.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Esikasvatusta flow-meiningillä


En ollut suunnitellut tekeväni tänään esikasvatuskylvöjä, mutta kun tulin töistä kotiin niin huomasin levitteleväni sanomalehtiä keittiön pöydän suojaksi. Otin pöydälle kaikki hankkimani siemenet ja valitsin esikasvatettavat.



Varoituksen sana kaikille vähemmän puutarhahulluille:

Tästä on tulossa hyvin perusteellinen katselmus esikasvatettaviin kasveihini, joten osan teistä on ehkä käytettävä pikakelausta. Jep! Se on tuolla oikeassa alanurkassa oleva nuoli...

Tätä valkoista samettiruusua olen kasvattanut aikaisemminkin ja se on ollut tosi komea.


Minulla tämä valkoinen samettiruusu päätyy ruukkuun portaille tai terassille.

 

Äitini halusi tätä valkoista kelloköynnöstä parvekkeelleen, joten hän sai puolet näistä siemenistä.


Olen muuten jo myöhässä esikasvatuksessa. Aika ihanaa, että tätä on viljelty jo 1800-luvulla. En vielä tiedä mihin tämän laitan, jos onnistun kasvattamaan tämän isoksi ja kukkivaksi. Jos tämä kukkii niin varmasti kuvaan tänne blogiini. Jos ei kuki niin sitten en luultavasti puhu tästä enää koskaan mitään...


Yrtit ovat minulle mieluisia. Yksivuotisia yrttejä on ollut puutarhassani vähän.


Haaveilen ruukkupuutarhasta terassille. Ehkä voin viedä yksivuotisia yrttejä ruukuissa myös yrttipuutarhaan.


Tomaatteja en ole onnistunut koskaan viljelemään hyvin. Olen saanut vain muutamia tomaatteja syötäväksi asti. Olen laiska hyötypuutarhan hoidossa. Lannoitan huonosti ja unohdan kastella. Ihmekös on, ettei tule satoa.


Tämä tomaatti vaikuttaa erilaiselta. Ehkä onnistun ruukkuviljelyssä. Ajattelin laittaa tätä amppeliin terassille tai eteläpäätyyn, jos saan onnistumaan. Olen hieman huolissani, mutta silti kuvittelen nauttivani tomaattien ja basilikan loistavaa yhdistelmää huvimajan pöytään katetussa kesäillan ateriointihetkessä.


Ryhmäsamettikukkaan minulla on jäänyt pysyvät ihastuminen. Olen onnistunut eräänä kesänä kasvattamaan yhden yksilön ja se riitti täyttämään ison ruukun ulko-oven vieressä. Voi, miten pidinkään kukista: niiden tuoksusta ja väristä. Kasvutapa oli kauniin pensasmainen. Yleensä en pidä oranssista enkä keltaisesta, mutta poikkeuksia on. Tämä siis yksi niistä.


Muistuttaa silmiin tuijottavaa pantteria!! Ilmankos minä hullaannuin tähän kukkaan.


Minulla on vielä toistakin ryhmäsamettikukkaa. Minua kiinnostaa maatiaisen alkuperäiset lajikkeet. Tämä on nimeltään kissansilmä eli saattaa olla ihan samakin siemen kuin tuo edellinen? Ehkä tämä on kotikissan katse...


Välillä jo innostuin hahmottelemaan ruukkupuutarhaa ruutupaperille. Jos toteutan suunnitelmiani niin joudun hankkimaan tosi paljon uusia isoja ruukkuja. Ehkä on keksittävä jotain edullisempaa ja mielikuvituksellisempaa.


Käytin vanhaa kylvömultaa, sillä en ollut hankkinut uutta, kun tämä tuli suunnittelematta koko kylvötouhu tänään. Vanha multa on kokkareista ja kuivunutta. Kaadoin molemmat pussin pohjat sankoon ja kostuttelin.


Välillä otin vielä pikakertauksen Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelon kylvöohjeista.


Kananmunat saivat luopua rasiastaan, kun kuljin ympäriinsä huushollissa etsien erilaisia kylvöastioita.


Nimikylteiksi löytyivät puiset kertakäyttöveitset.


Suihkupullo voi osoittautua ongelmaksi minun kaltaiselleni. Kaunis keväänvihreä suihkupulloni oli täynnä jotain pesuaineliuosta. Olin säästänyt tämän tyhjän pullon, koska siitä saisi hyvän suihkupullon pesemällä. Vaahtoa vain tuntui riittävän ja riittävän. Onneksi tämä on luontoystävällinen pesuaine, joten ehkä kasvini eivät häiriinny saippuajäämistä kasteluvedessään.


Samettikukan siemenet itävät valossa, joten niitä ei peitetä. Laitoin vain kelmun päälle, että kosteus säilyisi.

Oli rentouttavaa asetella siemenet paikoilleen. Pienen hetken tunsin olevani tuuli, joka varistaa kypsät siemenet ja kuljettaa ne maahan itämään. Siemeniä kylväessä ja mullan kanssa puuhaillessa voi löytää flown. Ihana olotila, kun kaikki muu häviää.


 Olemme vain minä ja pikkuruiset siemenet.


Ei liene yllätys, että minä juttelin niille rakkaudella.


Nyt odotan, että jonain päivänä kun tulen töistä kotiin minua odottavat pienet vihreät sirkkalehdet. Silloin me juttelemme lisää. Aion puhua heille tulevasta kesästä ja siitä mihin he tahtoisivat sijoittua.


Kerron myös auringosta ja kesäsateesta.

Siitä miten kaunis maailmamme on.


4 kommenttia:

  1. Voi ,
    pitäisköhän minunkin,
    vai onko se jo myöhäistä..
    ehkä ostan taimet=)

    Aurinkoa ja lämpöä tulossa..

    VastaaPoista
  2. Hanne, vielä ehtii vaikka mitä. Tänään muuten saapuivat tavarataloon eli "päivätyöpaikkaani" ensimmäiset orvokit - voi, miten ne olivat kaikki suloisia :)
    (Runotalo on iltatyöpaikkani...)

    VastaaPoista
  3. Minulla on monenlaista pientä kasvamassa. Tomaatintaimet kyllä ostin uuteen kasvihuoneeseeni. Itse kasvatan lähinnä kaikkea syötävää, jäävuorisalaatit olen jo koulinut, paprikat nostavat ensimmäisiä sirkkalehtiään. Sitten laitoin juuri herneitä ruukkuun, että saan napsia versoja. Kyllä kevät on ihanaa aikaa :-)

    VastaaPoista
  4. Katselin tänään kaupassa pensastomaatin taimia - ne olivat isoja! Siinä mietin, että hassua on itse kasvatella taimia tavallaan :) Kuulostaa tosi hyvältä nuo syötävät kasvatuksesi, ihanat pikkusalaatitkin ja herneenversot. Kaikkea hyödyllistä ja kivaa kuuluu kevääseen todellakin - nyt nautitaan joka hetkestä!

    VastaaPoista