.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

lauantai 1. joulukuuta 2012

Monet'n puutarhan lumoissa

Kummallisesti olin unohtanut kirjaston hyödyntämisen pariksi vuodeksi. Onpa ihanaa olla taas kirjaston asiakas, sillä niin paljon rakastan ahmia erilaisia kirjoja. Mikä parasta - lainatessa ei kerry lisää kirjapinoja hyllyjä täyttämään!

Tänään uppouduin sohvalla villaviltin alla tähän upeaan kuvassa olevaan kirjaan. En ole ehtinyt vielä lukea puoliakaan, mutta tiedän, että tämä kirja tulee vaikuttamaan minuun syvästi. Monet' n puutarha ja elämäntyö inspiroi minua vahvasti. Ihailen hänen kykyään nähdä valot, varjot ja värit sekä taitoa yhdistää kasveja ja luoda puutarhastaan taideteos. Olen haltioitunut. Ehkä voisin joskus vierailla hänen puutarhassaan Ranskassa. Löysin blogin, jossa oli kaunis kuvitettu tarina vierailusta puutarhaan.



Etenen kirjan sivuilla ja rakennan mielessäni RunoTalon puutarhaa. Monet vuokrasi ensin talon ja pienen puutarhan eli ei hänelläkään ollut kaikkea heti valmiina. RunoTalo on saamassa muodon ideoina, joita yhdistelen ja maistelen. Unelmoin, että tulevana keväänä hirret lähtisivät kasalta liikkeelle. Olen keksimässä ratkaisun siihen miten voin toteuttaa unelmani RunoTalosta.

Onko sinulla oma unelma? Toivon, että on. Niin paljon olen saanut voimaa ja iloa unelmastani. Elämälläni on tarkoitus. Unelmaa kohti voit matkata pienin askelein, sillä tärkeintä on elää, kokea ja olla matkalla.


Tässä on näkymä tuvan ikkunasta puutarhaan tänään. Lumi on kuorruttanut kaiken kauniiksi. Pidän pihlajan rungoista, niiden harmaudesta. Tuohituomen rungot erottuvat kuparinsävyisinä, mutta vielä on kuluttava useita vuosia, että rungot ovat tarpeeksi isot ja näyttävät ihailtavaksi talvellakin.

Illalla tein taas pohojalaasta kropsua. Teen sitä aina yhtä hyvällä mielellä, sillä se muistuttaa minua omista juuristani. Tädin luona Kurikassa sai usein hyvää ternimaidosta tehtyä kropsua.

Tässä on herkullisen kropsun resepti, josta varmasti on useita muunnelmia ja toteutustapoja olemassa kuten se, että voin voisi sulattaa ensin uunipellillä ja kaataa taikinan päälle. Itse käytän leivinpaperia ja sekoitan sulatetun voin taikinaan.


1 litra punaista maitoa ( en löytänyt punaista, mutta löytyi Hilja vanhanajan maitoa)
3 munaa
4 rkl sokeria
1 tl suolaa
n. 6 dl vehnäjauhoja
100 g sulatettua voita

Vispaa kaikki aineet maitoon. Taikinasta tulee 2 uunipellillistä, joten kaada ensin n. puolet taikinasta ja paista 250 asteessa n. 10-15 min ja sitten seuraava pellillinen.


Iltapuhteina uudistan RunoTalon uutiskirjettä. Tavoitteeni on saada uutiskirje matkaan kuukauden välein. Kirjeessä kerron lyhyesti kuulumiset ja liitän mukaan aina uuden julkaisemattoman voimarunon. Jos sinulle ei vielä tule uutiskirjettäni niin voit tilata sen tästä.

Numeroidut voimakortit jäävät tauolle ainakin toistaiseksi. Kerron taas jatkossa enemmän täällä siitä mitä minulle ja RunoTalolle tapahtuu. Toivon, että voisin inspiroida sinut mukaan toteuttamaan omia unelmiasi olivat ne sitten mitä tahansa. Elämä on nyt.

2 kommenttia:

  1. Olen käynyt Monet'n Givernyssä ja se oli ikimuistoinen retki. Vaikka Pariisi on Pariisi, niin sieltä tehty retki jäi minulle syvemmin mieleen, kuin itse Pariisi.
    Puisto valtavine kukka- ja ruusukaarineen oli upea. Parasta kuitenkin nähdä lummelammet livenä ja etenkin Monet'n niistä tekemät maalaukset. Kuvissa impressionistinen värinä ja välke ei välity niin hyvin kuin oikeasti nähtynä.

    Puutarha oli hänen unelmansa ja se elää vieläkin muidenkin mielissä. Niin tulee sinunkin unelmallesi käymään, sellaisen värinän sain käsiini ja tiedon mieleeni. Onnea matkaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, miten hienoa, että olet käynyt siellä. Varmasti vaikuttava paikka. Luin kirjasta, että vierailijoita on todella paljon, joten se saattaa hieman haitata tunnelmaa. Toivon, että jonain päivänä saisin itsestäni niin paljon irti, että todella pääsisin kokemaan tunnelman puutarhassa ja lummelammien äärellä.

      On hienoa, että puutarha elää vieläkin. Toivon ja tahdon uskoa, että RunoTalon puutarha elää kun minua ei enää täällä tässä muodossa ole <3

      On lohduttavaa, että meistä kaikista ihmisistä jää aina jotain tavalla tai toisella <3 Kiitos Uuna sanoistasi - otan onnen matkaan <3

      Poista