VOIMAPUUTARHAN KUKAT TAHTOVAT PUHUA
Voimapuutarhassa on ollut kummallinen päivä. Kaikki voimapuutarhan kasvit ovat tahtoneet käydä puhumassa minulle omista luovista ideoistaan. Jono on ollut pitkä. Kukat ovat idearikkaita ja heidän ajatuksensa ovat upeita. Minulla on vain yksi pieni ongelma: En aina osaa kääntää kaikkia hyviä ideoita ja ajatuksia tähän tavallisen maailman näkyvään muotoon. Välillä luulen onnistuvani ja sitten huomaan, että voimapuutarhan hohto katosi jonnekin. Sitä ei ole näkyvissä eikä koettavissa. Sen voi kyllä tuntea kun se on kuvissa ja sanoissa.
Lopulta istuin vanhan viisaan koivun juurelle ja odotin. Olin hiljaa ja hyväksyin avuttomuuden tunteeni. Kuulin miten kukat kuiskuttelivat taustalla keskenään. Kukat ovat jo kauan sitten sanoneet minulle, että otat Sari ihan rennosti kuten voimapuutarhassa kuuluukin tehdä. Pysähdyt ja kuuntelet. Olet aistit avoinna. Ei muuta.
Lopulta auringon laskiessa ja täysikuun kivutessa metsänrajaan minua lähestyi valtavan suuri ja erityisen kaunis unikko. Hänellä oli mukanaan piirustus, sellainen suunnitelma, jonka he olivat kukkien kanssa yhdessä laatineet. Suunnitelman nähdessäni innostuin: Tämähän voisi toimia! Unikko katsoi minua pitkään hiljaa puhumatta sanaakaan. " Tahdon itse puhua ihmisille" , hän sanoi päättäväisesti. Nojasin koivun runkoon. Nyökkäsin unikolle hyväksyvästi ja hän ojensi minulle pehmeäksi kuluneen albumin, jossa ovat hänen parhaimmat valokuvansa.
Huomenna on unikon vuoro puhua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti