.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Aurinkovoimaa ihmiskasvoista

Tulin ulos tunnelista.
Aurinko häikäisi silmiäni,
mutta en vieläkään hymyillyt.
Kadotin hymyni pimeydessä.
Etsin sitä nyt joka puolelta.
Uskon että se odottaa minua
jossain hymyillen itsekseen.
Kuin salaa.
Runotalo



Tämä päivien lyhyys ja jatkuvalta tuntuva pimeys tahtoo hetkittäin saada minusta yliotteen. En kuitenkaan aio luovuttaa tilaa itsessäni synkkyydelle. Aion sinnikkäästi pitää valoisan mielen ja ajatukset. Odotan auringon pilkahduksia; hymyileviä, nauravia ihmiskasvoja ja imen niistä voimaa päivääni.


3 kommenttia:

  1. Ihania valoisia seittejä, pisaroita ja tähkiä :) Pimeys meinaa tosiaan viedä voimat, mutta jaksellaan! Valoisia hetkiä sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kuvasi ovat valoisia ja kauniita. Tänään näin pienen pienen pilkahduksen auringonvalosta kotimatkallani. Sytytellään lyhdyt ja kynttilät ja nautitaan viikonlopusta.
    Valoista viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille valoisista toivotuksista - täytyykin sytytellä niitä kynttilöitä ja uloskin laitella valoja...

    VastaaPoista