Horsmaspiraali

Kosminen spiraali,
olen siinä kaiken keskipisteessä.
Minä pienen pieni ihminen
tunnen itseni yhtäkkiä hyvin suureksi.
Olen vahva. Olen voimakas.
Olen spiraali.
© Runotalo

Ensin jään vain paikoilleni katselemaan korkeita, kuivuneita maitohorsman varsia. Ne ovat kasvaneet valtavan pitkiksi. Ihailen niitä ja mietin miltä ne näyttäisivät, jos niitä olisi oikein paljon yhdessä. Kerään horsman varsia ison kasan inspiraation innoittamana. Horsmat kasvavat villiruusujen joukossa, ruusujen piikit tarttuvat vaatteisiini ja eteneminen risukossa on hankalaa, mutta se ei haittaa minua. Näen vain horsmien kauniit kiekuraiset latvat ja hauskasti käpertyneet ruskeat lehdet. Tiedän jo, että tahdon tehdä oikein ison spiraalin, joka pysyy itsekseen pystyssä. Kietaisen varret yhteen narulla ja asetan spiraalini talomme portaiden viereen kunniapaikalle. Horsmaspiraalini ei ehkä kestä seuraavaa tuulenpuuskaa, mutta se tarjosi minulle elämyksellisen luovuuden hetken, josta sain itselleni uutta vahvuutta ja voimaa.