Voimaruno & voimakortit vko 44: Valon olemus

VALON OLEMUS

Valo oli loistanut monta päivää

ja se huokaili tuskissaan 

miten voi olla niin raskasta

 olla valoisana 

kaiken pimeyden keskellä

päivästä toiseen vain valoa

yksitoikkoista loistamista

eikä ketään joka huomaisi

koskettaisi

tulisi oikeasti lähelle 

Valon olemus oli kuihtumassa

 sillä se oli unohtanut oman valonsa 

sen ytimen joka oli aina säteilevä ja kaunis 

katsoi sitä miten tahansa

Valo kipusi korkealle vuoren harjanteelle 

se ajatteli että näkisi siten itsensä paremmin

 ja muutkin huomaisivat mitä se oli  tekemässä

 miten se oli loistamassa omaa valoaan

 kirkkaammin kuin milloinkaan 

valo saapui vuorelle yksinään

 se kipusi harjanteelle 

ja vielä seuraavalle

 että se olisi varmasti 

kaikkein korkeimmalla töppäreellä

 mitä vuorella löytyi

siinä se kökötti 

valoisana 

niin se luuli 

mietteissään se oli niin tottunut kaikkeen 

että ei nähnyt enää oikeastaan yhtään mitään 

edessä oli samaa harmaata mössöä kuin takanakin

Mitä sen olisi tehtävä

 että saisi valonsa kiillotettua

 kilpensä loistamaan 

ja silmänsä hehkumaan 

kuten ennen muinoin 

silloin kaukaisilla retkillään 

afrikoissa ja maailmoissa 

planeetoissa

 jotka kiersivät niin kaukaisilla radoilla

 että niistä ei kukaan tiennyt

Valo istui hiljaa pitkään ja mietti elämäänsä

se puisteli päätään ja kohautteli hartioitaan 

voi yksinäisyys ja munkkirinkelit

mikä sitä lohduttaisi 

tänään ja huomenna 

tulevaisuudessa

Mikä saisi valonsa loistamaan 

että elämä maistuisi elämältä

 ja olisi tarkoituksellista olla olemassa

Valo ei ollut huomannut 

että oli tullut pimeää

kaikkialla oli hämäryys ja yön hiipivä kosteus

valon selkäpiitä alkoi karmia hitaasti hiipivä utu 

joka levisi pian kaikkialle 

peittäen kaiken näkyvyyden

 niin että valo oli todellakin aivan yksin pimeässä 

se tunsi olevansa kuin säkissä

jossa ei olisi pienintäkään ulospääsyreittiä

sen silmiä kirveli ja pisteli 

se tunsi että ei saa henkeä

Vihdoin se huusi 

se huusi niin lujaa

 että sen kuulivat kaikki alhaalla laaksossa

 ja jopa kaukaisimmilla planeetoilla

Valon huuto 

oli kuin vastasyntyneen ensimmäinen henkäys 

vapauttava ja vahvista huuto

 joka tarvitaan että tunnistaisi oman itsensä 

että uskaltaisi olla se kuka on todellisuudessa

Valo istui hiljaisena aamuun saakka

se odotti

se mietti vielä hetken 

se ymmärsi jotain 

mitä sen olisi pitänyt ymmärtää

 jo kauan sitten

Sen loiste oli sen omaa loistetta

 se tuli sisältä sen sisimmästä

 eikä sitä kiillottaisi tai hehkuttaisi

 kukaan muu kuin valo itse

*

- kulje Sydämesi polkuja viikonloppuna ja tulevalla viikolla -

*

Valmennus 59,90€/kk

Voimasydän 37,90€

Voimakorttitarjous 24,90€

Voimakortti TARJOUS 24,90€ (norm. 29,90€)
voimassa 25.10.15 asti

*

Tuleeko sähköpostiisi jo voimakirje?
Voimakirjeessä on aina linkki 

uusimpiin voimarunoihin ja voimakortteihin.

Voimakirje on ilmainen ja ilmestyy perjantaisin.

Tutustu ja liity mukaan!

*