.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Hiljaisuuden ihmettelykierros voimapuutarhassa


Pakkasta on täällä tänään lähes parikymmentä astetta. Kylmyys ei houkuta minua, mutta ikkunasta näkyvä kaunis maisema saa minut lopulta liikkeelle kamerani kanssa. Oikeasti haaveilen jo keväästä. Lasken viikkoja helmikuuhun, jolloin saan aloittaa taimien esikasvatuksen.

Löysin puutarhasta monta kaunista asiaa. Hiljaisuus on pehmeä. Paljon pehmeämpi kuin kesällä. Lumi tekee hiljaisuudesta ihmeellisen turvallisen tuntuisen. Olen lumen sylissä täydellisessä hiljaisuudessa. Tule mukaani. Anna sydämesi levätä hetki valkoisessa hiljaisuudessa. Ollaan hiljaa. Vain ajatukset seuranamme. Oman sydämen tasainen tahti. Hengityksemme huuru, joka hitaasti leijuu kauas pois.



Vanha koivu 
kannattelee lunta
 käppyräisillä oksillaan.




Juhannusruusut ovat unessa. 

Ne ovat jossain kaukana
 luomassa uusia unelmaisia
 tuoksuvia kukkasia
 tulevaan  kesään.










Polulle eksynyt roosa sormustinkukka 
kantaa urheasti tulevan kesän pikkutaimien alkuja. 

Elämä tulee jatkumaan.









Ukonkellot lupaavat saapua tulevana kesänä.

Siellä ovat juurensa vahvoina
 lumen ja maan alla lämpimässä
odottamassa uutta tilaisuutta loistaa puutarhassa.



Tuohituomen rungot vahvistuvat
 kantaen yhä vahvemmin uusia kauniita oksia.




Hiljaisuus on houkuttanut Pimunkin ulos reippailemaan. Lumen tuoksu on ihmeellinen. Minun aistini ovat heiveröiset. Voisinkohan edes pienen hetken tuntea yhtä vahvasti kuin Pimu lumisella polulla?




















Tähtikellot ovat voimakkaita. Hento varsi jaksaa kannatella tuhansittain lumihiutaleita, joista jokainen on yksilö. Voisinpa nähdä enemmän. Osaisinpa ihmetellä useammin ja syvemmin.


 Tänään olen kiitollinen kaikista ihmeistä ympärilläni. 




4 kommenttia:

  1. Kauniita ihmeitä on joka puolellamme, niitä pitää vain hiljentyä katsomaan. Kyllä voit tuntea yhtä vahvasti kuin Pimu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin uskon, että voin samaistua eläimiin tai vaikkapa puun olemukseen. Pimu on kyllä erittäin tarkkana aina ja kaikkialla :) Lisäksi se usein siirtyy sinne minne minäkin kuin huomaamattani <3

      Poista
  2. Oi, ihan tulee ikävä lunta. Tuo kuva Pimusta olisi vaikka joulukortti ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis Leena Lumi - olet todella nimesi veroinen: Katselet täällä pakkaskuvia keskellä kesää... :)

      Olet niin oikeassa, se olisi hyvä joulukortti. Pimu on nyt hieman harmaampi, mutta aina yhtä kaunis <3

      Poista