Miten opin venyttämään aikaa?

Sydämeni polku voimakortit

Tuntuuko sinusta, että aika loppuu kesken? Mira Kelley kertoo nettisivuillaan ajan venyttämisestä. Ajatus houkuttaa. Kukapa ei tahtoisi saada lisää aikaa. Olen joskus pyytänyt mielessäni aikalisää. Olisi ihanaa välillä pysäyttää aika? Aika katoaa kun kuljen metsäpolkua ja pysähdyn vanhan naavaisen kuusen luo. Hiljaisuudessa aikaa on enemmän. Mistä se johtuu?

Kiireessä olen kuin surkuhupaisa hiiri juoksupyörässä. Mitä enemmän kipitän sitä nopeammaksi vauhti käy. Aina ruokakaupassa käydessäni olen koominen ja sinne tänne säntäilevä hiiri. Miksi en voi nauttia? Mihin minulla on kiire? Kiire on huono tapa ja energiaa syövä mielentila.

Hiljennyn kymmeneksi minuutiksi kaksi kertaa päivässä. Pysähdyn, suljen silmät ja hengitän syvään. Parin minuutin kuluttua tunnen miten olkapäät asteittain valahtavat alas korvistani. En edes tiennyt niiden olevan kiinni korvissani. Jo viisi minuuttia meditaatiota aamuin illoin auttaa moneen vaivaan ja luovuuskin lisääntyy siinä samalla.

Aion kokeilla ajan venyttämistä huomisesta aamusta alkaen. Ehkä siitä voi tulla hyödyllinen tapa kuten meditaatiosta. Päivät ovat erilaisia. Joskus tuntuu, että on saanut valtavasti aikaiseksi ja toisinaan päivä on vain kadonnut jonnekin. Miksi?

Opening our spiritual eyes kirjan kirjoittaja Sri’Ama Qala Phoenix kertoo, että ollessamme korkeamman tietoisuuden tilassa aika näyttää hidastuvan. Silloin voimme luoda ja saavuttaa enemmän lyhyemmässä ajassa. 

Mikä on korkeamman tietoisuuden tila? Minulle se on hetkessä olemista. Parhaiten voin tavoittaa tuon olotilan luonnossa ollessani. Se on hetki, jolloin olen yhtä puiden, tuulen ja metsän sammaleiden kanssa. Saman läsnäolevan tunteen voi oppia säilyttämään muulloinkin. Tietoinen hengittäminen johtaa myös korkeamman tietoisuuden tilaan. Se on hyvä tunne kun molemmat jalat ovat vahvasti maassa kuin juurtuneina ja silti on sisäisesti keveä kuin tuulen henkäys.

Voinko itse vaikuttaa siihen paljonko minulla on aikaa ajattelemalla uudella tavalla? Onko aikaa edes olemassa? Usein pohdin tätä täällä blogissani tai runojeni kautta. Aika on ihmisten ikävä ja inhottava keksintö. Se on vauhtipyörä ja siinä on yhä vinhammin pyörivät viisarit. Nykyään viisarit ovat muuttuneet sekuntien sadasosiksi digitaalinäytöillä. Millainen superhiiri siinä kipittää? Eihän se siitä selviä. Sillä on pää aivan pyörällä ja silmät pullistuvat pitkälle sen turpeasta päästä. Mitään se ei näe eikä ehdi kokea. 

Kun Albert Einsteinin ystävä Michele Besso kuoli, kirjoitti Einstein Besson perheelle kirjeessään: Hän on nyt lähtenyt tästä oudosta maailmasta hieman ennen minua. Se ei merkitse mitään. Ihmiset, kuten me, uskomme fysiikkaan, että ero menneisyyden, tulevaisuuden ja nykyisyyden välillä on vain sitkeästi pysyvä illuusio. 

Mielessämme aika on mennyt, tuleva ja tämä hetki, mutta entä sen ulkopuolella? Onko aikaa olemassa ellemme määritä sitä itse tietoisesti? Tapahtuuko kaikki sittenkin samalla hetkellä? Onko mahdollista muuttaa ajattelua siten, että aika hidastuu?

Mira Kelley ohjeistaa ajan venyttämisen näin: Voit yksinkertaisesti päättää, että aikasi on venytetty. Silloin sinun aikasi hidastuu, joten voit sovittaa yhteen päivään kaiken haluamasi. Tämä on hyvin henkinen näkökulma asiaan. Sinä yksinkertaisesti vain päätät, että aiot kokea sen niin ja se tulee tapahtumaan juuri niin.  Mira Kelley kertoo kokeilleensa tätä ja saaneensa paljon lisää aikaa itselleen luonnossa kulkemiseen ja kuntoiluun.

Tavallaan tässä on jotain nurinkurista. Voisi luulla, että kun vähennän tehtäviä asioita saan enemmän aikaa. Tässä tehdään päinvastoin. Asioita voi lisätä kun venyttää aikaa. Onko kysymys siitä, että koen päiväni täydemmin ja siksi tunnen, että aikaa on ollut enemmän? Siis jos tahdon laittaa koriini enemmän omenoita hankin vain isomman korin, että omenat eivät vyöry yli laitojen? Päätän heti ottaa enemmän aikaa, että saan tehdä kaikki kivat asiat? Aika ei ole jana - se onkin valtava kori. Minulle yksi jättikori kiitos. Olenko ahne ja saanko haluta lisää aikaa? Eikö pitänyt hidastaa ja rauhoittua. Mistä tässä kaikessa on lopulta kysymys?

Olen yhä vakuuttuneempi, että aika on vain meidän ihmisten luomus. Kiireen hallitseminen ja ajan venyttäminen on varmasti mahdollista, mutta ei ihan helppoa. Sama juttu kuin kiitollisuuden opettelemisessa tai missä tahansa mielen voimatreenissä. Lihas kehittyy ja vetreytyy kun harjoittelua ja toistoja on tarpeeksi. Harjoittelun myötä käytettävissä oleva aika alkaa venyä. Hiiren juoksupyörä hidastuu, hidastuu ja lopulta hiiri pysähtyy, katsoo hölmistyneenä ympärilleen ja laskeutuu alas juoksupyörästään. Näen jo miten hiiren viikset väpättävät kun se voi taas haistaa tuhannet tuoksut ja keskittyä nauttimaan elämästään. 

Aion oppia tämän. Olen jo useamman kerran hidastanut vauhtipyörääni. Kerran putosin vahingossa ulkopuolelle, mutta hölmöyksissäni kiipesin takaisin. Seuraavan kerran tulen hallitusta alas enkä mene enää takaisin. Heitän vauhtipyöräni jorpakkoon. Oletko mukana? 

Voimakortit ja voimakurssit ovat apuvälineitä, joiden avulla voi hidastaa omaa vauhtipyörää. Osa voimakorttikuvista on kuvalinkkejä pidempiin voimarunoihin.

Olen kirjoittanut kiireen kokemuksesta aikaisemmin:

Kiireen heikkenevä olemus - 2011 olin vielä tavaratalossa töissä.

Inspiraation tämän päivän kirjoitukseeni sain Mira Kelleyn kirjoituksesta How to stretch time so to accomplish your to do list.