Hei,
tämä alla oleva kirjoitukseni on pitkä ja perusteellinen esittely omasta polustani.
Terveisin Sari Runotalosta
17.2.2014
Oma peilikuvani puutarhassani kesällä 2011
Olen kirjoittanut paljon puutarhastani. Nyt kerron enemmän itsestäni.
Minä mökillä kesällä 1970
Ensimmäinen lehtikuva minusta nuorena yrittäjänä 1987,
kädelläni on onnea tuova maskottisiilini
Savipajani vanha kirjanpitovihko
Synnyin 60-luvulla eteläpohjanmaalla. Asuin maalla ja kävin kyläkoulun. Ylioppilaaksi valmistuttuani perustin Sarin Savipajan. Savi tuntui kovin tutulta ja rakkaalta, mutta minun oli hankittava koulutusta. En päässyt opiskelemaan keramiikkaa, joten hakeuduin kosmetologikouluun Vaasaan. Kosmetologiksi opiskellessani tarvitsin töitä ja pääsin tavarataloon myyjäksi. Kävin myyjän työn ohessa esimieskoulutuksen ja kun Saloon avattiin uusi tavaratalo, aloitin siellä pukeutumisosaston päällikkönä. Uusi tavaratalo menestyi hyvin ja saimme aikaan näkyviä tuloksia työntekijöideni kanssa.
Savusavi Tontut
Kaksi Almaa
Savikenkiä
Nokikanoja
Vuosien kuluessa olen seurannut työyhteisön arkea hyvin läheltä työssäni ja näen tarvetta muuttaa asioita inhimillisempään suuntaan. Mielestäni yrityksen tärkein voimavara ovat ihmiset. Panostamalla oikeasti ihmisiin yritys saadaan tuottamaan paremmin. Toistaiseksi useimmissa isoissa yrityksissä ei käytännössä voida tarpeeksi huomioida yksilön tarpeita. Esimiehenä ratkaisut on tehtävä kokonaisuuden eduksi ja ison koneiston ehdoilla.
Nykypäivän tilanteessa jokainen meistä voi auttaa parhaiten itse itseään ja sitä kautta myös työtovereitaan ja omia läheisiään. Itsensä auttaminen vaatii asennetta. Itselleni luonto ja maaseudun rauha ovat luoneet keinoja palauttaa voimavarani ja löytää sitä kautta positiivinen asenne. Haluan tarjota sen mahdollisuuden myös muille. Siksi olen hankkinut Runotalon.
Runotalo
Vanhan pohjalaistalon osto tuntui aluksi mahdottomalta, koska minulla ei ole omaisuutta ja myyjän palkka on pieni. Kävin katsomassa taloa useamman kerran parin vuoden aikana. Lopulta sain lainan järjestymään ja ostin talon keväällä 2003. En uskonut että aikaa kuluisi kesään 2009 ennen kuin talo saataisiin purettua siirtoa varten. Olen kiitollinen avopuolisolleni ja talkooapulaisille. Runotaloprojekti blogissani voit tutustua talon mielenkiintoisiin purkuvaiheisiin.
Talo ja samalla yritystoimintani saivat nimen Runotalo, sillä olen kirjoittanut runoja vuodesta 1988 ja nimen luoma tunnelma sopii liikeideaani. Kirjoitin runoja aluksi äidilleni, sillä hän koki runoni kauniina ja voimauttavina. Itsekin sain runoistani vahvuutta ja samalla keinon käsitellä tunteitani. Runojen viesti muuttui vuosien myötä yhä enemmän läsnäoloon ja positiivisuuteen viittaavaksi. Huomasin kirjoittavani kuin unessa, sanat vain virtasivat ja riimit putosivat paikoilleen. Lähetin runoja arvosteluihin, mutta niissä oli kovin paljon hiottavaa. En halunnut hioa runojani. Päätin pitää ne sellaisenaan, omina terapiarunoinani. Jos joku löytää niistä avun ja lohdutuksen itselleen, niin olen kiitollinen ja siitä onnellinen.
Yksi säe ensimmäisestä runostani äidilleni
Unenomaista runoiluani
Lukioaikoina kuvasin kotimaani maisemia ulkomaisille kirjekavereilleni, joita olikin parhaimmillaan viisikymmentä ympäri maapallon. Innostuin kuvaamisesta uudelleen aktiivisemmin vasta digikameran ja puutarhan myötä. Kuten saven ja runojen suhteen, olen itseoppinut enkä toistaiseksi ota kursseja vastaan. Poikkeuksena on tunnustettava, että tutustuin savenmuotoiluun kansalaisopistossa vuoden verran ja kuvanveistoon samoin, mutta mieluiten opettelen itse kokeilemalla ja yksikseni kirjoista lukemalla.
Runotalon puutarhan hiekkaterapiapolku
Äitini viljeli biodynaamisesti kotitilallamme. Yrtit tulivat tutuiksi ja muistan miten pakkasimme yömyöhään porkkanoita, teimme tillinippuja ja kukkakimppuja. Lisäksi leivoimme siskoni kanssa ahkerasti torimyyntiä varten. Siskoni pyöräytti herkullisia sokerimunkkeja ja itse leivoin mielikuvituksellisia kuivakakkuja. Äitini leipoi leipää leivinuunissa. Torilla myytiin myös ensimmäiset maakuopassa savustetut saviesineeni. Savenpolttouunin sain hankituksi hieman myöhemmin.
Runotalon alkuperäinen julkisivu
Etenen nyt ajassa tähän päivään, jossa rakkain harrastukseni on blogin kirjoittaminen. Aloitin kirjoittamisen purkaessamme hirsitaloa, sillä halusin kertoa yrittämiseni tarinan, tarinan joka kertoisi siitä miten voi toteuttaa unelmiaan, kun uskoo niihin tarpeeksi. Tämä tarina ei ole vielä valmis, mutta toivon että olet mukana seuraamassa miten se todellakin toteutuu, sillä minä en aio antaa periksi. Tahtoisin antaa muillekin uskoa unelmiin.
Lemmikkejä on joka kesä enemmän
Talon purkamisen yhteydessä aloin kuvata blogin täytteeksi puutarhani kasveja ja yhdistin joukkoon myös runojani. Kahden vuoden kuluessa blogini on muodostunut Runotalon voimauttavaksi puutarhaksi. Runotaloa ei vielä ole kuin hirsikasana takapihallamme, mutta kotini pihapiiristä ja puutarhasta on muotoutunut Runotalon puutarha. Siellä on Runotalon sielu, jonka siirrän aikanaan oikean Runotalon yhteyteen.
Löydän uusia asioita itsestäni erilaisten näkökulmien kautta
Kaikki yhdistyy lopulta. Kokoan palapeliä kuten meistä jokainen tekee elämässään. En pysty näkemään kokonaisuutta, mutta välillä saan jo paloja paikoilleen ja joka kerta tuntuu yhtä hyvältä, kun löydän uuden yhteensopivan palan. Esimiestyö on opettanut minulle paljon ja kasvattanut minua. Varmasti se on saanut aikaan myös vääränlaista itseriittoisuutta ja sokeutta, joka kuin huomaamatta syntyy roolin myötä. Olen kuitenkin oppinut myös sisäistä nöyryyttä ja joustavuutta. Olen vahvempi ja rohkeammin enemmän oma itseni kuin aiemmin.
Mitä tahdon tehdä seuraavaksi? Tahdon jakaa löytämääni, oppimaani ja kokemaani. Olen löytänyt sisäisen jaksamisen voimavaran ja tahtoisin auttaa myös muita halukkaita löytämään saman. Haluan jakaa parhaat keinoni muutamien viimevuosien ajalta. Kaikki ne konstit joiden avulla olen saavuttanut oman mielenrauhan, tasapainon ja kyvyn ajatella positiivisesti asioista. Haluan olla oma itseni ja elää itseni näköistä elämää. Näen, että Runotalon ovi on jo avoinna.
Olen ymmärtänyt, että blogin kirjoittajana on hyvä kertoa itsestään muille. Liitän tämän kertomukseni linkkinä blogin marginaaliin niin että se on jatkossa sieltä löydettävissä uusillekin lukijoille. Toivon, että olen nyt hieman tutumpi kaikille.
14.4.2012
Tämä kertomukseni sai tänään jatkoa. Lisään tähän väliin linkin, josta voit lukea mitä sitten tapahtui.
10.9.2012
Kertomukseni sai tänään uuden jatko-osan. Tässä linkki, jossa viimeisimmät edistysaskeleet.
18.3.2014 Tässä viimeisin lisäys kertomukseeni:
Vuoden 2014 alusta lähtien toimin kokopäiväisesti omassa yrityksessäni RunoTalo Oy:ssä. Jaksamisen ja hyvinvoinnin arvo on valtavan suuri ihmisen omalle elämälle ja koko yhteiskunnalle. Tahdon auttaa ihmisiä vahvistamaan omia voimavarojaan itsetuntemuksen, elämänmyönteisyyden ja tässä hetkessä olemisen kautta. Samalla olen löytänyt työlleni ja elämälleni merkityksen.
*****************************************************************************
Itsestään kertominen on voimauttavaa ja ehkä hieman pelottavaakin. Laitan liikkeelle haasteen kuudelle mielestäni erityisen rohkealle ja persoonalliselle bloggaajalle.Toivon teidän ottavan Olen oma itseni voimakortin tuosta mukaanne ja kertovan itsestänne hieman enemmän. Voit luoda vapaasti oman tapasi olla oma itsesi, sillä tärkeintähän on olla oma itsensä. Toivon, että haastaisitte edelleen kuusi blogia tähän Olen oma itseni haasteeseen. Tähän haasteeseen saa ottaa aikaa, voi tehdä sitten kun siltä tuntuu.
Pyydän mukaan:
Leena Lumi
Hanne Virtauksesta
Valokki Valokin kiteet
Mari Alppihovi
Marie Elisabeth's rum
Tuure Jotain muuta kuin elämää