikuisten täytyi kannatella, sillä olin vielä niin pieni, etten itse olisi puuhassa onnistunut.

Olen ollut huono juomaan vettä, sillä nykyään se ei mielestäni maistu tarpeeksi hyvältä. Kotimme lähellä on luonnonlähde, mutta sitä ei tule hyödynnettyä kovin usein. Uutta vettä olisi haettava useasti lisää. Nykyihminen taitaa olla liian laiska sellaiseen. Ainakin minä olen. Olen kyllä yrittänyt.

Kesällä helteiden aikaan päätin opetella juomaan tarpeeksi vettä. Tein silloin vesitestin Eden Springsin sivuilla. Tein sen tänään uudelleen: Minun kuuluisi juoda 2,2 litraa eli n. 9 lasillista joka päivä. Kesällä minulla oli tukkimiehen kirjanpito vesilasin vieressä ja pidin huolen, että päivän aikana tuli tarvittava määrä viivoja. Eden Springsin sivuilla on testin vieressä hauska ja erittäin kuvaava piirros henkilöstä, joka tekee toimistotöitä. Hänen vedenjuontiaan voi säädellä ja katsoa mitä tapahtuu. Voitte arvata miten nuutunut ja sekava työntekijä on, jos ei saa tarpeeksi vettä. Töissä minulla on aina vesipullo pöydälläni, mutta en siltikään muista juoda tarpeeksi työpäivän aikana. Päättelen sen siitä, että pullossa on vielä päivän päättyessä usein vettä jäljellä ja toisekseen olen jatkuvasti sekava sähköpostien ja monien muistettavien tehtävien ansiosta.

Viikko sitten keksin hyvän vedenjuonnin vauhdittajan.  Inkivääri on erittäin puhdistava ominaisuuksiltaan. Yleensä siitä suositellaan tekemään teetä tai lisäämään ruokiin, mutta itse olen laittanut sitä pari pikkupalaa vesikannuun jääkaappiin. Olen pitänyt tällä tavalla veden mausta enemmän. Jostain luin, että inkivääri puhdistaa vettä. Lisäksi inkiväärillä on monia hyviä vaikutuksia kuten flunssan ehkäisy ja nivelkipujen helpotus. Etsin tietoa inkivääristä ja löysin mielenkiintoisen Shamaanin käsikirjan, jossa oli ohjeita yrttien uuttamiseen. Siellä mainitaan myos inkivääri. Käytän tuoretta luomu inkivääriä. Tilaan sen Luomulaatikosta, joka toimittaa luomutuotteita täällä Tampereen lähialueella.

Shamaani  käsikirjasta löysin myös tämän kauniin tekstin vedestä. Kirjoittaja on Jaakko Halmetoja.

”Vesi on väritön neste, joka auttaa meitä näkemään sateenkaaren värit. Sillä ei ole muotoa, mutta se antaa kaikelle muodon. Se on miljardeja vuosia vanhaa, mutta uudistuu jatkuvasti. Se on elämän ja historian kehän alku ja loppu. Jokainen vesipisara on oma mikrokosmoksensa ja kuljettaa mukanaan tietoa muinaisista ajoista ja maailmoista, joita emme vielä kykene ymmärtämään. Se esiintyy nesteenä, kiinteänä aineena ja vesihöyrynä. Sitä on kaikkialla ja kaikessa. Se on avain ihmisen terveyteen ja ihmisellä on avain veden terveyteen.”

Vedellä on iso vaikutus jaksamiseeni ja mielialaani. Kun ajattelen, että suurin osa ihmisestä on vettä niin tämä on helppo uskoa. Pyrin yleensä lisäämään veden juomiseen kiitollisuuden tunteen. Haluan olla kiitollinen siitä, että minulla on puhdasta vettä juodakseni.

Tässä vielä yksi mielenkiintoinen vesilinkki vedestä ja lähteistä kiinnostuneille: Löydä lähde.

tiistai 28. helmikuuta 2012

Istun hiljaa


Maailmani hiljainen.
Istun hiljaa keskellä
sydämessä sen.


maanantai 27. helmikuuta 2012

Hyvänolon vinkki - Läsnäolo




Aamukasteessa ruoho on
enemmän oma itsensä.

Minäkin olin aamussani läsnä.




Minulla on 95% ajasta hyvä olla elämässäni. Koen, että omalla läsnä olemisellani on siinä iso merkitys. Olen tarkoituksella opetellut nauttimaan tästä hetkestä.

Aloin todella opetella läsnäoloa n. 5 vuotta sitten. Silloin päätin löytää positiivisemman asenteen. Huomasin, että positiivisuus ja läsnäolo liittyvät läheisesti toisiinsa. Mitä pienempiin pätkiin pilkon hetket arjessa sitä enemmän voin löytää niistä kauneutta ja iloa.

On oltava läsnä tässä hetkessä voidakseen olla onnellinen. Mennyttä on turha surra ja pohtia, sillä sitä ei voi enää muuttaa. Tulevaakaan ei kannata mielessään pyöritellä, sillä asioilla on tapana muuttua. Silloin etukäteen tehty suunnitelma ei enää toimikaan tai koko ongelma on saattanut ratketa jo itsestään. Varsinkin työelämässä huomaa miten tilanteet muuttuvat niin nopeasti, että on parempi reagoida hetkessä. Juuri silloin läsnäolo on tarpeen, että pystyy tekemään oikeita ratkaisuja. Läsnäolevana on tietoisempi siitä mitä tekee ja keskittyy paremmin.


Mistä sitten voi aloittaa?


Pienistä asioista. Niitä voi treenata kuin lihaksia. Kun toistaa saman tarpeeksi monta kertaa niin siitähän tulee tapa. Yksi hyvä keino on hidastaa tekemistään tietoisesti. Voi juoda lasillisen vettä niin että maistaa veden maun ja tuntee veden virkistävän vaikutuksen. Kiitollisuus vedestä saa aikaan hyvää oloa ja sitä kautta läsnäoloa.

Ajattelen, että nämä kaikki asiat kietoutuvat yhteen: Läsnäolo, positiivisuus, kiitollisuus ja onnellisuus. Kun jokin näistä lisääntyy se lisää automaattisesti itseään ja myös toista. Mitä enemmän löydän positiivisia asioita sitä enemmän niitä tuntuu olevan elämässäni. Lopulta olen loputtomassa hyvän olon tilassa. Opin luottamaan hyvään onneen ja pienet vastoinkäymiset menevät ohitseni nopeasti. Olen läsnä hetkessä ja tämä hetki on usein oikein hyvä. Riittää, että pysähdyn tarpeeksi usein ja huomaan miten paljon on aihetta onneen ja kiitollisuuteen.



Jatkossa aion kertoa konkreettisemmista asioista, joita olen tehnyt saavuttaakseni hyvän olon. Sitä kautta läsnä oleminenkin on varmasti vahvistunut.


Toiveeni ja tavoitteeni on, että voisin auttaa oman hyvänolon löytämisestä ja vahvistamisesta kiinnostuneita. Toki ymmärrän, että eri ihmisillä saattaa olla hyvin erilaisia keinoja löytää oma sisäinen vahvuutensa. Kaikki konstit eivät sovi meille kaikille. Olisi hienoa, jos innostuisit kertomaan omia hyviä kokemuksiasi.



PS Joko sinun sähköpostiisi tulee ilmainen voimakirjeeni? Tutustu ja tilaa tästä.


sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Open Sesame - Sesam Aukene ja Hyvän olon vinkit - idea


Open Sesame
Sesam Aukene


Vertauskuvallisesti ovet ja portaat kutsuvat menemään rohkeasti eteenpäin, katsomaan suljettujen ovien taakse ja avaamaan uusia ovia. Tämä ovi kutsuu luovuuteen, antamaan aikaa omalle taiteellisuudelle ja mielikuvitukselle.

Tämä päivä on ollut hyvä. Aurinko paistaa ja se piristää mieltä. Hymyilen, kun ajattelen lähestyvää kevättä ja kesää. Dreija löysi paikkansa ja savi on valmiina pöydällä. Ehkä kokeilen jo tänään dreijata savea. Kuvassa oleva voimakortti sopii hyvin tähän päivään. Tunnen avaavani uusia ovia. Ne ovat sellaisia näkymättömiä ovia, joita availen innoissani.

Aion tehdä yhden uuden lisäsivun tämän blogin marginaaliin. Otsikko voisi olla Hyvän olon vinkit tai jotain sen tapaista. Kerään siihen asioita, joista itse saan voimaa ja iloa arkeeni. Toki postailen ne vinkit myös tänne voimakorttieni ja aforismieni lomassa. Taas yksi idea, josta en voi luvata miten kauan se täällä jatkuu. Ehkä viikon, kuukauden tai siihen asti kun keksin taas jotain uutta josta innostun.

Odottelen jo MAKASUTU - Pyhä Metsä voimakortteja kohta saapuviksi. Sitten esittelen ne täällä tarkemmin samalla kun julkistan ne nettikaupassa. Varmaan saan ne jo viikon kuluessa.

I do Africa - Tahdon afrikka voimakortit merkityksineen löydät täältä ja nettikauppaan pääset tästä.


lauantai 25. helmikuuta 2012

Yksi unelma toteutui tänään




Unelmat taitavat toteutua silloin kun niiden aika on. Yli kaksikymmentä vuotta sitten haaveilin dreijasta. Vuosien kuluessa olen useasti harkinnut dreijan hankintaa uudelleen. Tuntuu epätodelliselta, että nyt haave on käynyt toteen. Tilasin dreijan ja tänään se saapui luokseni.

Oma dreija on minulle näkyvä todiste siitä, että olen matkalla oikeaan suuntaan elämässäni. Tahdon toteuttaa asiat, jotka tunnen rakkaiksi sydämessäni. Kuvassa on dreijan päällä kirja Ruukkupuutarha (Christel Kvant). Aion dreijata hyvin pieniä ruukkuja. Ruukut sopivat hyvin yhteen Runotalon puutarhan kanssa. Luulenpa, että nettikauppaani tulee erä pikkuruukkuja jossain vaiheessa.

Hauskinta ja mielenkiintoisinta on, että dreijaus ja ruukut ovat usein olleet mukana tekemissäni aarrekartoissa. Nuorena tyttönä aloittaessani savipajan tunsin toteuttavani suurimman unelmani. Silloin halusin tehdä ihmiset iloisiksi ja nauraviksi pienillä saviveistoksillani. Useimmat keramiikkatöistäni olivat eläimiä. Elämäni aikana olen aloittanut ja lopettanut savipajayritykseni useamman kerran. Ensin oli Sarin savipaja (1987-91), sitten Savusavi Tarina (1995-2000) ja nyt näyttää siltä, että myös yritykseni Runotalo alkaa ilmentää savea tuotteissaan. Voimasiilini ovat savesta valmistettuja ja tein niiden ensimmäisiä versioita jo vuonna 87.

Tunnen kiitollisuutta siitä, että edelleen tavoitteeni on tehdä ihmiset iloisiksi ja nauraviksi. Nykypäivänä mielestäni parasta mitä voi tehdä on tarjota keinoja löytää pysähtymisen ja läsnäolemisen kautta kiitollisuus ja ilo omassa elämässä.

Kaikki kuvat ovat Christel Kvantin kirjasta.




perjantai 24. helmikuuta 2012

Elämä on luonnollista. Luotan siihen.


Elämä on luonnollista.
Luotan siihen.


Kaikki tapahtuu luonnossa itsestään. Jokainen tapahtuma on osa kokonaisuutta. Mikään ei ole sattumaa ja kuitenkin kaikki on ihmeellisen yllätyksellistä. Voin luottaa elämääni. Varmasti tapahtuu se mikä oikein on. Olenhan osa luontoa ja elämän kiertokulkua.


torstai 23. helmikuuta 2012

Taipuessani olen vahva


Taipuessani olen vahva

Kuten heinät taipuvat tuulessa ja myrskyssä on ihmisenkin hyvä joustaa, antaa periksi sen verran, että selviää helpommin. Joustaen moni asia sujuu paljon paremmin. Voi taipua, mutta ei tarvitse silti katketa.

Tunnetko jo Runotalon voimakortit? Kaikki 20 mustavalkoista voimakorttia viesteineen löydät Voimakortit blogista. Voimakortteja voit tilata Runotalon nettikaupasta.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

tiistai 21. helmikuuta 2012

Päivän aforismi, aarrekarttakuvia ja - ohjeita


Elämän ja maailman ihmeellisyys
on yksinkertaisuudessa.

Luonnossa kaikki tapahtuu itsestään. Siksi ajattelen, että minunkin elämäni kulkee omaa reittiään. Sitä ohjaa oma sydämeni. Sain uusimman aarrekarttani valmiiksi. Tässä muutamia kuvia kartan teosta.


Tässä kaikki lehdistä löytämäni kuvat vielä sekavana joukkiona. Näitä on liian paljon, joten osa on karsittava pois. Samalla mietin mitä todella haluan.


Huomaan, että Runotalo puuttuu kartasta. Haen vanhan aarrekarttani. Siinä Runotalo on uudella tontillaan.



Luotan tunteeseeni. Tämä ei tunnu oikealta. Otan talon pois kuvasta. Tämä kartta ei ole toiminut. Talo ei ole edennyt vaan on edelleen hirsikasana pressun alla. Ehkä paikka ei ole oikea. Ainakin se on liian lähellä vettä. Tällaiseen ei saisi edes rakennuslupaa todellisuudessa.



Tutkin taloa tarkemmin nyt kun se on irti maisemasta. Se näyttää jotenkin kolkolta ja kylmältä. Kaipaan valoa ikkunoihin. Kokeilen taloa uuden aarrekarttani keskelle, mutta se ei sovi siihen lainkaan. Tämä talo ei ole tulevaisuuden Runotalo. Tämä talo kuvassa on se pohjalaistalo, joka purettiin kesällä 2009. Ymmärrän, että en etsi sitä vaan ihan jotain muuta. Kun talo kasataan uudelleen niin se on aivan eri talo, vaikka sillä olisikin sama huonejako ja ulkomuoto. Talon sielu syntyy uudelleen. Sitä minun on kuvattava aarrekartassani: Uutta Runotaloa.



Aarrekartan tekemisessä tärkeimpiä asioita on ymmärtää ja valita mitä oikeasti tahtoo elämässään. Sitten on löydettävä askeleet, joilla suunnistaa unelmaa kohti. Itselleni kartan lauseet ja kuvat toimivat muistuttajina siitä mitä oikeasti tahdon.



Kartta muistuttaa minua arjessa itselleni tärkeistä asioista. Silloin voi täyttää päiväni rakastamillani askareilla.


Kartta on asetettava paikalle, jossa sen voi nähdä päivittäin. Toisaalta karttaa ei saisi näyttää muille, sillä niin helposti joku voi katkaista unelmilta siivet. Tuon tämän oman karttani näkösälle, sillä tahdon antaa muille mahdollisuuden saada tästä itselleen intoa ja vinkkejä tehdä oma kartta. Vaikka kartta ei heti alkaisi toimia niin aina on hyvä tutkiskella omia ajatuksiaan.



Tämä teksti "ateljeekoti" on minulle jonkinlainen viesti, jota en ihan täysin vielä ymmärrä. Yhdessä kuvan kanssa se tuottaa minulle hyvää mieltä kartassani. Rakastan vanhoja taloja. Unelmoin, että saan viettää aikaa tepsutellen vanhoilla lankkulattioilla, kulkea talossa avaten vanhoja narisevia ovia ja nukkua toisinaan yöni hirsiseinän vieressä pellavaisen peitteen alla.


Lopulta kartta alkaa hahmottua. Kuvat valikoituvat ja löytävät paikkansa. Tästä puuttuu vielä oma kasvokuvani ja avopuolisoni kuva. On tärkeää liittää karttaan kuva itsestä ja perheenjäsenistä onnellisina. Lisään vielä koirani Pimun, sitten kartta on täydellinen. Lopuksi on hyvä viettää hetki energisoiden karttaa. Jokaiselle löytyy sopiva oman maailmankatsomuksen mukainen keino energisoida kartta toimivaksi.

Lisää aarrekartoista voit lukea Aarrekarttamaailma blogistani. Sieltä löydät vanhoja tekemiäni tunnelmakarttoja ja myös vinkkejä kirjoista, jotka liittyvät aarrekarttailuun eri tavoin. Aarrekarttani kuvat löysin pääosin Voi Hyvin lehdistä.


maanantai 20. helmikuuta 2012

Etsin oman sammalmättääni ja asetun siihen mukavasti


Sammaleisella mättäällä
 on pienen linnun hyvä olla.
Maailma on turvanaan,
 jalat ovat pehmeällä alustalla.
On turvallinen, hyvä olo.

Joskus tunnen itseni aivan idiootiksi. Mietin tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Yleensä tämä mietiskely on aivan turhaa. Energiani voin käyttää järkevämminkin. Mieluummin nautin tästä hetkestä. Nyt etsin oman sammalmättääni ja asetun siihen mukavasti. Siinä tunnen oloni hyväksi ja turvalliseksi.


sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Sataa, sataa, kuuntelen musiikkia sen


Sataa, sataa maailmassani sataa.
Olen hiljaa, kuuntelen musiikkia sen.
En lähde vielä.
Sataa, sataa, kuuntelen musiikkia sen.


Liikenteessä lumituiskussa ei ollut helppoa pysyä positiivisena. Läsnäolo puolestaan hoitui kuin itsestään, kun oli pakko keskittyä ajamiseen. Lumi muuttui sadepisaroiksi auton tuulilasiin. Viimeiset viisitoista kilometriä auraamatonta hiljaista kylätietä siivitti minut meditatiiviseen tilaan. Pyyhkijät eivät enää puhdistaneet ikkunaa kokonaan, mutta näin riittävän hyvin eteenpäin. Olin valkoisessa metsässä ja tiesin, että lopulta pääsisin kotiin lämpimään.

Olen toistaiseksi vaihtanut aamujoogan aamumeditaatioon. Huomenna alkaa uusi 21-päivän ilmainen meditaatiohaaste. Se on englanninkielinen ja sen löydät täältä. Lähde sinäkin mukaan. Meditaatio saa aikaan hyvän olon.


lauantai 18. helmikuuta 2012

Usein tämä hetki on riittävän hyvä


Rakastan jokaista hetkeä itsessään


Kun olen läsnä hetkessä koen tyytyväísyyttä. Usein tämä hetki on riittävän hyvä. Huomenna on edessä työpäivä ja ehkä huono ajokeli, mutta en murehdi sitä nyt. Olen tässä lämpimässä sohvalla villaisen huovan alla. Nyt on hyvä, ei ole kiire minnekään. Tämä hetki on hyvä.

Huomenna ajaessani lumisateessa töihin voin päättää löytää siitä hetkestä jotain arvokasta. Voin olla läsnä kokemuksessani ja löytää kulloisenkin hetken kauneuden yhä uudelleen.

perjantai 17. helmikuuta 2012

torstai 16. helmikuuta 2012

I do Africa - Tahdon Afrikka voimakorttien merkitykset


Nyt sain myös I do Africa - Tahdon Afrikka voimakorttien merkitykset päivitettyä blogiin. Samoin kuin mustavalkoisten voimakorttien tilaajalle näihin tulee jatkossa mukaan pieni ohjevihkonen. Tutustu korttien merkityksiin Voimakortit & voimatuotteet blogissa.


Uusi alku odottaa jokaisen mutkan takana


Uusi alku odottaa
jokaisen mutkan takana


Runotalon puutarhan hiekkapolut ovat mutkittelevia. Olen suunnitellut puutarhan siten että aina aukeaisi uusia näkymiä. Aivan kuten voi nauttia siitä, että näkee kauas ja laajalle niin voi myös löytää riemua uusista yllättävistä näkymistä. Arki voi olla hauskaa, jos kulkee päivässään uusia näkymiä etsien. Kun kiinnittää huomionsa vaikkapa ihmeellisiin sattumiin niin ne alkavat lisääntyä. Jokaisessa hetkessä voi aloittaa uudelleen alusta. Silloin ei ole mitään väliä sillä mitä hetki sitten tapahtui. Jokainen hetki on uusi mahdollisuus.


keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Mustavalkoisten voimakorttien merkitykset luettavissa nyt!


Olen nyt päivittänyt mustavalkoisten voimakorttien merkitykset uuteen Voimakortit & Voimatuotteet blogiin. Jatkossa voimakorttipakan tilatessasi saat mukaan pienen ohjevihkosen. Seuraavaksi siirrän Afrikka voimakorttien merkitykset uuteen blogiin myös.

Uudet Makasutu Pyhä metsä voimakortit tulevat kauppaan maaliskuun puoliväliin mennessä. Samassa tilauksessa kauppaan saapuu uusi erä mustavalkoisia pikkukortteja, jotka ovat nyt tilapäisesti lopussa. Postikorttikokoisia voimakortteja on tällä hetkellä varastossa, samoin Afrikka kortteja molempia kokoja.

Voimakortit & Voimatuotteet blogiin tästä ja Runotalon nettikauppaan pääset tästä.


Oi, miten odotankaan kevättä!


Kiitollisena



kaikesta


tästä mitä elämäni on


juuri nyt


tässä hetkessä


Valkotäpläimikkä vie minut alkukevään tunnelmiin. Värit ovat silloin kirkkaita ja tuoksut voimakkaita. Tunnen oloni kevyeksi ja onnelliseksi katsellessani näitä kuvia. On ihanaa, kun pian voi taas ihailla tätäkin kasvia puutarhassa. - Oi, miten odotankaan kevättä!


tiistai 14. helmikuuta 2012

Vai olisiko tarkoitus huomata elävänsä?


Kaikkialla toistuvat samat muodot.
Sinäkin olet yksi niistä maailman ihmeistä.

Aamulla ajelin tunnin työmatkani kaupunkiin. Maisemia katsellessa etsin mietteitä, jotka sopisivat tämän päivän aforismiin. Yritän usein katsella maailmaa kuin ensikerran. Kuvittelen, että olen juuri tupsahtanut elämääni jostain avaruudesta ja olen vieraassa maailmassa. Mitä minä silloin ajattelisin kaikesta näkemästäni ja kokemastani?

Pelkästään luminen maisema on hämmentävän kummallinen. Autoni, joka liikkuu eteenpäin kevyesti kuin itsestään. Käteni, jotka puristavat ohjauspyörää ja toimivat yhteistyössä aivojeni kanssa ovat ihan ihmeelliset. Saavun aamuruuhkaan muiden jonossa matelevien peltilaatikoiden sekaan. Jokaisessa laatikossa istuu kaltaiseni olio ja kuitenkin jokainen on niin erilainen. Kaikilla on päämäärä, matka jonnekin. Me olemme ihmeellisiä ja elämme ihmeellisessä maailmassa niin ihmeellistä elämää. Kaiken tarkoitus on lopulta hämärän peitossa. Vai olisiko tarkoitus huomata elävänsä omaa ihmeellistä elämäänsä?


maanantai 13. helmikuuta 2012

Muistin hymyillä sille vanhalle luudalle!


Seikkailumielin jatkan matkaani.
Nyt ja tässä - ikuisesti.

Jokainen päivä voi olla uusi seikkailu. Tänään muistin hymyillä aamulla vanhalle luudalle porraspielessä. Muistin vasta sitten, kun olin jo autoni luona lohkolämmittimen johtoa irroittamassa. Käännyin ja hymyilin. Tuntui hullunhauskalta. Hymy tarttui mukaani. Tunsin sen lämmön sydämessäni. Seikkailu jatkui koko päivän.

 - Ei sentään. Uppouduin töissä sähköposteihin ja tein kiireellä montaa asiaa samaan aikaan. En ihan vielä osaa seikkailla täydellisesti kokonaista työpäivää. Olen kuitenkin päättänyt oppia. Tunnen, että se on varmasti mahdollista. Kerron heti täällä, jos keksin jotain uutta.


sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Katso minua, huomaa minut, poimi hymy


Katso minua.


Katso minua.


Huomaa minut.


Käväisin ulkona puutarhakierroksella, mutta puutarhassa ei juurikaan ole nähtävää. Kaikki on peittynyt lumeen. Palatessani takaisin huomasin porraspielessä olevan luudan.

Koivunoksat limittyvät tasaisella rytmillään,
sidokset kaartuvat karheina,
leikkauspinnat erottuvat tummuneina
ja puuterilumi kerääntyy uurteisiin.

Arkipäivässä on kaunista nähtävää runsaasti, mutta en ehdi pysähtyä. Tämän luudan ohi kuljen päivittäin. Toivon, että huomenna aamulla töihin lähtiessä annan katseeni hetken viivähtää porraspielen luudan yksityiskohdissa. Voin poimia siltä hymyn matkaani. 


perjantai 10. helmikuuta 2012

Toivon sinulle hyvää arkea - nostakaamme malja sille!


Juhlin omaa arkeani,
omia pieniä edistysaskeleitani.
Teen niitä joka päivä.


Oman arjen juhliminen on sitä, että huomaa pienet hyvät asiat. Niitä on meillä jokaisella joka päivä, jos vain tahdomme ne nähdä. Mitä enemmän kiinnitämme huomiomme hyviin asioihin, sitä enemmän niitä alkaa ilmestyä elämäämme. Toivon sinulle hyvää arkea - nostakaamme malja sille!


torstai 9. helmikuuta 2012

Uusi Aforismi & Kuva leikki - viihdyttävä ja elämyksellinen


Jokainen päivä on minulle uusi alku.



Avaan lehden ja kirjoitan sen täyteen
kauniita sanoja ja iloisia ajatuksia.


Mietin eilisessä kirjoituksessa, että hyvä blogi on viihdyttävä ja elämyksellinen. Tavallaan olisi mukavaa olla joku systeemi, jolla blogia tekee ja toisaalta olisi oltava vapautta ja luovuutta. Minusta on hauskaa kokeilla erilaisia juttuja. Ilahduttavinta on silloin, kun jokin idea tai asia syntyy kuin itsestään, pakottamatta.

Tänään kävi niin. Aamulla ennen töihin lähtöä keksin kokeilla joka päivä vaihtuvaa aforismia blogini otsikon alle. Seuraavaksi mietin miten voisin tehdä aforismista viihdyttävän ja elämyksellisen kuvien kera. Luomukseni on nähtävillä tuossa yläpuolella.

Seuraavaksi ajattelin, että olisi vielä hauskempaa, jos saisin mukaani bloggaajia, jotka tekisivät oman postauksensa aforismini ympärille. Sitten voisi käydä tänne kyseisen aforismin alle kommenttilootaan laittamassa viestin ja linkin omaan blogiin, jossa kyseinen aforismi kuvineen on. Voin tuskin kuvitella miten erilaisia postauksia syntyisi.

Huomenna vaihdan uuden aforismin tuonne ylös ja myöhemmin illalla teen siitä oman postaukseni. Aforismi on vapaasti käytettävissä, jos joku innostuu lähtemään tähän juttuun. Voihan sen tehdä niinkin, että jos aforismi on tunnelmaltaan itselle sopiva niin sitten lähtee mukaan.

Mitään takuita ei ole siitä kauanko tämä juttu jatkuu, kun olen niin tuuliviirimäinen luonne. Toistaiseksi täällä  Runotalossa olisi tarjolla tämmöinen juttu! Toki voi vain käydä nauttimassa aforismin ja kuvat täällä.

Ps. Taidan numeroida aforismit eli tämä on nro 1


keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Millainen on hyvä blogi?



Millainen on hyvä blogi? Jos blogi olisi kori täynnä kukkivia kasveja niin millainen sen pitäisi olla? Paljon erilaisia kukkia ja kasveja sekaisin? Näyttävästi paljon yhtä samaa lajiketta? Kaikki kasvit hyvässä järjestyksessä vai vapaasti sinne tänne rönsyillen?

Miten tärkeää on selkeys? Olisi varmasti mukava löytää nopeasti etsimänsä? Mitä blogeista etsitään? Mitä blogeista tahdotaan? Miksi ne ovat niin suosittuja? Mikä on blogin moottori, se ydin, joka saa sen pysymään käynnissä? Mitä blogi käyttää polttoaineenaan?



Onko hyvä blogi verkostoituva? Linkittääkö hyvä blogi ahkerasti muiden blogeihin ja kiinnostaviin sivustoihin? Linkittävätkö muut ahkerasti hyvään blogiin ja miksi? Voiko hyvä blogi inspiroida muita blogeja? Tai inspiroituuko hyvä bloggaaja muiden jutuista?



Onko hyvä blogi tunnelmaltaan kevyt ja leikittelevä? Voiko murheen mustaama blogi löytää myös paikkansa ja lukijansa?



Onko hyvä blogi laajeneva ja sinne tänne rönsyilevä? Vai mieluummin asiassaan pitäytyvä, joka pysyy samanlaisena ja turvallisena vuodesta toiseen? Onko blogista löydyttävä se sama uudelleen, jonka sieltä aiemmin ilolla löysi? Voiko blogi kasvaa, laajentua ja muuttua? Kannattaako sen kasvaa lainkaan? Entä muutos, onko se hyvä vai huono asia?



Onko hyvä blogi minun itseni näköinen blogi? Onko hyvä blogi aidosti sitä mitä kirjoittaja on? Kuinka paljon bloggaaja voi kertoa itsestään oikeasti? Onko rehellisyys mahdollista ja voiko se olla jopa vaarallista? Millaisia asioita lukijat haluavat lukea kirjoittajasta? Onko asioita, joita lukija ei halua tietää?



Onko hyvä blogi yllätyksellinen? Voiko olla aitoa yllätystä ja tekoyllätystä? Onko yllättävä sama kuin vaihteleva ja hajanainen sisältö? Mistä voi ammentaa jatkuvasti uutta? Voiko välillä upota pohjamutiin antamatta yhtään mitään löytääkseen myöhemmin jotain entistä parempaa annettavaksi? Pitäisikö olla pakollinen blogitauko, siis luova tauko?



Onko hyvä blogi täynnä kauneutta? Onko viihdyttävässä blogissa paljon kauniita kuvia, jotka salpaavat hengen? Kuinka paljon sisältö ja kuvia voi olla marginaalissa? Häiritseekö, jos on liian paljon kuvia ja sisältöä? Voiko sisältöä koskaan olla liikaa, jos se on selkeässä järjestyksessä? Miten sisällön saa selkeään järjestykseen lukijan näkökulmasta?



Onko hyvä blogi -  hmmm - pohdiskeleva? Syvällinen? Kuinka paljon voi olla pelkkää ajatusvirtaa, tekstiä ja lauseita, että sen jaksaa lukea ruudulta? Vaikuttaako sisältö? Lukeeko ihminen vaikka kilometritolkulla, jos sisältö kiinnostaa? Millaista on kiinnostava sisältö?



Onko hyvä blogi kaupallinen? Myyvä? Voiko blogi myydä tuotteita? Häiritseekö myyminen blogirauhaa?



Ei taida olla olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta?

Kirjoitin nämä ajatukset, kun halusin selkeyttää omia ajatuksiani. Haluaisin saada itselleni selkeän rautalankakaavan, jolla blogini pysyisi kuosissaan. Kaipaan vahvaa otetta, jossa toistuu säännönmukaisesti tietyt asiat.

Löysin tässä tajunnanvirrassani yhden vastauksen: Hyvä blogi on ainakin varmasti viihdyttävä. Toisena voisi olla persoonallinen, kirjoittajansa näköinen niin sisällöltään kuin ulkoasultaankin. Mitä muuta? Heräsikö sinulla ajatuksia?  Ei minulla mitään hätää tai paniikkia ole, mutta toisinaan vaan alkaa pohtia asioita syvällisemmin. Tietysti tahtoisin myös tehdä hyvän blogin kuten varmasti meistä jokainen. Sellaisen jonka tekemisestä nauttii itse ja jota muidenkin on mukavaa ja hyödyllistä sekä nautinnollista seurata.