Tänäänkin olemme pääpuutarhan keskipolun alkupäässä. Hopeahärkin joukossa kasvaa myös vaaleanpunainen akileija.
Tarvitsen taas puutarhakirjan apua. Avaan rakkaimman puutarhakirjani, jonka sain äidiltäni jouluna -97. Silloin aloin opetella puutarhan kukkia. Istuin illat keittiön pöydän ääressä hahmotellen leivinpaperille isoa keltaista kukkapenkkiä, joka oli ensimmäinen iso kukkamaani. Se oli noin 10 metriä pitkä ja parisen metriä leveä aurinkoisen pihan kukkapenkki. Istutin sen täyteen keltaista ja miten se houkuttelikaan perhosia loppukesän päivinä. Tuota puutarhaa minulla ei enää ole ja ehkä juuri siksi vierastan nykyään keltaista. Keltaista minulla on nykyään vähän alapihalla, koska on olemassa muutamia ihastuttavia keltaisia kukkia.
Palataan takaisin tähän hetkeen ja akileijoihin. Puutarhakirjani on Perennat/ Kotipuutarhan kauneimmat monivuotiset koristekasvit (Lena Månsson & Bertil K. Johanson). Olen löytänyt kirjasta paljon hyödyllisiä neuvoja. Kirjassa on luku kuutamopuutarhasta, jonne valkoiset akileijat ja hopeahärkki sopivat hyvin. Tahdon lisätä listaani valkoisen akileijan hankinnan. Ajatella, että se puuttuu vielä kokonaan puutarhastani.
Kirjassa on luku otsikolla Vanha englantilainen torpanpuutarha. Siellä kasvit saavat vaeltaa vapaina ja lisää istutetaan sinne missä on tilaa. Erilaisia kasveja on useita eikä yhtä lajia välttämättä mahdu kovin paljon.
Itse olen ajatellut, että samaa kasvia pitäisi olla isoja alueita, jolloin tulisi näyttävyyttä, mutta se ei päde kaikessa. Näitä akileijoja on siellä täällä, eniten härkkien seassa, mutta ne ovat itsekseen valinneet paikkoja myös muualta puutarhasta. Annan niiden valita vapaasti.
Nämä kaunottaret löytyivät muutamia vuosia sitten, kun kuulin vanhasta tontista, josta oli purettu asuinrakennus. Sieltä sai pelastaa kasveja, sillä tontti myllättäisiin pian lopullisesti ja kaikki katoaisi. Tunnistin akileijan lehdet, mutta en tiennyt millainen akileija kaivamistani juurakoista tulisi.
Olen päätellyt, että nämä olisivat lehtoakileijoja. On olemassa myös alppiakileija, jaloakileija ja japaninakileija. Puutarhaan voi ilmestyä yllätyksellisiä uusia akileijoja kun erilaiset kukat sekoittuvat keskenään. Siemenistä ei välttämättä synny ihan samanlaista kuin emokasvi on.
Akileijat ränsistyvät kukinnan jälkeen eli on hyvä jos ne kasvavat toisten kasvien joukossa, joilla on kaunis lehdistö läpi kesän.
Minun akileijani kukkivat kesä-heinäkuun vaihteessa, mutta ainakin jaloakileijat kukkivat jo paljon aikaisemmin. Haluaisin myös jaloakileijoja. Niitä olisi varmaan helppo kasvattaa siemenestäkin.
Olen kesäisin kylvänyt perennojen siemeniä alkukesästä ruukkuihin ja istuttanut loppukesällä pienet taimet paikoilleen. Aina kaikki kylvökset eivät onnistu. Taidan kokeilla valkoisen akileijan kylvämistä ensi kesänä. Tällä menolla työlistastani tulee tosi pitkä, kun haluan saada lähes kaiken.
Kasvupaikka härkkien seurassa on puolivarjoinen ja ehkä hieman liian kuiva akileijoille. Ne voisivat kasvaa rehevämmin tuoreemmassa ja multavammassa maassa. Lehtomaista maastoa löytyisi takapihaltamme, jossa hallitsevat saniaiset ja ikävä kyllä myös palsamit. Olen saanut lemmikin leviämään siihen suuntaan, joten miksei akileijakin sinne asettuisi.
Nyt kun katson kuvia tarkemmin niin saattaa olla, että tässä on oikea lehtoakileija ja edelliset olivat kenties jaloakileijoja. Jos joku on viisaampi ja osaa kertoa niin jättäkää minulle kommenttia. Olen jo ihan päästäni pyörällä näiden kanssa.
Joukossa on myös tummanvioletti yksilö. Ensi kerralla teen akileijan runoviestin ja ajattelin tehdä vielä erillisen jutun akileijan kauniista siemenkodista.
