Aamupäivän kuulaassa valossa
lepäävät puutarhan kasvit
Kietoutuvia akileijan siemenkotia
Jokainen ruskea käpertyvä lehti on kaunis
Yksinäinen helminukkajäkkärä ei vielä luovuta
Maksaruohon värit tummuvat hitaasti
kukkien kadotessa
Valon kuulaus saa haltioitumaan
Huomaan oksan ja nuput
olen taidenäyttelyssä
joka vie mukanaan jonnekin kauas
ihmeelliseen maailmaan
Pienet metsät sammalkivillä ihastuttavat minua
Voin vain huokailla
valtavan kauneuden keskellä
kiitollisuus täyttää mieleni
Mitä syvemmälle uppoudun tähän maailmaan
sitä pidemmälle polku jatkuu
yhä kauniimmat ja ihmeellisemmät
näkymät avautuvat edessäni
Kaikki muuttuu niin kauniilla tavalla
kuin näytelmä upeassa hohtavassa valossa
Oi kunpa näkisimme itsemmekin
niin kuin näemme luonnon kauneuden
Luopumisen herkkä hetki
kaihoisan hiipuva ja elävä
Iso sormustinkukka on kaatunut maahan
loputkin siemenet varisevat hiekkaan
hymyillen odotan ensi kevään pikkuisia
minulle niin rakkaita
- häivähdys roosaa katseessani
Hän ei luovuta vieläkään
Lumitähtöseni
te olette maailman kirkkaimmat tähdet
tänään
Metsän reunassa kajastaa auringon valo
kirkkaampana
pienen hetken olen siinä
valo on toinen todellisuus
*
Alkuperäinen kierros on tehty 4.12. 2011 voimapuutarhassa. Tänään on hieman enemmän lunta, mutta muuten hyvin samanlainen tunnelma. Aurinkokin näyttäytyi, mutta en ehtinyt töistä kotiin ennen auringon katoamista.
Löysin tämän kierroksen arkistoista ja minulle itselleni tämä antoi voimaa tähän hetkeen. Puutarhassa on kaunista - aina.
*
Voimapuutarha 2013 korteissa on näitä samoja tunnelmia marraskuun korteissa, jotka julkaisen n. viikon kuluessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti