Olen rannalla. Vesi on mustaa.
Kastan käteni veteen enkä pelkää,
sillä tiedän, että olen vahva.
Runotalo
Tänään päätän hyväksyä pimeyden ja opetella nauttimaan siitä. Ruskeaksi muuttuneet lehdet liimautuvat kiinni märkiin kiviin ja on vaikea nähdä kauneutta tässä kaikessa - mutta jos oikeasti tahdon, niin voin varmasti ihastua tähän synkkyyden olemukseen. Vastakohdat kuuluvat elämään ja ne korostavat toisiaan. Siksi uskon, että tämän pimeyden jälkeen, kun valkoiset lumihiutaleet lopultakin leijailevat alas taivaalta, sitä osaa todella arvostaa. Siksi olen tänään kiitollinen pimeydestä, sen synkkyydestä ja aion ihastua siihen ja rakastaa sitä, vilpittömästi koko sydämelläni.
.
Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästä ♥ Runopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari
maanantai 30. marraskuuta 2009
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Mitä sinä tahtoisit Runotalon olevan?
Olisin kiitollinen, jos ehtisit käväistä kommentoimassa Ollaan Runotalossa blogissani siellä esittämiäni kysymyksiä Runotalon tulevaisuuteen liittyen. Haluaisin tehdä Runotalosta paikan, jossa mahdollisimman moni voisi kokea viihtyvänsä. Kiitos etukäteen :)
Valkeuden odotusta sydämessä
Kaikissa maailman ihmeissä
on yksi sama runous.
Se kulkee kuin punainen ohut lanka
niiden lävitse.
Seuraa tuota lankaa
ja opit paljon maailmasta ja sen ihmeistä.
Runotalo
on yksi sama runous.
Se kulkee kuin punainen ohut lanka
niiden lävitse.
Seuraa tuota lankaa
ja opit paljon maailmasta ja sen ihmeistä.
Runotalo
Puutarhassani sataa: löydän ruskeita lehtiä, sadepisaroita ja hiljalleen pois hiipuvaa vihreyttä. Valkoinen lumi antaa yhä odottaa saapumistaan. Sytytän kuitenkin kaikki jouluiset valoni puutarhani puiden oksille ja annan sydämeeni syttyä pienen sekä toiveikkaaan lämpimän valon liekin.
lauantai 28. marraskuuta 2009
Vastakohtaisuuksien karikoissa
Kuljin pitkän matkan,
lopulta tulin luo päätepysäkin.
Siinä minä olin ja itkin,
moni muukin itki samassa paikassa;
me olimme nähneet
toisissamme itsemme.
Runotalo
lopulta tulin luo päätepysäkin.
Siinä minä olin ja itkin,
moni muukin itki samassa paikassa;
me olimme nähneet
toisissamme itsemme.
Runotalo
Toisinaan joutuu vastakohtaisuuksien karikoihin ponnistelemaan omien ajatustensa kanssa. Silloin on hyvä tietää, että kaikki tunnekuohu on osa ihmisyyttä, osa matkallamme tapahtuvaa kasvua.
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
Ihan pieni tauko
Olen torstain ja perjantain opiskelemassa Runotaloni kehittämistä, joten en ehdi laittaa tänne päivittäistä runoa & kuvaa. Palaan lauantai-iltana kirjoittelemaan ajatuksiani. Siihen asti - iloitaan pienistä hyvistä asioista...ja suuremmistakin jos kohdalle osuu isoja ilon aiheita. Nimittäin ne pienet alkavat vetää puoleensa yhä isompia ja isompia ilon aiheita. Hauska juttu!
Aurinkovoimaa ihmiskasvoista
Tulin ulos tunnelista.
Aurinko häikäisi silmiäni,
mutta en vieläkään hymyillyt.
Kadotin hymyni pimeydessä.
Etsin sitä nyt joka puolelta.
Uskon että se odottaa minua
jossain hymyillen itsekseen.
Kuin salaa.
Runotalo
Aurinko häikäisi silmiäni,
mutta en vieläkään hymyillyt.
Kadotin hymyni pimeydessä.
Etsin sitä nyt joka puolelta.
Uskon että se odottaa minua
jossain hymyillen itsekseen.
Kuin salaa.
Runotalo
Tämä päivien lyhyys ja jatkuvalta tuntuva pimeys tahtoo hetkittäin saada minusta yliotteen. En kuitenkaan aio luovuttaa tilaa itsessäni synkkyydelle. Aion sinnikkäästi pitää valoisan mielen ja ajatukset. Odotan auringon pilkahduksia; hymyileviä, nauravia ihmiskasvoja ja imen niistä voimaa päivääni.
tiistai 24. marraskuuta 2009
Jos oikeasti haluan
Tänään: sanat ovat loppuneet,
sillä ne eivät riittäisi koskaan
kuvaamaan kokemaani.
Hetki on kaunis;
poimi se tästä.
Runotalo
Jos oikeasti pysähdyn ja katson tarkasti, niin voin huomata miten valo leikkii sateen kastelemilla lehdillä. Jos oikeasti haluan ihastua kukan varren lehtiruotojen kauniisiin violetin sävyisiin raitoihin, niin se on helposti toteutettavissa eikä maksa minulle mitään. Jos oikeasti hymyilen sydämestäni silmiin asti ja olen läsnä joka hetki omassa elämässäni, niin voin huomata miten pieniä ihania ihmeitä alkaa tapahtua kaikkialla ympärilläni.
sillä ne eivät riittäisi koskaan
kuvaamaan kokemaani.
Hetki on kaunis;
poimi se tästä.
Runotalo
Jos oikeasti pysähdyn ja katson tarkasti, niin voin huomata miten valo leikkii sateen kastelemilla lehdillä. Jos oikeasti haluan ihastua kukan varren lehtiruotojen kauniisiin violetin sävyisiin raitoihin, niin se on helposti toteutettavissa eikä maksa minulle mitään. Jos oikeasti hymyilen sydämestäni silmiin asti ja olen läsnä joka hetki omassa elämässäni, niin voin huomata miten pieniä ihania ihmeitä alkaa tapahtua kaikkialla ympärilläni.
maanantai 23. marraskuuta 2009
Erilaisuus on rikkautta
Aurinko matkaa taivaallaan.
Sen loisteessa on hyvä olla.
Kohotan katseeni ja tunnen lämmön.
Minua rakastetaan.
Runotalo
Viikonloppuna tekemäni aamuisen pakkasretken ruosteenpunainen lehti muistuttaa minua erilaisuudesta. En voinut olla huomaamatta tätä lehteä muiden vihreiden lehtien joukossa. Erilaisuutensa ansiosta siitä tuli minun hiljaisen hetkeni tähti. Yhä edelleen sen erikoinen väri ja erottuva muoto ilahduttavat minua. Erilaisuus on rikkautta. Jokainen meistä on auringonpaisteen ja rakkauden arvoinen elämässään.
Sen loisteessa on hyvä olla.
Kohotan katseeni ja tunnen lämmön.
Minua rakastetaan.
Runotalo
Viikonloppuna tekemäni aamuisen pakkasretken ruosteenpunainen lehti muistuttaa minua erilaisuudesta. En voinut olla huomaamatta tätä lehteä muiden vihreiden lehtien joukossa. Erilaisuutensa ansiosta siitä tuli minun hiljaisen hetkeni tähti. Yhä edelleen sen erikoinen väri ja erottuva muoto ilahduttavat minua. Erilaisuus on rikkautta. Jokainen meistä on auringonpaisteen ja rakkauden arvoinen elämässään.
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Ei ole kiire minnekään
lauantai 21. marraskuuta 2009
Etelä, itä, länsi pohjoinen; kaikella on tarkoituksensa.
Olen kartallani tässä pisteessä.
Seuraava askel
mihin tahansa suuntaan
vie minut varmasti jonnekin.
- Tahdon nähdä minne.
Runotalo
Tänään seuraan auringon säteitä, jotka pilkistävät vain pienen hetken kadoten taas pilviverhon taa.
Seuraava askel
mihin tahansa suuntaan
vie minut varmasti jonnekin.
- Tahdon nähdä minne.
Runotalo
Tänään seuraan auringon säteitä, jotka pilkistävät vain pienen hetken kadoten taas pilviverhon taa.
perjantai 20. marraskuuta 2009
Aikaa kaikelle mitä rakastan
Kukkulalla, mäen rinteen alla
on sydämeni kätkettynä.
Siellä se odottaa, kaipaus sisimmässään.
Jotain uutta, jotain mielikuvituksellista,
jotain mikä olisi paljon enemmän kuin ennen.
Aion antaa sen kaiken sille, sydämelleni.
Kohta on AIKAA KAIKELLE MITÄ RAKASTAN.
Lupaan sen sinulle pieni sydämeni.
Minä lupaan.
Runotalo
on sydämeni kätkettynä.
Siellä se odottaa, kaipaus sisimmässään.
Jotain uutta, jotain mielikuvituksellista,
jotain mikä olisi paljon enemmän kuin ennen.
Aion antaa sen kaiken sille, sydämelleni.
Kohta on AIKAA KAIKELLE MITÄ RAKASTAN.
Lupaan sen sinulle pieni sydämeni.
Minä lupaan.
Runotalo
Kaipaan viikon takaisiin tunnelmiin. Löysin silloin puutarhastani nämä hassunkuriset ilmestykset. Ihmeellistä miten paljon lunta yksi kukkanuppu voi kerätä kerralla. Arkisin en ehdi puutarhaani valoisaan aikaan, mutta huomenna on jälleen viikonloppu ja silloin minulla on mahdollisuus taas kontata pensaiden ja kukkien joukossa etsien yksityiskohtia, jotka saavat minut inspiroitumaan ja hyvälle tuulelle. Toivon, että saisin enemmän aikaa ja mahdollisuuksia kaikille asioille, joita rakastan.
torstai 19. marraskuuta 2009
Hyväksy onnellinen hetkesi
Elää onnellista elämää
juuri siinä hetkessä missä on.
Runotalo
Puutarhani on tullut kokonaan esiin lumen alta, sillä vesisade on sulattanut kaiken lumen. Monet pensaat ja kukkien varret ovat taipuneet maahan; alkaneet jo luovuttaa talven tulemiselle. Maksaruohon kukat roikkuvat päät alaspäin, mutta ne ovat silti yhä kauniita. Voin erottaa pieniä sadepisaroita, jotka koristavat vaalean roosaa kukintoa. Hitaasti haalistuen viimeisetkin kukat lopulta katoavat puutarhastani. Niin sen kuuluu mennä, että ne jaksavat elää uudelleen ensi kesänä.
juuri siinä hetkessä missä on.
Runotalo
Puutarhani on tullut kokonaan esiin lumen alta, sillä vesisade on sulattanut kaiken lumen. Monet pensaat ja kukkien varret ovat taipuneet maahan; alkaneet jo luovuttaa talven tulemiselle. Maksaruohon kukat roikkuvat päät alaspäin, mutta ne ovat silti yhä kauniita. Voin erottaa pieniä sadepisaroita, jotka koristavat vaalean roosaa kukintoa. Hitaasti haalistuen viimeisetkin kukat lopulta katoavat puutarhastani. Niin sen kuuluu mennä, että ne jaksavat elää uudelleen ensi kesänä.
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Henkäys jäähiletähtösiä
Maailma on musta, pimeä,
mutta voin tuoda siihen valoa
ja valaista koko maapallon
yhdellä henkäyksellä.
Runotalo
mutta voin tuoda siihen valoa
ja valaista koko maapallon
yhdellä henkäyksellä.
Runotalo
tiistai 17. marraskuuta 2009
Eksynyt ritari linnan portilla
Ritari oli eksynyt, ei löytänyt linnaansa.
Linnan portti oli kuitenkin odottamassa
hänen selkänsä takana.
Hän ei nähnyt, sillä hän oli niin hätääntynyt.
Rauha = selkeys.
Pysähdy ja näe kaikki mahdollisuutesi.
Runotalo
Palaan ajatuksissani viime sunnuntaihin - pumpulilumen täyttämään puutarhaani. Olen pysähtyneenä tuossa lumisessa maisemassa. Mitä pidempään jaksan katsella samaa kohdetta, sitä enemmän löydän siitä ulottuvuutta ja olemisen syvyyttä. Lopulta löydän itseni, oman sisimpäni rauhan.
Linnan portti oli kuitenkin odottamassa
hänen selkänsä takana.
Hän ei nähnyt, sillä hän oli niin hätääntynyt.
Rauha = selkeys.
Pysähdy ja näe kaikki mahdollisuutesi.
Runotalo
Palaan ajatuksissani viime sunnuntaihin - pumpulilumen täyttämään puutarhaani. Olen pysähtyneenä tuossa lumisessa maisemassa. Mitä pidempään jaksan katsella samaa kohdetta, sitä enemmän löydän siitä ulottuvuutta ja olemisen syvyyttä. Lopulta löydän itseni, oman sisimpäni rauhan.
maanantai 16. marraskuuta 2009
Olen sellaisena kuin olen
Olen tässä juuri nyt eikä mikään voisi olla
minulle tärkeämpää tai hienompaa.
Olen sellaisena kuin olen.
- Onnellinen.
Runotalo
minulle tärkeämpää tai hienompaa.
Olen sellaisena kuin olen.
- Onnellinen.
Runotalo
Löydän joka päivä yhä enemmän kauneutta ympäriltäni. Pitää varmaankin paikkansa, että se mihin kiinnität huomiosi alkaa kummallisella tavalla lisääntyä. Punainen väriminttu on menettänyt kauniin värinsä, mutta yhä edelleen se on kaunis omalla ainutlaatuisella tavallaan. Valkoinen lumi taustalla saa sen hohtamaan lähes läpikuultavana.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Timantteja sammaleisella kivellä
Kauneus tuli. Se laskeutui jalkojeni juureen tänä aamuna.
Katselin sitä. Ymmärsin jotain elämän merkityksestä,
siitä että kauneus on läsnä joka hetki
kaikessa minkä koen, jos itse niin tahdon.
Runotalo
Katselin sitä. Ymmärsin jotain elämän merkityksestä,
siitä että kauneus on läsnä joka hetki
kaikessa minkä koen, jos itse niin tahdon.
Runotalo
Ulkona on tänään lämmintä. Vesi tippuu räystäiltä, kun lumi sulaa katoilta vauhdilla. Lumi ei enää peitä kaikkea alleen kokonaan. Vihreän sammaleen, timanttilumen ja tumman kiven yhdessä luoma taideteos saa minut hengittämään syvemmin ja hitaammin.
lauantai 14. marraskuuta 2009
Porojen koti
Lumisen kuusen alla on porojen koti.
Minä seison kaukaisuudessa niitä ihaillen.
En tiedä miksi minua kiehtoo tuo outo näky,
jossa lumi on puhdas ja välkkyvä,
jossa mikään ei liiku ja kuitenkin on niin elävää.
Hengitän ja näen hengitykseni huurun.
Hymyilen taas.
Näen auringon säteet, tunnen piristävän pakkasen ja pienen tuulen vireen kasvoillani. Kuljen kiihtyvällä vauhdilla kohti kimmeltäviä laaksoja ja kukkuloita, joita on edessäni loputtomiin. Katseeni kiinnittyy ihmeellisiin ja taianomaisiin muotoihin. Olen haltioissani. Tänään on aikaa pysähtyä, tänään ehdin olla tässä hetkessä ja vain ihmetellä ihan rauhassa.
Minä seison kaukaisuudessa niitä ihaillen.
En tiedä miksi minua kiehtoo tuo outo näky,
jossa lumi on puhdas ja välkkyvä,
jossa mikään ei liiku ja kuitenkin on niin elävää.
Hengitän ja näen hengitykseni huurun.
Hymyilen taas.
Näen auringon säteet, tunnen piristävän pakkasen ja pienen tuulen vireen kasvoillani. Kuljen kiihtyvällä vauhdilla kohti kimmeltäviä laaksoja ja kukkuloita, joita on edessäni loputtomiin. Katseeni kiinnittyy ihmeellisiin ja taianomaisiin muotoihin. Olen haltioissani. Tänään on aikaa pysähtyä, tänään ehdin olla tässä hetkessä ja vain ihmetellä ihan rauhassa.
perjantai 13. marraskuuta 2009
Hiljaisuuden voima
Metsässä on hiljaista.
On talvi ja maa nukkuu.
Pyydän siltä,
että herättäisi minutkin
sitten keväällä.
© Runotalo
Ruosteinen istutuskuokkani tuo minulle aina hyvän mielen. Olen kuin unessa, toisessa maailmassa levossa koko tämän talven. Kerään voimaa pimeydestä, kylmyydestä ja lumen puhtaudesta ottamalla kaiken vastaan tyynesti ja nauttien saamastani vaihtelusta. Rakastan ja odotan kevättä, mutta ilman talvea sitä ei olisi olemassa.
On talvi ja maa nukkuu.
Pyydän siltä,
että herättäisi minutkin
sitten keväällä.
© Runotalo
Ruosteinen istutuskuokkani tuo minulle aina hyvän mielen. Olen kuin unessa, toisessa maailmassa levossa koko tämän talven. Kerään voimaa pimeydestä, kylmyydestä ja lumen puhtaudesta ottamalla kaiken vastaan tyynesti ja nauttien saamastani vaihtelusta. Rakastan ja odotan kevättä, mutta ilman talvea sitä ei olisi olemassa.
torstai 12. marraskuuta 2009
Kevyttä oloa ja mieltä
Maailmassani on hymyä;
pieniä iloisia viestintuoja lintuja ja perhosia.
En saa niitä kiinni,
mutta ne näyttäytyvät niin usein,
että jaksan kulkea kevyesti eteenpäin.
© Runotalo
Löydän lempivuodenaikani - kevään, kun selailen valokuviani. Oloni kevenee, kun muistan päivien pitenemisen ja maasta ilmestyvien valkeiden narsissien viehkeyden. Tunnen jo tuoksun, joka leijuu keväisen tuulenvireen matkassa...
pieniä iloisia viestintuoja lintuja ja perhosia.
En saa niitä kiinni,
mutta ne näyttäytyvät niin usein,
että jaksan kulkea kevyesti eteenpäin.
© Runotalo
Löydän lempivuodenaikani - kevään, kun selailen valokuviani. Oloni kevenee, kun muistan päivien pitenemisen ja maasta ilmestyvien valkeiden narsissien viehkeyden. Tunnen jo tuoksun, joka leijuu keväisen tuulenvireen matkassa...
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
Odotan omaa tähdenlentoani
Kaukana aurinko, tähdet ja kuu
- odotan omaa tähdenlentoani.
Näen sen jo tulevan taivaanrannan rajassa
minua kohti kuin iloisesti vilkuttaen.
© Runotalo
Jokainen päivä on täynnä uusia hienoja alkuja ja mahdollisuuksia. Minun on vain päätettävä mitä tahdon ja otettava tarvittavat askeleet.
- odotan omaa tähdenlentoani.
Näen sen jo tulevan taivaanrannan rajassa
minua kohti kuin iloisesti vilkuttaen.
© Runotalo
Jokainen päivä on täynnä uusia hienoja alkuja ja mahdollisuuksia. Minun on vain päätettävä mitä tahdon ja otettava tarvittavat askeleet.
tiistai 10. marraskuuta 2009
Tarvitset ihmeellisen kukkasen
Kaiken keskellä sinä olet kuin pieni päiväperhonen.
Ihmettelet, etsit kunnes löydät sen oman kukkasen.
Olet etsinyt kauan, lennellyt jo harhaan kertaa monta.
Mutta kukkasi on kaukana, olet harvinainen perhonen,
tarvitset ihmeellisen kukkasen
jaksaaksesi taas jatkaa elämäsi loppuun asti.
© Runotalo
Ihmeellinen kukkanen löytyy, kun katsoo avoimin silmin ympärilleen. Kaikkein tavanomaisin voi sittenkin olla kaikkein ihmeellisin - juuri sinulle...
Ihmettelet, etsit kunnes löydät sen oman kukkasen.
Olet etsinyt kauan, lennellyt jo harhaan kertaa monta.
Mutta kukkasi on kaukana, olet harvinainen perhonen,
tarvitset ihmeellisen kukkasen
jaksaaksesi taas jatkaa elämäsi loppuun asti.
© Runotalo
Ihmeellinen kukkanen löytyy, kun katsoo avoimin silmin ympärilleen. Kaikkein tavanomaisin voi sittenkin olla kaikkein ihmeellisin - juuri sinulle...
maanantai 9. marraskuuta 2009
Pieni sydämeni
Sateessa ja sumussa itkee pieni sydämeni,
poimin sen maasta, otan käteeni.
Se on vielä elossa, se sykkii sittenkin;
minut valtaa rauhan tunne.
© Runotalo
Tämä päivä on sumuinen, täynnä pienen pieniä sadepisaran poikasia. Punainen maahumalan lehti on kuin pieni sydän kellastuneiden lehtien joukossa.
poimin sen maasta, otan käteeni.
Se on vielä elossa, se sykkii sittenkin;
minut valtaa rauhan tunne.
© Runotalo
Tämä päivä on sumuinen, täynnä pienen pieniä sadepisaran poikasia. Punainen maahumalan lehti on kuin pieni sydän kellastuneiden lehtien joukossa.
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Rauha sisimmässäni
Sinä olet minulle aina olemassa.
Menet minne vain löydät minut.
Minä olen osa sinua, erottamaton.
Ikuisesti yhdessä.
Niin se on.
© Runotalo
Menet minne vain löydät minut.
Minä olen osa sinua, erottamaton.
Ikuisesti yhdessä.
Niin se on.
© Runotalo
Toisinaan hukun itseltäni kiireeseen ja hälinään. Tiedän kuitenkin, että voin aina löytää oman sisimpäni rauhan yhä uudelleen. Parhaiten se onnistuu luonnossa. Kun pysähdyn, katselen vesipisaroita aamupäivän kirpeydessä niin palaan hiljalleen tasapainoon ja löydän oman sisimpäni - mieleni täyttyy rauhalla. Olen tässä ja kaikki on hyvin.
lauantai 7. marraskuuta 2009
Satumetsässä
Ruutujen takaa katson maailmaani.
Se on valkoinen, puhdas kuin lumi.
© Runotalo
Puhtaan valkoinen aamu. Kaunis hohtava satumetsä lumoaa minut pehmeydellään.
Se on valkoinen, puhdas kuin lumi.
© Runotalo
Puhtaan valkoinen aamu. Kaunis hohtava satumetsä lumoaa minut pehmeydellään.
perjantai 6. marraskuuta 2009
Jouluruusu
torstai 5. marraskuuta 2009
Kasva ilon kautta
Rakastan sinua, sanon minä minulle.
Sinä olet hyvä, rakastettava.
Kasva, kasva ilon kautta.
© Runotalo
Sinä olet hyvä, rakastettava.
Kasva, kasva ilon kautta.
© Runotalo
Nostan katseeni ja huomaan "nenät" vaahterassa. Joka kerta nähdessäni näitä palaan lapsuuden tunnelmiin; olen puistossa ja siellä on paljon neniä, niitä on hauska avata ja nipistää kiinni oman nenäni jatkeeksi. Yhä vieläkin nämä jaksavat hauskuuttaa minua.
keskiviikko 4. marraskuuta 2009
Verkkoja - vahvoja ja tiheitä
Uusi alku odottaa jokaisen mutkan takana.
Voit punoa verkkojasi niin tiheään
ja niin vahvoiksi kuin tahdot.
Kun tulee hetki jolloin verkkoasi tarvitaan,
olet voimakas - tiedät että se kestää kaiken.
© Runotalo
Voit punoa verkkojasi niin tiheään
ja niin vahvoiksi kuin tahdot.
Kun tulee hetki jolloin verkkoasi tarvitaan,
olet voimakas - tiedät että se kestää kaiken.
© Runotalo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)