Laskeudun alas portaikkoon,
menen hitaasti edeten
yhä alemmas
kohti keskusta,
jossa tiedän löytäväni
oman hiljaisen sisimpäni,
sen kohdan, jossa mikään ei liikahdakaan,
jossa ei tunnu tuulet, ei myrskyt.
Minä olen tässä hiljaisuudessa,
annan itseni levätä siinä,
olen rauhassa,
mikään ei voi minua heilauttaa,
minä vain olen.
Tunnen miten elinvoima virtaa takasin
jokaiseen soppeen kehossani.
Runotalo
Täällä kotini liepeillä on talvella hiljaista. Vakituisia asukkaita on aika harvassa. Kuvasin nämä talot eilisellä lyhyellä kävelylenkillä. Hiljaisuus on lumisessa maisemassa pehmeä ja kaunis. Mielestäni pihapiirit ovat surullisen kauniita hiljaisuudessaan. Varmasti aikanaan ovat olleet täynnä elämää myös talvisin.
(Jäin miettimään näiden kuvien julkaisua. Saanko julkaista kuvia ilman omistajien lupaa? Monissa blogeissa on paljon kuvia rakennuksista, joten päättelin että tämä on hyväksyttävää. Jos joku tietää säännöistä, niin jätätkö ystävällisesti minulle kommentin asiasta.)
Vuoden vaihtuminen sai minut kaipaamaan uudistumista. On tullut aika tehdä muutos tänne blogiin. Muutos on virkistävää ja kuuluu elämään. Jatkossa tahdon pysähtyä kuukausittain eri aiheiden syvälliseen tarkasteluun ja valitsen tammikuun aiheeksi hiljaisuuden. Miten hiljaisuus ilmenee elämässäni ja mitä siitä voin itselleni saada?
Voimakortit jäävät tauolle, mutta edelleen tavoitteena on, että niitä tulee myyntiin nettikauppaani kevään aikana. Omistan aamuni joogalle ja hiljentymiselle bloggauksen sijaan ja kirjoittelen tänne kokemuksistani satunnaisemmin fiiliksieni mukaan. Saatan julkaista muutaman voimakortinkin silloin tällöin. Uskoakseni kirjoitan edelleen useamman kerran viikossa iltaisin.
Tuo hiljaisuus aihe kuulostaa erityisen mieluisalta. Jään odottelemaan...
VastaaPoistaSari, teet nyt aivan oikein, sillä minäkin yritän enemmän kirjoittaa fiilisten mukaan ja aion kolmena päivänä viikossa omistaa kunakin KAKSI TUNTIA ihan vain itselleni. Koska olen happi-ihminen, yritän kävellä nuo tunnit. Olen laiminlyönyt itseäni pahasti.
VastaaPoistaKaipaan korttejasi, mutta et voi tinkiä itseltäsi korttia JOKA PÄIVÄ. Niitähän on siellä nyt sekä väreissä että ilman ja vuoden unohtumattomin oli Taikatähtisarja. Se muuten tulee sarjana vielä Lumikarpaloonkin kera runojen.
Even adressiin kirjoitin äsken runon Unelmia.
Tämä talosarja on viehättävä. Minulla on tuollainen keltainen, mutta suvinen, Tuurelta, mutta luulenpa, että Rekola on kirjoittanut niin paljon lumesta, tuulesta, taloista, että...
Päätetään yhdessä, että annamme itsellemme enemmän♥
Trina, kuten arvata saattaa myös minua hiljaisuus kiehtoo todella paljon, saas nähdä mitä tapahtuukaan...
VastaaPoistaLeena, minunkin olisi ulkoiltava enemmän...minä yritän nyt ensin edes 5 minuuttia päivittäin. Talvi ei oikein ole minun alaani :) Fiilisten mukaan toimiminen on hyvä monessa tekemisessä, tarttua siis hetkeen. Olen sellainen, että mikään rutiini ja toisto ei sovi kovin pitkään minulle. Minun on etsittävä tuo runo Unelmia blogistasi, sillä nyt en sitä tunnista/muista. Taloja olen kuvannut aika vähän, mutta ovatkin aika viehättäviä yllättäen. Annetaan vaan itsellemme enemmän, olemme sen kyllä ansainneet :)