Pienen lapsen jalanjälki rantahiekassa.
Kreetalla vietetystä viikosta jäi vahvimpana mieleeni meren aaltojen rauhoittava ja tasainen keinunta sekä lämmin hiekka paljaiden jalkapohjien alla. Nyt mieleni on tyhjä - on aika uusien runojen ja ajatusten.
Jätän nämä ihanat käpristyneet syksyiset lehdet viikon ajaksi odottamaan. Jos vain pystyn niin tuon matkalta mukanani palan aurinkoa Runotalooni lämmittämään ja ilahduttamaan kaikkia paikalle saapuvia.
Vesipisarat ovat ihmeellisiä. Kun niitä katsoo oikein tarkkaan, voi kuvitella miten niissä jokaisessa on oma erillinen maailmansa. Minäkin lähden kohta viikoksi ihan eri maailmaan erääseen lämpimään paikkaan. Vielä huomenna laitan tänne viestin, mutta sitten pidän viikon tauon. Luulenpa, että minulla uusia runoja ja uusia kuvia matkatuliaisina.
Tänään ulkona puutarhassa on pehmeän utuinen tunnelma. Löydän paljon uusia pieniä yksityiskohtia, joita en ole ollenkaan huomannut aikaisemmin. Pakkanen alkaa hiipiä seurakseni kuin salaa hivuttautuen. Tämä on minulle ensimmäinen syksy, jolloin tunnen iloista odotusta talven tulosta. Olen innoissani uusista luonnon taideteoksista, jotka uskon löytäväni lumen ja pakkasen myötä.
Pohjantähti köynnösruusu on epätodellisen oloinen lumen peittämää taustaa vasten. Jään odottamaan ensi kesää ja kauniita pieniä ruusunkukkia.
Herään ja avaan silmäni. Ensimmäiseksi huomaan miten kauniit valkoiset lumihiutaleet leijailevat alas hiljalleen. Tuntuu aivan samalta kuin lapsena; nopeasti ylös vuoteesta, tarpeeksi lämmintä ylle ja sitten ulos ihmettelemään valkoiseksi muuttuvaa maailmaa. Puutarhassani sammaleet vielä vähän pilkistävät ensilumen alta. Vesi tippuu räystäiltä, muuten piha on hiljainen. Nyt on ihan pakko vain hymyillä.
Olen puu, joka kasvaa ja levittää oksansa kaikkialle.
© Runotalo
Metsälammen rannalla kasvaa kataja. Aurinko lämmittää pakkasen kangistamia oksia. Ajatuksissani samaistun katajan olotilaan ja tunnen miten sen rauha ja tasapaino tarttuvat minuunkin.
Tänään kuljen pellon poikki metsään ja huomaan miten varjoisissa kohdissa maa on valkoisena. Nokkosen lehdet ovat kuin sokerihuurrettuja. Todella kauniita. Ihailen niitä hetken ja sitten suuntaan lammelle, joka on jäätynyt kauniisti. Voin melkein kuulla miten se ritisee jäätyessään.
Urhea pieni kukan nuppu ei pelkää maailmaa, ei pakkasta eikä rosoisia kiviä. Se on päättänyt kukkia rohkeasti ja elää elämänsä täysillä.
Pihallamme on paljon haravoimattomia lehtiä paksuna kerroksena. On hauskaa kävellä lehtien seassa niin että lehdet oikein kahisevat ja lentelevät ympäriinsä. Kuinka paljon erilaisia lehtiä maassa jo onkaan. Kuin sattumalta tämän päivän teksti kertoo puusta ja siitä miten runo lentää kuin lehti puusta maailmaan. Runojeni lento on alkanut - yli 20 vuotta ne odottivat minun runojeni puussa ennenkuin uskalsin puhaltaa niitä liikkeelle. Nyt toivon, että ihmiset kahlaavat iloisesti ja vapaasti runojeni lehtimeressä löytäen itselleen hymyä ja positiivista voimaa.
Lauantain aamuisen retken voima kantaa minua yhä. Oloni on kevyt ja huomaan tekeväni asioita, jotka ovat odottaneet hoitamista useita kuukausia. Heinät ovat aina kauniita, mutta huurrekin sopii niille oikein hyvin. Taustalla häämöttää metsälampi, joka on hienoisessa jäässä pinnaltaan ja sen loiste suorastaan häikäisee auringon säteiden peilautuessa jään pinnasta. Kiitollisuus kokemastani täyttää sydämeni ja saa luottamaan maailman hyvyyteen ja kauneuteen.
Aamupäivän auringonpaiste ja pakkasen koristamat lehdet sekä ruohonkorret.
Olen kuin ihmemaassa. Kaikkialla kimaltaa ja on taianomainen tunnelma.
Hiljaisuudessa on vain jäisten lehtien, korsien ja sammalten rahina jalkojeni alla minun edetessäni polullani kohti mielenrauhaa. Olen matkalla hymyyn, joka loistaa kasvoilleni yhä enemmän metsän siimeksessä. Tunnen, että tänään löydän itselleni jotain erityistä.
Tässä mansikan lehdessä on viehkeyttä. Kauniisti kaarelle taipuva varsi ja kihartuneet ruskeat lehdet. Näitä on sadoittain. Oi, miten ihmeellisen ihastuttavaa!
Aivan ihastuttava yllätys puutarhakierroksellani. Metsämansikan kukka...
Ahaa...vieläkö ehtisin kypsyttää mansikan?
Pieni mansikan alku on kuin tähtikauluksella varustettu kukkanen. Kiitos sinulle pieni metsämansikka - toit elämääni paljon hiljaista, tyytyväistä hymyä.
Aamulla oli synkkää ja myrskyistä, mutta nyt paistaa aurinko. Kuljen auringon ohjaamana eli valitsen reittini sen mukaan minne valo loistaa. Ihailen valon leikkiä metsän siimeksessä. Aukiolla pysähdyn hetkeksi, suljen silmäni ja kuuntelen miten tuuli suhisee puiden oksissa. Käyn rauhoittavaa vuoropuhelua luonnon kanssa ja tunnen miten saan uutta voimaa.
Puutarhassa on muutamia kauniita esineitä kuten tämä sanko tai pitäisiköhän sitä kutsua mieluummin ämpäriksi? Tästä lähtee mukava metallinen ääni ja toisinaan hauskaa kolinaa, kun sillä kantaa vaikkapa sadevettä kasveille. Pidän kaikista kaartuvista ja kiemuraisista muodoista puutarhassani. Ympyrän muoto on aina kaunis ja myös symbolisesti hieno ajatus on ympyrän sulkeutuminen. Onneksi ympyröitä voi olla useita eli aina voi aloittaa uudelleen alusta.
Kun polvistun alas luonnon pienten ihmeiden äärelle niin löydän aivan uuden maailman.
Sataa. Tuntuu kuin olisi lähes pimeää, sillä raskaat pilvet ovat kaiken yllä. Yllättäen huomaan kuitenkin miten jostain loistaa kirkasta valoa syreenin lehtiin. Valo on kaunis, kauniimpi kuin tavallisesti. Jään hetkeksi katselemaan, kuuntelemaan ja aistimaan hetkeä, joka on kuin osa minua.
Tänään etsin niin kovasti vastauksia isoihin kysymyksiini. Tiedän kuitenkin, että vastaukset tulevat sitten kun niiden aika on.
Kävelen metsässä. Hengitän syvään raikasta, puhdasta ilmaa, joka tuoksuu niin hyvälle. Huomaan miten mieleni tyyntyy. Tuntuu kuin olisin yhtä puiden, ruohon ja sammaleiden kanssa. Askeleeni ovat yhä kevyemmät. On hetki ennen hämärän saapumista ja silloin valo tuntuu jotenkin kirkkaammalta juuri ennen sammumistaan pois. Tahdon tuntea olevani elossa. Hidastan, hidastan, hidastan. Olen tässä hetkessä.
Tämän päivän viimeiset valonsäteet heijastuvat kalliokielon pakkasen haalistamiin lehtiin. Kiitän tästä päivästä, jokaisesta kohtaamastani ihmisestä ja jokaisesta kokemastani hetkestä. Huomenna alkaa uusi päivä, eteeni saapuvat uudet valonsäteet ja uudet kokemukset. Odotan niitä hymyillen.
