Olen onnekas, sillä saan ajaa halki tällaisten kauniiden maalaismaisemien matkallani töihin. Ensimmäiset 15 kilometriä mutkittelen eteenpäin ihmeellisessä satumaassa. Puiden oksat taipuvat tien yli muodostaen kaariholveja.
Tänään en heti matkaan lähtiessäni avaa radiota vaan keskityn maisemaan. Hiljaisuudessa huomaan pohjantähden kirkkaana metsän yllä. Miten se vaihtaakaan paikkaansa ja maisemaa tien polveillessa metsikön läpi. Tähden kirkkaus on ihmeellisen voimakas.
Palatessani töistä kotiin päin sammutan auton radion, kun käännyn pikkutielle. Jälleen vartti aikaa nauttia hiljaisuudesta. Keskityn seuraamaan miten maisema hitaasti muuttuu yhä tummemmaksi, vaikka se äsken vielä oli ihanan vaalean sininen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti