Menen sinne minne tie ja sen polut vievät minua.
Seikkailen omassa elämässäni mittaamattoman uteliaana.
Mitä minä löydän polkuni päästä lopulta?
© Runotalo
Taas huomaan olevani polvillani kuivuneiden ja käpristyneiden lehtien äärellä. Minusta nämä ovat niin äärettömän kauniita. Hauraita ja hopeanhahtuvaisia.
Näitä voisin ihailla pitkäänkin, mutta matka jatkuu, sillä näen auringon säteiden loistavan houkuttavasti pienen kävelymatkan päässä.
Hienoa kuvitella olevansa jokin pieni eläin taivaltamassa sammaleisella kivellä eteenpäin kirkkaassa auringonpaisteessa. Tältä se varmaan näyttää, uskoisin niin.
Sammaleissa on jotain tarunhohtoista ja kaunista; tuo värikin miellyttää minua <3
VastaaPoistaKauniita ja niin herkkiä kuvia. Ihana tuo sinun kommentti tuossa omakuvauksessa -muista ihmetellä joka päivä :) Kyllä mieleen jää.Piipahdan toistekin.
VastaaPoistaTulin vastavierailulle :)
VastaaPoistaKiva kuulla, että joku muukin tykkää möyrytä polvillaan sammaleissa kuvaamassa kaikenlaisia lehdenkäppyröitä! Elämä on rikasta, jos osaa nähdä pienissäkin asioissa kauneutta.
Kiitos kommenteista ja siitä että poikkesitte! Todellakin tykkään mennä polvillani sammaleissa ja nythän siellä on lehdenkäppyröitä vaikka kuinka paljon kuvattavaksikin. Suosittelen kaikille tätä edullista elämysmatkailua.
VastaaPoista