poimin sen maasta, otan käteeni.
Se on vielä elossa, se sykkii sittenkin;
minut valtaa rauhan tunne.
© Runotalo
Tämä päivä on sumuinen, täynnä pienen pieniä sadepisaran poikasia. Punainen maahumalan lehti on kuin pieni sydän kellastuneiden lehtien joukossa.
Voi miten hellyyttävä runo, teksti ja kuva. Pienistä herkistä sydämistä täytyy pitää hyvää huolta =)
VastaaPoistaIhana kokonaisuus..kuva ja runo<3 Laitan sinut tilauslistaan kun meille saattaa tulla jossain vaiheessa uusi nakki pentue;) =D
VastaaPoistaKAUNIS, kosketti!!
VastaaPoistaTuli mieleen vanha laulu, jossa tyttö suojeli kynttilän liekkiä, jotta äiti jäisi eloon...näin surullisia mietteitä tämä nyt herätti, mutta nekin kuuluvat elämään.
RAuhaa ja tyyneyttä jälleen käväisin hörppimässä sanoistasi koskettavista ja kuvista hauraan herkistä. Sinua on todentotta siunattu sanan ja kuvan taidoilla. Se vaivattomuus ja tunteen syvyys huokuu jokaisesta postauksestasi. Kiitän ja niiaan sekä lämpöisesti halaan. <3
VastaaPoistaKiitos teille kaikille kommenteista, jotka ovat aina niin ystävällisiä ja mieltä lämmittäviä. Juuri tänään olenkin erityisesti niiden tarpeessa!
VastaaPoista