RunoTalon voimapuutarha: Voimarunoperjantai Voimapuutarhassa vko 22

Tulppaani hopeisten nukkapähkämöiden keskellä.

Tiedostaessani itseni

ja oman olemukseni vahvuuden,

tunnen miten seison omilla jaloillani

vahvasti, tukevasti ja horjumatta.

Tiedän mikä on tehtäväni,

tiedän miksi olen täällä:

Rakastaakseni elämääni täydesti.

Näkymä hiekkapolun alkupäässä.

Villit niittykukat katsovat minua tänään keimaillen,

ne heilauttelevat lanteitaan tuulen puhaltaessa hellästi

niihin vauhtia taivutuksissa, venytyksissä

tuulen tahtiin.

Oi, miten tahtoisin olla niityn kukkanen minäkin,

huomaamattani olen liittynyt mukaansa tanssiin,

siellä minä olen tuulen venyteltävänä,

auringon hyväilemänä tänäänkin.

Mietiskelypaikkoja hiekkapolun varressa.

Taikamaa,

taikamaailma,

kävelin eilen sisään portista,

josta en aio koskaan enää

palata takaisin.

Olen tullut tänne jäädäkseni,

sillä tänne minä kuulun.

Hopeatäpläpeippi on upea maanpeittoperenna.

Siksi se saa kukkia, vaikka keltainen ei kuulu hiekkapolkupuutarhaan.

Herkin sävelin

kietoo kukka niityllä

sormensa vyötäisilleen.

Kietoo kauneimman

harsonsa mitä löytää,

pukeutuu siihen.

Taittaa lehtensä

kauniisti viistosti noin,

vihertää itsensä

kirkkaimmilleen.

Ottaa kasvoilleen

parhaimman, viehkoimman,

hymyisän katseensa.

Siinä hän on

niityn kukkanen,

siinä hän on.

Urhea pieni yksinäinen (jonka nimi juuri poistui mielestäni...)

Sellainen ihana mattomainen...rikko?

Oi, olen alkanut totella sydäntäni

ja voi, miten se tuntuu hyvältä.

Aivan mahtavaa.

Minä todella teen juuri ne asiat

jotka sydämessäni haluan toteuttaa.

Tulppaaneja ja lisää tulppaaneja - ovat liian viehättäviä.

Taikalinnun luolassa

asustaa aurinkoinen,

siellä ei ole pilviä,

ei salamointia, ei ukkosen jylinää.

Taikalinnun ikkunoissa

liehuvat kauniit pitsiverhot

kevyesti tuulessa

aina linnun ollessa kotosalla,

sillä se on avannut kaikki ikkunaluukut,

että valo voisi tulvia ulos ikkunoista;

onhan sillä luolassaan

aurinkoinen sisäpuolella

valaisemassa koko maailmaa.

Taikalintu sulkee ikkunansa öisin,

silloin tulee pimeää,

silloin verhot eivät lepata

ja kynttilä palaa linnun pöydällä

yksinäisellä haalealla liekillä.

Taikalintu ei tahdo

sammuttaa kynttilää,

se ei tahdo nukahtaa,

sillä se on löytänyt

niin paljon itselleen

tästä pimeydestä.

Taikalintu tietää valon taas saapuvan,

se on päättänyt herättää auringon loistamaan

ja avaa kiltisti ikkunat jälleen.

Näin maailman ihmisillä on hyvä olla;

kaikki saavat auringon energiaa ja voimaa.

Pirteä kuusi toivottaa sinut tervetulleeksi voimapuutarhan poluille.

Kirjoitan juurella ison vanhan puun,

tukeva, vahva runkonsa on selkänojani,

tuohensa innoittajani,

lehtensä värisevät

antavat minulle sanansa,

kertovat tarinansa.

Minä itken kirjoittaessani,

en surusta vaan ilosta, liikutuksesta

kuunnellessani kauniita sanoja,

joita puu minulle luovuttaa varastoistaan.

En minä tiennyt, en uskaltanut toivoakaan,

että voisin puun kanssa keskustella tällä tavalla,

että saisin kuulla jotain ihmeellistä.

Kurkotan kohti taivasta

ollakseni läsnä itsessäni,

laitan oksani vasten tuulta

tunteakseni olevani elossa,

hitaasti varistan lehtiäni,

että uudistuisin,

juureni kaivautuvat maahan,

että voisin tuntea

olevani turvassa ja vahva

maailman keskellä,

kuoreni on suoja,

että saisin rauhan.

En pyydä mitään, en odota mitään,

mutta olen onnellinen, että olen tähän syntynyt,

en sattumalta tuulen kuljettamana

vaan tarkoituksellisesti,

että tässä olisin ja säteilisin ympärilleni.

Minä olin hiljaa,

niin hiljaa,

niin pitkään.

Tahdoin syleillä puuta,

sen vanhaa rosoista runkoa

ja se antoi minun tehdä niin.

Olin siinä pitkään hiljaa,

minusta oli hetkeksi tullut puu,

niin luulin,

mutta sitten ymmärsin,

että me olemme samanlaisia,

ihan samanlaisia,

ei meissä ole mitään eroa,

lopulta olemme

samaa maata.

Tahtoisitko istua tähän hetkeksi?

Hiljaisuudessa kulkee

pieni hevonen eteenpäin.

Tiensä on pimeä,

mutta aurinkokin

on silloin tällöin

häntä lohduttanut

läsnäolollaan.

Pieni hevonen ei tiedä

miksi on tällä tiellä,

se tekee vain mitä sen

on pyydetty tehdä.

Se kulkee yhä eteenpäin

vaikka on jo vuosisatoja sitten

huomannut olevansa

samalla kehällä kiertolaisena.

Kaikki me olemme

kehällä kiertolaisena;

kuu, maa, aurinko, tähdetkin.

Emme me kulje eteenpäin,

emme taaksepäin.

Me olemme, me olemme,

yhä samassa pisteessä lopulta,

aika on vääristymää.

Meillä on vain tämä hetki,

löytäessämme sen itsestämme

voimme rauhoittua, pysähtyä,

sillä ei ole mitään kuljettavaa.

On vain elämä itse, sen tarkoitus,

mutta mikä se lopulta on?

Kielojen aika.

Voisin jäädä tähän siksi aikaa kun kukkivat.

Jokaisella on toisensa kautta yhteys kaikkiin.

Alppiruusussa on kukkia enemmän kuin milloinkaan.

Taustalla voit havaita puun haltijattaren.

Kaikella on tarkoitus.

Sen löydät parhaiten

etsimättä.

Vanhan navetan edustalla on keltaisilla lupa kukkia.

Kullerot tervehtivät iloisesti.

Niin on päiväni hiljainen

täynnä pieniä hetkiä onnen.

En ole siitä kiitollinen

jos olen hiljaisuudessa

koko elämäni.

Välillä on oltava tuulta ja myrskyä,

sillä muuten en voi hiljaisuutta ymmärtää,

arvostaa sen karua kauneutta,

joka ei ole runsautta ensi katsomalla.

Ollessani tarpeeksi kärsivällinen

hiljaisuus alkaa avautua minulle,

avaa eteeni uuden maailman,

jonka elävyys ja huuma ovat minulle

jopa liian paljon kerralla.

Otan pieniä annoksia tänään,

että en humallu hiljaisuudesta.

Perjantaikierroksen tapahtumat syntyvät sitä mukaa kun koen niitä kulkiessani puutarhassa. Toivon, että voimapuutarha tulee sinulle kierros kierrokselta kotoisammaksi ja alat seurata kasveja, jotka muuttuvat vuodenaikojen ja vuosien myötä. Olisi hienoa, jos voisit kuvien ja sanojen kautta kulkea mukanani kokemassa tunnelmaa. Saat itsellesi voimaa ja virkistyneen mielen. Keskittyessäsi kukkien yksityiskohtiin pystyt unohtamaan kaiken muun. Kiitollisuus luonnon pienistä ihmeistä täyttää sydämesi.

Teen uuden kierroksen viikon kuluttua. Olet aina sydämellisesti tervetullut mukaani voimapuutarhan runollisille hiekkapoluille.

Voimapuutarha avautuu ryhmille 1.6.2014 alkaen. Voit poiketa oikeasti puutarhassa tapaamassa kasveja kasvokkain ja kokemassa voimapuutarhan tunnelman omassa sisimmässäsi.

Hyvää viikonlopun alkua täältä voimapuutarhasta!

PS Jos pidät keijukaisista, haltijoista ja menninkäisistä, saatat nähdä heitä kuvissa: Keskity katselemaan kuvien taustoja avoimin mielin. Jos olet onnekas, löydät pienet kasvot tai menninkäisen hahmon.