näen eloni mutkat.
Olen halunnut suoristaa
niitä niin monet kerrat
- yrittänytkin.
Tiedän, että tarvitsen
joka ojan, joka kaarteen,
jokaisen kiven ja oksan joihin kompastun,
muuten olisin liian aikaisin perillä.
Kotini ei ole vielä valmis.
Runotalo
Elämä taitaa olla ikuista oppimista. Ehkä jonain päivänä olen kuin vanha naavainen kuusi ja paljon nähneenä voin vihdoin katsella kaikkea järkähtämättömän rauhallisena. Uskon jo tietäväni asiat, jotka minun on opittava, mutta en osaa vielä toteuttaa niitä käytännössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti