Ihana kesäsade

Sataa, sataa, maailmassani sataa.
Olen hiljaa ja kuuntelen musiikkia sen.
En lähde vielä.
Sataa, sataa, kuuntelen musiikkia sen.
© Runotalo

Iltakävelyllä sateisessa puutarhassa voi huomata sadepisaroiden kauneuden. Kannattaa polvistua ja katsoa oikein läheltä. Kesäpikkusydän on kerännyt satoja pisaroita lehdilleen. Olen kuullut, että jokainen pisara on oma yksilönsä aivan kuten me ihmisetkin. Jokainen pisara on kaunis omalla tavallaan.

Puutarhassakin tapahtuu

Viime syksynä istutin nämä Lollypop liljat, jotka juuri nyt aukaisevat ihanat kukkansa. Jostain kumman syystä myyrät jättivät nämä syömättä, vaikka näiden vierestä ne söivät mm. pesäkuusen ihan paljaaksi. Kohta saa taas miettiä mitä liljoja istuttaisi tänä syksynä. Joka syksy innostun laittamaan vähän lisää. Liljoja voi onneksi istuttaa myös keväällä.

Eteisen purkua

Juhlin omaa arkeani,
omia pikkuisia edistysaskeleitani.
Teen niitä joka päivä.
© Runotalo

Eilen urakoitiin eteinen avokuistiksi. Hiki tuli jälleen. Nyt on talon pihassa iso kasa auringon haalistamaa vanhaa punamultamaalattua lautaa ja ripaa, joista on poistettava ruosteiset naulat. Aion tehdä myöhemmin jotain kivaa laudoista, joten niitä ei heitetä pois.

Talon purkua

Jokainen päivä on minulle uusi alku.
Avaan lehden ja kirjoitan sen täyteen

kauniita sanoja ja iloisia ajatuksia.

© Runotalo

Vihdoinkin ovet ja ikkunat ovat matkanneet kotisuulin suojiin. Seuraavaksi on kattolautojen ja lattialankkujen vuoro. Talo näyttää nyt hieman surulliselta ilman ikkunoitaan. Vielä muutama viikko ja talo on kokonaan kadonnut tästä kuvan maisemasta, jossa se on sijainnut vuodesta 1910. Muutaman vuoden ajan talo on vain kasa hirsiä pellolla. Minulla on aikaa odottaa, että löydän talolle arvoisensa paikan. Ehkä jo ensi kesänä - kukapa tietää?