syvällä vihreässä maassa
kuin metsässä, sammalikossa
piiloutuneena.
Tunnen, että kukalla on minulle
kerrottavaa minusta itsestäni.
- En tahdo kuunnella,
minulla ei ole aikaa.
Kuljen ohitseen pysähtymättä
niin monet kerrat.
Tänään olen päättänyt,
että pysähdyn ja kuuntelen.
Otan vastaan oman kasvuni;
kuuntelen mitä kukalla
on minulle kerrottavaa
ja sitten toimin ohjeiden mukaan.
Vihreä kukka on minun sisimpäni
ja sitä minun on kuunneltava,
muuten petän itseäni.
Runotalo
Vanhan kuusen oksassa kasvaa kaunista jäkälää. Tunnen, että tässä metsän vihertävässä maassa on minun kotini, minun sielunmaisemani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti