Voimaruno Usvavyyhti & utuinen hiljaisuus

USVAVYYHTI

Aamuisin on usvaa
minä kelaan sitä pienelle vyyhdilleni
että saisin itselleni lämpimän takin 
talvea vastaan.

Odotan valoisaa
odotan pakkastähtiöitä
odotan luonnon karua kauneutta
joka vastaisi minulle hiljaa
kietoisi minut lämpöönsä
josta en tahtoisi lähteä pois. 

Puutarhassa ja metsässä on pehmeä, pysähtynyt tunnelma sekä hiljaisempaa. Ehkä hiljaisuus on sunnuntain ansiota. Vain yksi pelästynyt ääni kuuluu jostain yläpuoleltani ja tupsukorvahan siellä on paikoilleen jähmettyneenä. Juttelemme hetken, mutta lähden sitten toiseen suuntaan häiritsemästä.

Villiruusujen kiulukat ovat tänään kiiltävämpiä ja punaisempia. Kuvaushetkellä ne eivät vaikuta mitenkään erityisiltä, mutta kun katselen kuvia myöhemmin koneellani niin punainen väri näyttää erityiseltä usvaisessa maisemassa.

Kerrankin on niin paljon usvaa, että inhoamani sähkölangat ovat lähes näkymättömät. Ilman sähkölankoja kuvaisin tätä maisemaa useammin. Voisin oppia hyväksymään nämä tekniset hienoudet. Kyllähän minä tupaamme sähkön huolin. Miten minä voisin kirjoittaa blogiani ilman sähköä...

Tässä toinen harvinainen kulma kuvattuna. Minä suorastaan vihaan tuota kylätien risteyksessä olevaa varoistuskolmiota. On uskomatonta miten usein se osuu linjalle kun kuvaan kasveja puutarhassa. Ilta-aurinko paistaa kauniisti juuri tuolta suunnasta. Maisema on uskomattoman kaunis. Keltapunainen varoituskolmio ei ole kaunis - ei. Ehkä maailma muuttuu ja keksitään jotain kauniimpaa, joka ilmoittaa ihmisille, että on väistämisvelvollisuus. Voisiko siinä olla jotain kaunista katseltavaa odottaessa omaa vuoroa? Yhdessähän me sovimme mikä tarkoittaa mitäkin. 

Tien toisella puolella näkymä on kaunis ja rauhallinen. Tässä oli pari vuotta sitten sankka metsä, mutta se hakattiin ja nyt on avaraa.

Keräsin kuvista usvakollaasin. Pidän eniten kuvasta, jossa on isoja koivuja. Ilman isoja vanhoja koivuja tunnelmasta puuttuisi arvokkuus.

*

Tänään on tarkoitus iltapuhteina tehdä töitä verkkokaupan takatiloissa kaikki asiat. Kauppaan vaihdetaan uusi ohjelma, jonka kautta ostaminen on helpompaa. 

Blogista puhdistin marginaalista kaikki kuvat ja linkit pois. Olen tyytyväisempi. Mieleni muuttuu usein. Täytyisi päättää mitä tahtoo, mistä oikeasti pitää ja sitten pysyä sillä polulla. No, nyt palasin polulle. 

Usvaisen unelmaista alkavaa viikkoa sinulle täältä Runotalosta! Voisiko tämä marraskuun ensimmäinen viikko tuoda mukanaan unelmien toteutumista? Uskotaan niin.