.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

maanantai 27. tammikuuta 2014

Tanssiessani ruohikossa










VOIMARUNO

TANSSIESSANI RUOHIKOSSA



Tanssiessani ruohikossa 
näen linnun siipien liittyvän toisiinsa, 
sen jalkojen kiertyvän kohti kuuta
ja nokan kurkottavan kohti aurinkoa.

Minä vain olen tässä
yhä syvemmällä ja pidemmällä
ruohikossa, heinänkorren ihossa, 
niin syvällä, etten koskaan
voi ikinä enää unohtaa
sitä tuoksua joka unessani on.

VoimaPuutarha © RunoTalo



Olemme heiniä ja korsia. Tahdomme puhua tässä hetkessä olemisesta.








HEINÄNKORREN IHOSSA




Voisitko tulla heinäksi joukkoomme? Hengitä syvään ja sulje silmäsi. Tunne pehmeä ruohomatto jalkapohjissasi. Hengitä itsesi tässä hetkessä ruohonkorren iholle, tunne olevasi yksi meistä, hengitä joukossamme, yhtenä meistä. Olemme tässä. Ei mitään muuta - vain olemme. 








TUOKSUA
JOKA UNESSANI ON



Mikä on todellista ja mikä on tämä hetki? Kuluuko aika, jos sitä ei mitata? Me heinät vain olemme - tulee tuuli, tulee aurinko, tulee sade ja vuodenajat vaihtuvat. Olemme ajattomia vain olomuotomme muuttuu. Onko uni todellisuutta vai todellisuus unta? Tämä hetki ja kokemus tässä juuri nyt on ainut varma asia.





Kirjoitan voimakirjeen aina kuukauden alussa. Kerron asioista, joista olen saanut voimaa viimeisen kuukauden aikana.

Tilaa voimakirje tästä - se on ilmainen.
Tutustu aikaisempiin voimakirjeisiin täällä.


2 kommenttia:

  1. Oi voi moi...minulta oli jäänyt tämä Voimakirje vähemmällä käytöllä olevaan s.postiin. (Pikku kommentti, tuossa on "Lähettänyt Runo Talon Sari klo 11.03, mutta ei päiväystä, ylhäällä kyllä on 27.1.2014. Se olisi kiva olla tässä, sillä kelailen näitä joskus uudestaankin.) Jatkan linkkien viidakoihin (nyt taas) ja aina se, mikä juuri koskettaa...kommentoin sitä. Niinpä, et ehkä koskaan näe ajatuksiani täällä.

    Heinänkorren ihossa, olen siitä fb:ssä kirjoittanutkin silloisia tuntemuksiani.
    - Olen heinä muiden joukossa, minulla on aina vahva voimakas olo, vaikka olen yksi. Samalla olen heinistä jokaisen ystävä ♥ Olemme kasvaneet hennoilla juurillamme yhteen. Näin olemme oikeastaan yhtä ♥ Pystymme käyttämään joukkomme tuomaa elinvoimaa, jakamaan sitä. Jalkapohjat eivät meitä haittaa. Nousemme kohta ylös, vaikka taipuisimme ♥ Sellaisina päivinä, kun haluan olla yksin, voin vetäytyä limittäin toisten joukkoon. Olla piilossa kaikilta, itseltänikin...♥

    Uni, kaunis sana. Se on todellisuutta, samalla todellisuus on unta.
    Unitodellisuuden avulla pääsemme paikkoihin, minne hapuilevat ajatuksemme meidät johtavat ♥

    Usein kuulee: "Näin ihan hassua unta". Ehkä emme käsitä niiden hassujen asioiden olevan ihania heijastumia omasta mielikuvituksestamme hereillä, jossain alitajunnassa.
    Arvelen sitä kaikilla olevan, toiset ehkä hyödyntävät ja valjastavat sen mahtavan voiman käyttöönsä tietoisesti. Rikastuttavat sillä elämänsä värejä ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että kerroit päiväyksestä, onkin kätevää, että se näkyy myös tuossa. Linkkien viidakossa seikkaillessa ja kommentoidessa ei pitäisi mennä kommenttien hukkaan, sillä ne näkyvät minulle blogin hallinnan kautta. Vanhimpiin teksteihin kommentoidessa kommentit eivät näy ennen hyväksyntääni, joten sitäkin kautta ne tulevat huomatuksi. Roskapostia englanniksi tulee yllättävän paljon, joten siksi on hyvä olla julkaisun hyväksyntä.

      Kiva, että tulit Voimakirjeen kautta ja jätit vielä kommenttejakin. Mukavaa, että ajatuksesi heinistä jäävät tuohon tulevien lukijoiden poimittaviksi. Heinät ovat hentoja, mutta kestävät silti paljon.

      Unimaailma on kiehtova. Aina en tiedä varmasti kumpi maailma lopulta on todellisempi. Unissa on todellakin paljon vastauksia, jos lähtee avoimin mielin tutkimaan.

      Kiitos Kaisa ♥

      Poista