Tässä minä olen.
Luonto kuolee ympäriltäni,
että heräisi uudestaan taas keväällä.
Puhdistun, riisun kaiken likaisen.
Alan loistaa.
© Runotalo
Tänään havaitsen myös kuunliljojen valmistautuvan talven saapumiseen. Hitaasti lehdet muuttuvat ensin keltaisen eri sävyihin ja lopulta on jäljellä enää verkkomainen harso. Vaikka on haikeaa jättää hyvästit, niin toisaalta on kuitenkin niin kaunista katsella, miten kaikki tapahtuu ajallaan ja tarkoituksenmukaisesti. Näin kuuluu tapahtua, tämä on luonnollista. Itsekin valmistaudun talven tuloon. Samalla sydämessäni herää toivo ja odotus uudesta keväästä, johon ei lopulta olekaan niin pitkä matka. Kevät on lempivuodenaikani. Toisille se saattaa olla syksykin. Parasta varmaan on opetella nauttimaan täysillä jokaisesta rakastettavasta vuodenajasta.
Niin meilläkin kuunliljat vaihtavat väriä pihalla , ensin ajattelin voi ei nyt ne kuolee . Ovat siis tänä kesänä laiettuja vanhoista pistokkaista mutta näköjään se hyvin luonnollista on . Itse odotan talvea -niin ihana pakkaskeli auringon paisteessa ... keskitalvi on upeaa aikaa. Nautitaan kuitenkin vielä syksystä !
VastaaPoistaMinä rakastan syksyssä kaikkea...
VastaaPoistasen lämipmiä, aurinkoisia, tuulentäytteisiä päiviä, kuten tänään, jolloin lehdet tanssivat ilmassa...Tuntuu kuin tuo tuuli ruhtoisi tosiaan kaiken vanhan, kuluneen , turhan mennessään...
sen pimeitä iltoja, jolloin voi hyvällä mielin heittäytyä shaalin alle...
sen sateisia, raakoja päiviä, jolloin on ihanaa olla vain sisällä...
Syksy on minusta eniten omaan sisimpään kääntymistä, ei tertte olla tehokas, voi piiloutua harmauteen..
Kiitos viesteistänne. Heti tuli parempi olo ja mieli niin syksystä kuin talvestakin. Nauttiminen on vain omasta asenteesta kiinni ja nyt alankin nauttia syksystä oikein tosissaan - heti huomenna aamusta alkaen.
VastaaPoista