3 voimarunoa voimametsässä

Kuvasin tänään voimametsässä. Matkalla lammelle pysähdyn aina tämän puun kohdalla. Minun silmissäni sammaleisessa rungossa on puun haltijan veikeä hahmo tai jopa useampia haltijoita. Löydätköhän sinä puun haltijat kuvasta? 

Seuraavan voimarunon olen julkaissut monta kertaa.  Se on lempirunojani. Tunnen, että runo liittyy tähän puuhun. Tänään oli pehmeää usvaa ja tunnelma kuten tässä voimarunossa.

Metsässä hiivin kasteessa aamun.
Liimaudun puihin, sammaleisiin, kantoihin.
Olen yksin, niin luulen
kuulla voin metsän hengityksen.
Se minulle laulaa kuin hyräillen
laulua elämän uskon,
otan mukaani nyt sen.

Lammen pinnan ohut jää on utuisen sinertävä. Rannalle nuotion viereen istuimiksi tuodut koivupölkyt ovat saaneet vihertäviä asukkaita pinnalleen. Lammella on hiljaista. Rauha.


Seuraavana on yksi uusimpia voimarunojani. Tämä sopii parhaiten voiman antajaksi aamuisin. Yksinkertainen muistutusruno siitä mikä on oikeasti tärkeintä joka päivä. Olla elossa.

Herää aamuusi

katso aurinkoon

katso sateeseen

katso pilviin

katso lintuihin

katso puiden oksiin

Hengitä tuuleen

hengitä sateen tuoksu

hengitä omaan itseesi

niin syvään

että tunnet miten olet elossa

Tässä kuvassa minua viehättävät värit. Luonnon taideteos, jossa kaikki sävyt sointuvat yhteen. 

Seuraavan voimarunon kirjoitin pari päivää sitten. Tähän voimarunoon kätkeytyy salaisuus surun kohtaamisesta. 

Polulla on pieniä roskia ja käpyjä

poimin yhden kävyistä itselleni

laitan sen taskuuni

unohdan sinne

eräänä päivänä

olen surullinen

ja laitan käden taskuuni

ihmettelen mikä siellä on

en muista enää käpyä

olen ihmisjoukossa

paikassa sellaisessa

että jään vain tunnustelemaan

ihmettelemään

mikä on minun suruni muoto

ja miksi se on minussa

en ymmärrä sitä

aivan kuin piikit

sellaiset terävät

jotka pistävät minua

en pelkää

minä pidän käpyä kädessäni

puristan sitä oikein kovasti

ja tunnen miten se on elävä

kipu lievenee

löydän itsestäni rohkeuden

ja tunnen että piikit ovat kadonneet

sitten muistan mitä taskussani on

jätän kävyn taskuun

annan sen olla muistuttajana

siitä mitä suru minulle on

aina voin laittaa käden taskuun

voin olla rohkea

kohdata kivun

löytää siitä ystävän itselleni

Lokakuussa 2012  kuvasin voimametsävideon. Tunnelma metsässä on tänään tammikuussa hyvin samanlainen. Tein taustamusiikin itse musiikinteko-ohjelmalla ja videoon tuli hieman erikoinen musiikki, mutta pidän tästä kummallisesta tunnelmasta. Se kuvaa hyvin olotilaani metsässä kuvatessa.  

Runotalon metsässä on vanha kaivo. Se on niin vanha, että sitä on melkein mahdoton löytää. Vanhalle puiselle kannelle on syntynyt pieni maailma. Tuntuu kuin kannella tanssisi joukkio iloisia metsänhenkiä. Koko metsä ympärillä on kuin lumottu.