se meni syrjään
kaikesta minun elämässäni.
En ollut koskaan
toivottanut sitä tervetulleeksi
ja silti se oli astunut
ovestani sisään.
- En tarvitse sinua enää,
sanoin vihdoin
ja silloin se lähti.
Noin vain kevyesti
häipyi pois ikuisiksi ajoiksi.
Olin vapaa.
Runotalo
On jotenkin pelottavaa kirjoittaa pelosta. Kuitenkin on tärkeää kohdata pelkäämänsä asiat silmästä silmään, että ne voisi voittaa. Suurin osa peloista on kuitenkin vain pikkuisia peikkoja, jotka ovat mielessämme kasvaneet sitä isommiksi mitä pidempään niitä on siellä piiloteltu. Ne ovat kietoutuneet mielemme seitteihin, joihin on takertunut aina vain lisää uusia erilaisia pelkojamme. Tällaista pelkotaakkaa on ikävä raahata mukanaan; se voi estää niin monia ihania asioita toteutumasta elämässämme. Vips vain - päätin, että juuri nyt heitän pelkotaakkani kauas pois.
Hienoa, että luovuit peloistasi..
VastaaPoistaturha pelkääminen, murehtuminen ja asioissa märehtiminen on niin yleistä ja niin turhaa.
oikea pelko , sitä tarvitsemme joissanin tilanteissa ja se on suojamme...
Huolien koppaan kun osaisikin viipymättä, taaksepäin kääntymättä nakata kaiken turhan. Pikkuruisia peikkoja olen vuosien saatossa saanut karistettua minäkin. Ne mokomat taitavat takertumisen turhan tiukan! Tujakalla otteella asustelevat asuinkumppanina ja asettuvat taloiksi. Luopumisestasi iloitsen ja onnittelen!! Turhat pelot imevät sielusta voimia...
VastaaPoistaNiin paljon tulee murehdittua asioita etukäteen ja sitten huomaa kuluttaneensa ihan turhaa energiaansa ja aikaansa. Toki tervettäkin pelkoa varmasti on toisinaan hyvä olla. Uuden tavan oppiminen ei tapahdu ihan hetkessä, joten täytyy muistuttaa itseään tästä uudesta huolettomasta tavasta elää päivittäin. Hienoa, että iloitsette kanssani :)
VastaaPoista