Voimaruno Hahmo ohuella jäällä

Hahmo ohuella jäällä

Jää ritisi askeleiden alla

se oli kaunis jää

hohtava, valkoinen lähes hopeinen

kuin kuutamo taivaallaan,

pieni hahmo kulki jäällä

se oli hyvin pieni

niin pieni että sitä ei juurikaan erottanut.

Parempi niin sillä se olisi pienuudessaan

alttiina kaikille vaaroille

yksikin risu tai käpy kuusesta

ja se voisi mennä tajuttomaksi iskun voimasta,

mutta pienellä koolla oli etunsa

jää kesti, vaikka se oli hyvin hentoa

eihän ollut pakkasta kuin muutama aste.

Hahmo oli onnellinen kokemastaan

oli hienoa tuntea jään
pehmeän upottava pinta jalkojen alla

se oli kuin joustava ja ihmeellinen matto

hyvin epätodellinen,

ehkä kuun pinnalla olisi tällaista

jos kävelisi siellä, hahmo ajatteli.

Metsä oli hiljainen ja kuuset katselivat vaiteliaina,

hahmoa nauratti, sen mielestä tämä kaikki oli outoa

ja se tahtoi tavallaan kotiinsa lämpimään

mutta toisaalta se oli innoissaan

siitä mitä tunsi tulevan tapahtumaan

se tiesi, että oli aika oppia uutta,

oli aika oppia luottamaan omaan heiveröisyyteensä,

sellaiseksihan hahmo oli syntynyt

sen oli hyvä niin, sen oli tarkoitus pystyä liikkumaan jäällä

joka oli niin ohut että rikkoutuisi minä hetkenä tahansa.

Ja kyllä, hänen katsoessa taakseen

hän näki miten jokainen askelma muuttui vedeksi

ja katosi heti hänen jälkeensä,

hänen edessään oli kuitenkin riittävästi

kaunista pehmeää riitteistä jäätä jolle astua

ja kaikkialla heijastuivat kuutamon säteilyn valot,

hän päätti seurata valonsäteitä

hänestä tuntui että ne sopivat yhteen

hänen sydämensä säteilyn kanssa,

ja hän tunsi että hän selviäisi perille

sydämensä valossa.

Minne hahmo oli matkalla?

Ajatus tuli hänen mieleensä ja sitten katosi,

vaisto kertoi että se oli turha ajatus,

ei sillä olisi merkitystä

hänen olisi nyt keskityttävä tähän matkaan,

hän tahtoi kokea tämän ohuella jäällä kävelyn

koko sydämestään, hän halusi oppia rytmin

joka veisi ja kantaisi häntä kuin tuudittaen eteenpäin

ja hän nautti siitä miten kaikki hänen jälkeensä katosi,

oli vain se hetki kun hän otti askeleen,

se hetki oli todellinen ja se hetki oli ainut jolla oli merkitystä.

Hän oli rakastunut omaan elämäänsä – pienen hahmon elämään.

Juuri se hän tahtoi olla. Hahmo ohuella jäällä.

*

Tämä voimaruno syntyi tänään aamulla Voimakirjeen lukijoita varten. Ensi viikko on omistettu intuitiolle. 

Runon hahmo on ensin Se ja myöhemmin hahmosta tulee Hän. Tämä muutos on runossa tarkoituksellista ja sillä on merkityksensä.