arkisissa askareissaan
kipittää kiveltä kivelle
saapuen pellon laitaan.
Kotinsa on jossain kaukana
ja ruokaa on riitettävä talven varalle.
Pieni hiirulainen jatkaa uskollisesti puurtamistaan
kunnes on kerännyt tarpeeksi,
kunnes se tietää varmasti,
että voi selvitä talven yli ja siitä eteenpäin.
Kerää sinäkin pieniä jyväsiä
yksi kerrallaan;
kärsivällisesti, hitaasti,
välillä kipittäen
ja pian sinulla on tarpeeksi.
Runotalo
Ihan kummasti pienistä lumihiutaleista kasvaa isoja lumikekoja kaikkialle. Värimintun kuivunut kukintokin on saanut itselleen uuden korkean hatun. Tänään olen taas niin kärsimätön; haluaisin saavuttaa kaiken heti ja juuri nyt! Yritän opetella kärsivällisyyttä, sillä hitaasti kiiruhtaen lopputulos on varmasti parempi. Niin - tärkeintähän on olla matkalla, nauttia seikkailusta, kokemuksista ja maisemista. Huokaisen syvään ja alan taas kerätä niitä pienen pieniä jyväsiäni.
Kärsivällisyyttä tarvitsis tosiaan olla välillä enempi. Aina sitten kuitenkin se mitä on halunnut, tuntuu paremmalta kun sitä on joutunut vähän odottelemaan.
VastaaPoistaOlet löytänyt hyvin aiheeseen sopivan kuvan ^^
herkkä kuva..
VastaaPoistasiitä tulee hyvä mieli..
Joskus sitä eksyy omasta harmonisesta rytmistään, joka on samaassa kuin maailmankaikkeus...
onneksi pian pääsee kuitenkin takaisin rytmiinsä..Ehkä on löytänyt jotain tuolla pikkuisella retkellään...
Onneksi tänään on jo kärsivällisempi olo eli rytmissä ollaan taas varmaankin...minustakin kuva on hauska ja sopiva tähän paikkaan. Tänään olen taas löytänyt muutaman jyväsen, kun olen ollut avoin vastaanottamaan niitä. Ja todellakin, odottelun jälkeen kaikki tuntuu arvokkaammalta.
VastaaPoistaOlet kyllä runossasi niin oikeassa. Nykyihmisen pitää saada kaikki-mulle-nyt-heti. Kiiruhdetaan me hitaasti ;)
VastaaPoista