KIRJASTO HARJOITUSPAIKKANA
Maanantaina astelin kirjaston porteista sisään kuin unessa. Huomasin seisovani musiikkiosastolla. Mitä minun pitäisi täältä löytää? Tuijotin hyllyjä. En tiennyt taidekirjojen olevan musiikkikirjojen alueella. Yleensä suunnistan kirjaston toiselle laidalle aina samoille hyllyille. Antti Kolin Kuvaa luovasti lähiluonnossa lähti taidehyllystä mukaani.
Jatkoin kulkemista: Mikä kirja seuraavaksi puhuttelisi minua, kutsuisi luokseen? Löysin kirjoja, joita en olisi osannut etsiä. Kirjasto on hyvä paikka harjoitella intuitiota.
LUOVUUDEN LUKOT AUKI
Olisipa mieleni vapaa, löytäisin paljon enemmän. Jumitun tuttuihin kaavoihin enkä näe uusia tapoja tehdä asioita. Olen miettinyt miten toteuttaisin viikoittaiset voimakortit ja voimarunot kivaksi tuotteeksi. Olen ollut lukossa. Tänään mieleni avautui uudella tavalla, mutta en näe kaikkia mahdollisuuksia. Yritän olla kärsivällinen. Aika auttaa näkemään. Asiat selkeytyvät tekemisen kautta. Teen yhden asian ja huomaan mitä toisaalla pitäisi tehdä. On parempi tehdä edes jotain. Virheistä oppii eniten. Yrittäjänä minun on silti vältettävä kalliita virhekokeiluja.
Pimu maaliskuussa 2013 nauttimassa tuulesta ja lumesta
Surun voimaruno - kirjoitettu kesäkuussa 2015
ILMAN SANOJA
Koirani Pimu nukutettiin pois reilu viikko sitten maanantaina 5.10. Olen surullinen, mutta helpottunut Pimun puolesta. Kipuja alkoi varmasti olla paljon, niin rauhaton Pimu oli.
Tunnen, että Pimu on yhä täällä. Minulla on nyt näkymätön enkelimäinen koira seuranani. Se sydämen yhteys, joka meillä oli, ei katoa minnekään. Voin yhä tuntea Pimun läheisyyden, tuntea katseen, joka on täynnä rakkautta. Eläinten kanssa voi keskustella ilman sanoja, ajatusten tasolla. Rakkautta ja valoa on helppo lähettää katseen ja kosketuksen kautta.
Viikon aikana suru on hieman helpottanut ja olen alkanut tottua hiljaisuuteen. On yllättävää, miten ison aukon rakas lemmikki jättää. Tunnen kodissamme, että jotain on poissa vaikka voisin kuvitella, että Pimu nukkuu edelleen omalla paikallaan. Uusi näkymätön Pimu tuntuu erilaiselta energioiltaan.
Surun kohdatessa vaistot herkistyvät entisestään. Ajatuksilla on vaikutusta kaikkeen enemmän kuin kuvittelisi.
VOIMARUNON TARKOITUS
Kirjoitin aamulla ensi viikon voimarunon. Välillä joudun pohtimaan voinko julkaista voimarunoa, joka tuntuu kummalliselta. Mietin voiko kukaan ymmärtää runon sanomaa. Sanoma on rivien väleihin kätkettynä. Luotan, että runo tavoittaa heidät, joille viesti on merkityksellinen.
MIKÄ ON TODELLISTA
Kuvasin uusia voimakortteja aamupäivän usvassa. Ohuita hämähäkin seittejä oli ilmestynyt näkyviin kaikkialle. Hassua, että seitit ovat aina olemassa, mutta niitä ei näe. Todellisuus muuttuu kun usva saapuu ja tekee seitit näkyväksi. Ollapa sellainen usva, joka tekisi kaikki poisnukkuneet rakkaat lemmikit näkyviksi. Millainen vilinä sitten olisi?
PS Aamujoogaa tehdessä kauhistuin. Pitkäkoipinen hämähäkki keinahteli eteenpäin alapuolellani lähestyen varpaitani. Takkapuiden mukana ilmestyy hauskuuttajia syksyisin. Voimapuutarhassa en säiky hämähäkkejä, mutta sisällä ne shokeeraavat aina. Sitten rauhassa loppurentoutukseen lattialle... Ei sentään, hämähäkki pääsi ensin ulos usvaverkkoja värkkäämään.
*
Surullista, tuo koiraystävän poismeno. Voimia sinulle. Eläimen kanssa tosiaan voi yhteys olla ihmeellinen, niin eri tasolla kuin ihmisen kanssa.
VastaaPoistaKiitos, voimia tarvitsen vielä pitkään kaipauksen hetkissä. Yhteys on todella vahva ja koskettava - kuin lahja sydämelle <3
Poista