molemmilla jaloillani seisoen,
tukevasti kuin puu
kauas ylös kurkottaen.
Myös sivuille tahdon laajentua;
nähdä ja kokea kaiken
mikä on ulottuvillani
ja vähän enemmänkin.
Runotalo
Aivan ihana pakkaspäivä! Keskipäivän aikaan oli mukavaa kahlata pehmeässä lumessa metsässä aurinkoisia aukkoja etsimässä. Taivas näytti sinistäkin sinisemmältä. Hiljaisuus oli pehmeää ja kuin käsin kosketeltavaa. Aika pysähtyi ja löysin oman rajattoman olemukseni, joka on vapaa lentämään lumisen maiseman yli aurinkoon.
Tänään olen myös kokenut jotakin vastaavaa! Vaikka tämä talvi tuntuu kovalta kestää, auringonvalo saa aina minussa aikaan virtapiikin ja innostun! Maailmakin näyttää heti aivan erilaiselta ja minä saan voimaa. Kävelin myös uppohangessa ja nimitin tämän talven jo Taikatalveksi. Oli kyllä niin kaunista, hiljaista ja ihan ihmeellistä.
VastaaPoistaIhanaa, että muutkin ovat löytäneet sen valon ja kauneuden. Sitä jotenkin pystyy mihin vaan kun käy kahlaamassa pakkasessa ja VALOssa!
VastaaPoistaTaru: Minä voin sataprosenttisesti yhtyä tuohon Taikatalvi ajatukseesi ja se on ihanan runollinen nimitys!
VastaaPoistaElisa: Kuulostaa erittäin hyvältä - kahlata VALOssa, sitähän se juurikin on. Parempi kuin yksikään kirkasvalolamppu :)