SELKEYTTÄMISESTÄ
JA YKSINKERTAISTAMISESTA
tai sittenkin
OMAN POLUN KULKEMISESTA
Vuoden alussa päätin, että lopetan täällä Runotalon blogissa unelmien metsästykseen liittyvät jutut. Ajattelin, että voimarunot ja voimakortit saisivat enemmän tilaa ja olisi selkeämpää. Tällä viikolla muistutin itselleni, että Runotalon ydin on
kulje Sydämesi polkuja.
Miten voisin olla kirjoittamatta unelmien poluilla kulkemisesta
ja jakamatta siihen liittyviä ohjeita & inspiraatiota?
Selkeyttäminen ei ole helppoa. Täytyy varoa, ettet hio pois omaa persoonaasi ja ainutlaatuisuuttasi hioessasi timanttiasi kirkkaammaksi.
- Miten erottaa tärkein ydin, se mikä kannattaa säilyttää?
- Miten tunnistaa, mistä pitäisi voida päästää irti?
- Mikä on liikaa ja mikä on ydintä?
On totta, että mitä selkeämpää on sitä paremmin erottuu se mikä on tärkeää. Tässä ajattelen nyt Runotalon toimintaa. Voit sovittaa tämän omaan tilanteeseesi. Mitä enemmän teen sitä mikä on tärkeää, sitä enemmän se vahvistuu. Se mihin kiinnitän huomioni lisääntyy.
Tähän liittyy toinenkin juttu:
Pitäisi osata ottaa rennosti. Ei saisi pingottaa eikä rakentaa asioita mielen suunnitelmien kautta ainakaan liiaksi. Mielen suunnitelmat menevät usein liian teknisiksi ja teennäisiksi. Niistä jää sydämen muistijälki liian kauaksi.
Kuuntele jatkuvasti sisimpäsi ääntä ja luota siihen,
että se mistä nautit ja pidät oikein paljon,
on sitä mikä vie kohti oikeaa suuntaa ja tuo tulosta.
No eihän se ole helppoa! Ihmisen on ajateltava toimeentuloaan ja kaikenlaisia pakolliselta tuntuvia kuvioita - useimmat niistä kuvioista eivät olekaan niin välttämättömiä kuin äkkiseltään luulisi. Saattaa olla, että pärjää vähemmällä. Tai asiat järjestyvät toista kautta jopa helpommin kuin sitä reittiä mistä väkisin yrittää ängetä itseään läpi hampaat irvessä.
Saattaahan se onnistua, hankalan reitin kautta polku onnen olotilaan. On silti hassua katsella siellä toisella puolella pitkän ajan kuluttua, miten joku toinen meni samaan paikkaan yksinkertaisesti kiertämällä vaikean kohdan. Ja mitä kaikkea hän poimi mukaansa siinä matkallaan? Aarteita kainaloita myöden mukanaan ja hymyssä suin siitä mitä on kokenut ja oppinut matkallaan. Vaivalloisella polulla on ollut enimmäkseen ankean harmaata. Pää on kipeä, silmiä kirvelee eikä ole enää voimia nauttia hyvin ansaitusta päämäärästä, toteutuneesta unelmasta.
Voi miten oivaltaisi joka hetki,
että kyse on siitä matkasta tässä elämässä.
Siitä pitää nauttia - ei jonkun asian hullun lailla tavoittelusta.
Silti on kiva olla se päämäärä ja suunta. No toki voi olla ilman päämäärääkin, sekin on mielenkiintoista ja saattaa toimia oikein hyvin. Päämäärä on jokin selkeä syy, mutta mikä sopii yhdelle ei aina sovi toiselle.
On tärkeää oivaltaa, että täällä ollaan ihan itsekseen ja sitä omaa polkua kulkemassa sekä löytämässä. Siinä toisten polkujen katseleminen ei paljon auta.
Voi tietenkin iloita siitä,
että joku kulkee polkuaan oikein sutjakan tuntuisesti.
Se todistaa, että se on mahdollista, että ihminen voi löytää oman polun ja kulkea sitä. Mutta ei paljon auta katsella toisten lenkkareita eikä muitakaan polun kulkuvälineitä eikä toisten sydämen toiveitakaan.
Olemme kaikki kuin lumihiutaleet ja vesipisarat omia yksilöitämme, joilla jokaisella on aivan oma muottinsa mihin sopia. Ei ole ketään toista samankaltaista.
Vastaus ja tunnistaminen tapahtuu omassa itsessä.
Siksi pitää hidastaa, kuunnella ja selkeyttää, että löytäisi sen oman timanttinsa, jota voi hioa kirkkaammaksi itselleen. Että näkisi vahvemmin oman tarkoituksensa ja olomuotonsa sekä sen tehtävän mitä varten täällä on. Sillä joku syvempi tarkoitus tällä kaikella on oltava, onhan tässä elämässä niin hienot systeemit olemassa.
Mitä useammin pysähdyn mielessäni ja oivallan,
että olen tässä ja tämä on aivan mahtavaa,
sitä paremmalta elämä maistuu.
Ajattelin, että haluaisin kirjoittaa täältä Runotalon ja voimapuutarhan kulissien takaa avoimia ja rehellisiä tunnelmakirjoituksia. Ajatuksien siemeniä siitä miten voit kulkea yhä todemmin ja vahvemmin oman sydämesi polkuja. Siitä Runotalossa ja voimapuutarhassa on kysymys.
Sinä olet tässä mukana omalla polullasi ja vilkuttelen sinulle täältä omalta polultani:
Hyvin menee! Näethän mitä on tulossa tuon kukkulan takana? Oi, kyllä, kyllä! Siellä avautuu upea maisema, laakso jonne aurinko paistaa.
Lue lisää
*
