Kauneimmat narsissit II

Kauneimmat narsissit I

Sinussa on kaikki mitä tarvitset

Sinussa on kaikki mitä tarvitset

Voimakurssilla ei tunneta käsitettä nimeltä aika, joten tämä kirjeeni on kaikille voimakurssilaisille. Tarkoitan kurssin jo käyneitä, kurssilla nyt olevia ja kurssille tulevaisuudessa osallistuvia. Samalla kirjoitan sinulle, joka löydät näistä sanoista sisältöä itsellesi.

Spiraalin kehällä voit kulkea eteenpäin ja laajemmalle. Samalla spiraali vie sinua syvemmälle omaan itseesi, sisimpääsi. Välillä harhaudut omalta spiraalipolultasi jonnekin. Näet jotain minkä luulet olevan sinulle. Jonkin ajan kuluttua ymmärrät, ettet sittenkään vielä tiennyt mitä tahdot. 

Olet ymmärtämässä, että lopullista vastausta ei ole olemassa eikä tarvitse olla. Oikeastaan vastaus on juuri se, että osaat lopettaa etsimisen. Kuljet spiraalia eteenpäin nauttien maisemista, odottaen kaikkea eteesi tulevaa lapsenomaisella innokkuudella ja uteliaisuudella. Siitä huolimatta sinulla voi olla päämääriä ja tavoitteita, asioita, joita tahdot elämääsi. Kaiken on tapahduttava rennosti, hetkessä ja pakottamatta. Luottaen.

Sinussa on kaikki tässä hetkessä mitä tarvitset. Olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Olet milllainen tahansa. 

Tänään näet selkeästi ja tunnet vahvasti mihin suuntaan olet menossa. Suunta, johon olet menossa on se sama suunta, johon tahdot mennä. Edessäsi on silta ja astuit sille sillalle. Olet ajatuksen tasolla jo lähtenyt siihen suuntaan mihin tahdot. Nyt vain ylität sillan. Pian olet toisella puolella. 

Olen avoin - kepeää pohdintaa

VoimaPuutarha 2013 - helmikuu

Olen avoin

Aivan kuin pieni talvesta selvinnyt kukkanen 
ottaa vastaan sille auringon tarjoaman valon ja loisteen,
niin voin olla minäkin avoin kaikelle.
Luotan, että kaikki tarvitsemani virtaa luokseni.

Avoimuus on läheistä sukua rehellisyydelle. Tuntuu hyvältä saada olla rehellinen. Totuuden puhuminen keventää sydäntäni. Maailma on välillä monimutkainen ja silloin rehellisyys ei ole helppoa. Olen pakkomielteisen rehellinen. Suora ja rehti on oltava, kävi miten kävi.

Mitenköhän edellinen liittyi kauniisiin ajatuksiin kukasta, avoimuudesta ja auringosta? Otan uuden näkökulman: On hyvä lähteä päivään aamusta alkaen avoimin mielin. Hyräillä jo keittiössä aamupalaa laitellessa. Miettiä valmiiksi kaikkea ihmeellistä ja ihanaa mitä päivä voikaan tuoda tullessaan. 

Kyllä -  ihan varmasti joskus on tuollaisia ihania avoimia pienen kukan aamuja. Ne ovat upeita, rakastan niitä! Noin joka kuudes aamuni on täysin toisenlainen. Tänään oli sellainen. Miten aamut ja päivät voivatkin olla niin erilaisia tunnetiloiltaan ja mistä ne oikein tulevat?

Muistan kyllä: Olen kirjoittanut siitä miten voi luoda hyvän päivän jo edellisenä iltana nukahtaessaaan ja se toimii. Vaan ei toimi aina. 

Edellisenä iltana minulla on varmasti hiipinyt jokin pieni epäilys: Voisiko se aamu sittenkään olla niin hyvä ja Pam! Siinä ollaan, ei tule hyvä aamu - ei vaan tule.

Tahdoin kirjoittaa kauniisti avoimuudesta ja kukasta, mutta nyt olen tällaisella tuulella, joten on parempi antaa kukan olla rauhassa. Siis luotan, hyväksyn ja annan olla. Minusta tuntuu, että huomisesta aamusta tulee huippuhyvä. Sellaiset aamut ovat aivan mahtavia. Silloin jalat eivät varmasti kosketa maata lainkaan kun leijun kohti työpaikkaa. Sitä jään odottelemaan....

Tämän illan vietän paketoiden huhtikuun voimapuutarha kortteja, sillä ne lähtevät postiin huomenna. On hienoa, että meillä on niin vaihtelevat vuodenajat. Huhtikuun kortit ovat tunnelmaltaan aivan erilaisia kuin talviset alkukuukausien kortit. Minä tietenkin pidän eniten keväästä.

Aarrekarttakurssin bloggaajia on nyt yhteensä neljä tai oikeastaan viisi, sillä Piia bloggasi jo kauan sitten aivan ensimmäisenä. Odotahan vaan kun kaikki ovat vauhdissa niin aarrekarttailun parissa on paljon kiinnostavaa seurattavaa aivan varmasti. Voimakurssi etenee tasaisella tahdilla eteenpäin. Tänään alkoi kurssin toinen jakso. Minulla kävi hassusti: aamulla kirjoittaessani tehtäväkirjaa huomasin, että olin koko edellisen viikon päivännyt itseni vuoteen 2012! Mikähän viesti tuommoisella kömmähdyksellä on minulle? Vielä en sitä keksinyt.

Nyt minun on ihan oikeasti lähdettävä paketoimaan niitä voimakortteja. 

Varjoisan puolen istutuksia

Talomme varjoisalla puolella on useita ikkunoita, joiden alla minulla on kukkalaatikot. Olen säästeliäs enkä aio ostaa kesäkukkien taimia vaan käytän puutarhani monivuotisia jakotaimia.

Tässä ylimmässä kuvassa etualalla on kirjovuohenputkea, joka on kova leviämään, joten sitä voin huoletta käyttää. Uskon sen näyttävän kauniilta varjossa. Kaikki valkokirjavat lehdet hohtavat varjossa hienosti. Oikealla polun varressa on kesäpikkusydämiä, jotka kukkivat pitkään ja viihtyvät varjossa.                    

Kuunlilja viihtyy varjossa ja varsinkin nämä valkoraitaiset lehdet ovat todella kauniit. Kukilla ei ole niin suurta merkitystä. Luultavasti kuunliljat eivät kuki laatikossa ellen ota kokonaista isoa tainta laatikkoon. Ajattelin käyttää jakotaimia,  jotka palautan syksyllä takaisin maahan.

Talvio viihtyy varjossa erinomaisesti. Olen kasvattanut sitä ruukuissa ja se osaa kasvaa kauniisti istutusastian reunoilta alaspäin. Varsista voi kieputtaa pieniä kranssejakin esim. kattausta koristamaan.

Maksaruohoja suunnittelen kokeilevani myös. Toki pitää miettiä mikä näyttää kauniilta juuri kukkalaatikon korkeudella. Ikkunoiden alla olevia kukkalaatikoita katselen sisältä huoneista ihan toisesta kulmasta kuin ulkona, jossa laatikot ovat katsekorkeudella ja katson niitä usean metrin päästä.

Maahumalaa riittää ja se ryöppyää kauniisti ihan maahan saakka. Tässä on joukossa kylväytyneitä akileijan taimia. Voisin kokeilla niitäkin, sillä viihtyvät varjossakin. Kukinta on lyhyt, mutta siemenkodat ovat kauniita. Varjossa kukinta kestää pidempään, joten ehkä ehtisin nauttia kukista.

Peipistä löysin vain tämän kuvan. Peipille kuuluvat nuo vihreät kirjavat köynnöstävät varret oikeassa alareunassa maksaruohon alla. Varmasti peippi olisi kaunis ikkunan alla köynnöstäessään.

En ole varma viihtyykö mäkimeirami eli oregano varjossa, mutta sitä minulla olisi runsaasti. Pieniä siementaimia syntyi ainakin viimekesänä tiuhaan.

Pihaamme johtavan tien alkupäässä sijaitsevat myrskyssä kaatuneesta koivusta tehdyt kukkatolpat. Kuvasta näkee miten maahumala ryöppyää runsaana ruukusta. Tämä paikka on hyvin tuulinen, joten en enää laita sinne orvokkeja, jotka makasivat tuulessa pitkin pituuttaan. Löysin ohjeen mehitähtipallosta ja toivon, että saan sen onnistumaan. Uskon, että sitä ei tuuli heilauta. 

Tein puutarhasuunnitelmia tänään, että saisin itselleni hyvän mielen ja unohtaisin miten paljon lunta vielä on. Hmm...tämä taitaa toimia.