Voimapuutarha on vertauskuvallisesti sinun sisimpäsi, sinun sielunmaisemasi. Voit kulkea voimapuutarhasi poluilla ja löytää yhä todellisemman itsesi: Kulkea syvälle itseesi, oman sielusi maisemaan, sen kauneuteen ja rauhaan.
Aamun hetkessä
minä olen osana kokonaisuutta
sydämeni on kevyt
katsoessani punertavaa
taivaanrantaa
Tämä kauneus on minulle
minua varten luotu
Voimapuutarhan hiekkapolku on puhdistava kokemus. Aivan samoin kuin pysähtyminen omaan itseesi. Polut on pidettävä avoimina, että voit kulkea vapaana, nähdä kaiken kauneuden ja olla rauhassa. Sinun on oltava ahkera itsesi ja voimapuutarhan kanssa: On kitkettävä, hoidettava ja rakastettava voimapuutarhaa ja itseäsi.
Tulin ulos tunnelista.
Aurinko häikäisi silmiäni,
mutta en vieläkään hymyillyt.
Kadotin hymyni pimeydessä.
Etsin sitä nyt joka puolelta.
Uskon että se odottaa minua
jossain hymyillen itsekseen.
Kuin salaa.
Usein et näe itseäsi kuten muut näkevät sinut ja olet itseäsi kohtaan kriittinen. Voimapuutarhan kasvit eivät milloinkaan avostele sinua vaan he näkevät kauneutesi, hyvyytesi ja erilaisuutesi arvon.
Maailmassa asuu miljoonittain ihmisiä
jokainen heistä erilainen
Juhli omaa ainutlaatuisuuttasi
nosta malja joka päivä
Etsi ainutlaatuisuutta sisimmästäsi
tee siitä näkyvää ja kaunista
anna loistaa ja johdattaa kulkuasi
Silloin et voi kulkea väärille poluille
pääset varmasti nopeasti perille
Pysähdy hetkeksi kokemaan ainutlaatuisen ja erilaisen
Voimapuutarhan kasvit ovat ystäviäsi. He tahtovat kertoa sinulle sinusta itsestäsi asioita, jotka jo tiedät sekä asioita, jotka tulet myöhemmin ymmärtämään itsestäsi.
Luotan omaan sisäiseen ääneeni
Miten paljon jo tänään teitkään tilaa hiekkapoluille! Nämä taimet laitat jonnekin uuteen hyvää kasvupaikkaan. Näin voimapuutarha laajenee kuin spiraali, jota voit kulkea loputtomiin löytäen aina uutta kierros kierrokselta palatessasi yhä uudelleen samoihin asioihin. Paras ystäväsi on oma sisimpäsi, oman voimapuutarhan rauha.
Vielä riittää tulevillekin päiville tehtävää.
Seikkailen elämässäni.
Olen purjehtija, olen tutkija.
Uteliaana suunnistan eteenpäin,
joka päivä löydän jotain uutta.
Poikkea tutustumassa
Runotalon voimapuutarhan verkkokaupassa.
Kerran kuukaudessa kirjoitan voimakirjeen, jossa kerron mistä olen löytänyt voimaa kuluneen kuukauden aikana ja jaan hyödyllisiä linkkejä. Tilaa ilmainen voimakirje sähköpostiisi täältä.
Kuule, olen miettinyt jo monta viikkoa, "miksi ihminen näkee itsensä erilaisten linssien läpi", kuin kanssaeläjät ? On niin kriittinen !
VastaaPoistaSitä kuulee usein olevansa, ihana, lämmin, spesiaali-persoona, mun lähellä on hyvä olla, minusta hehkuu lämmin sydän kauaksi, samoin sielu ♥ Se on ihanaa kuultavaa, silti joskus haluaa karistaa yltään huomaamattaan kietomansa hyvyyden viitan.
Sitten jakaa jonkin linkin, mikä ei kuvaa edellämainittuja ominaisuuksia, tein sen spontaanisti eilen ja se oikeasti nauratti. Kosketti huumorikenttääni. Sitten kävi niin, että illalla tuli paha mieli sen pienen linnun puolesta, jota Punarinta ahdisteli.
Niinpä, pyysin iltarukouksessa anteeksi sitä, että halusin näyttää joltain muulta sen pikkulinnun avulla. Sellaiselta, kun kiukustuu ja toisinaan on. En kyllä käytä niitä sanoja, enkä potkaise ketään. Käykö hyvyys kenellekkään muulle joskus painavaksi ? Tuo yksi linkki oli vain esimerkki, silti sitäkin kaduin :(
Haluan olla minä, ystävieni haluaisin hyväksyvän minut inhimillisenä, sellaisena- minulla on myös niitä huonoja päiviä, jolloin en ole päivänsäde.
En mikään ylihyvä, vaan aito kaikessa, mitä teen. Rehellinen itselleni, se paistaa minusta ulos. Kuka sen mitenkin kokeekaan. Sari, tässä tuli nyt itsetutkiskelua kirjoitettuna...kuinkas tässä näin kävi ? Se on aivan kasviesi ansiota ja syytä ♥ Laitoit puhumaan minulle juuri nyt :)
Voimapuutarhan kukat ja minä: Me pidämme tosi paljon itsetutkiskelusta ♥
PoistaAjattelen, että omana itsenään katselee maailmaa täältä omasta itsestä käsin ja silloin näyttää erilaiselta kuin ulkoapäin katsoen. Toisinaan tuntuu, ettei itsekään tunne itseään. Taitaa olla niin paljon meihin ihmisiin kätketty kaikenlaista elämän matkalta. Aivan toinen tarina on kaikessa mitä tekee nykypäivän sosiaalisessa mediassa: Olen varma, että jokainen joka julkaisee jotain facebookissa, blogissa tai vastaavassa joutuu kohdakkain omien tunteiden kanssa. Kohtaaminen ei ole sama kuin toisen ihmisen kanssa kasvokkain. Olen pohtinut tätä ja yrittänyt oppia, selvittää miten olisi paras olla. Tahtoisi olla oma itsensä, mutta kuitenkin olisi suojeltava oma sisimpänsä. Se ei ole helppoa lainkaan.
Välillä koen olevani asteikolla, jossa mikään ei lopulta riitä. Se on asteikko, jonka luon itse. Kun aloitin tämän blogin olin huippuonnellinen kun sain 6 lukijaa ♥ Yhtä onnellinen olisi oltava edelleen jokaisesta uudesta lukijasta, jokaisesta kommentista, jokaisesta facebookin tykkäyksestä - siinä hetkessä se yksi ihminen on tärkeä ja ainutlaatuinen. Se hetki on siinä ja vain sillä on merkitystä. Ei asioita saisi laittaa jonoihin ja mittareihin eli kerryttää joksikin saavutukseksi. Tunnen, että jos pystyn unohtamaan kaiken suorittamisen ja sen mitä muut ajattelevat niin se on parasta niin itseni kuin muidenkin kannalta ♥
Itsensä ymmärtäminen ei ole aina helppoa, jos milloinkaan. Ehkä hetkittäin ♥ Tästä tuli nyt kans tällainen avautuminen minun suunnastani, minun tunnoistani. En tiedä enää pysyinkö edes aiheessa. Ehkä siihen suuntaan ♥
Olisiko loppukiteytys: Inhimillinen saa olla ♥