Kastan käteni veteen enkä pelkää,
sillä tiedän, että olen vahva.
Runotalo
Tänään päätän hyväksyä pimeyden ja opetella nauttimaan siitä. Ruskeaksi muuttuneet lehdet liimautuvat kiinni märkiin kiviin ja on vaikea nähdä kauneutta tässä kaikessa - mutta jos oikeasti tahdon, niin voin varmasti ihastua tähän synkkyyden olemukseen. Vastakohdat kuuluvat elämään ja ne korostavat toisiaan. Siksi uskon, että tämän pimeyden jälkeen, kun valkoiset lumihiutaleet lopultakin leijailevat alas taivaalta, sitä osaa todella arvostaa. Siksi olen tänään kiitollinen pimeydestä, sen synkkyydestä ja aion ihastua siihen ja rakastaa sitä, vilpittömästi koko sydämelläni.
Olen miettinyt samaa. Jospa valo pitää ensin vaikka pimeyden ja harmaudenkin keskeltä osata kahmaista omaan sydämeen. Vasta sitten lumi leijailee pieninä hiutaleina ja levittää valkeat siipensä kantamaan meitä ohi kaamoksen...
VastaaPoistaVesi on ihana elementti. Kirjoitat siitä kauniisti.
VastaaPoistaPimeydessä on se valo...aina vastapoolit ovat olemassa ei ilman toista ole toista...
VastaaPoistaItse annamme aina merkityksen kaikelle...onko se rumaa, pimeää vai löydämmekö rumuudesta kauneuden...
kaunis kuva!!Kaunis runo!!
Tinttarus: aivan totta- itse yritin tänään kahmaista valoa sydämeeni eli asennoitua pimeyteen myönteisemmin ja se taisi vähän onnistuakin...ihana ajatus, että lumi levittää valkeat siipensä ja kantaa ohi kaamoksen :)
VastaaPoistaElisa: kiitos - vesi on jotain aivan liian itsestään selvää varsinkin puhdas vesi, jota meillä on riittämiin. Ollaan kiitollisia, kun meillä on niin hyvin asiat. Eniten taidan itse nauttia vedestä kesäisenä iltana, kun järven pinta on tyyni ja pääsen uimaan hiljaisuudessa tuohon maisemaan.
Hanne: itse annamme merkityksen kaikelle - aivan, ihan kaikelle. Tänään mietin, miten monet asiat voivat saada niin monia merkityksiä omassa mielessä - täytyy olla tarkkana, että huomaa omat asenteensa eikä olisi niiden vankina.
KIITOS teille kannustuksestanne - olette upeita!