.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

maanantai 12. marraskuuta 2012

Voimakortti nro 19

Tänään olen oma itseni,
lepään täydesti omassa keskuksessani
niin että voin elää sitä elämää
mitä varten olen tänne tullut.


Ajaessani autolla kuoppaista kylätietä olen usein rauhallisessa, virtaavassa mielentilassa. Toki oikein huonolla ajokelillä saatan olla aivan päinvastaisessa olotilassa. Tänään oli hyvä, rauhaisa olo aamun pimeydessä vesisateesta huolimatta. Onhan autossa mukavan lämmintä olla, joten huono sää ei haittaa.

Ajaessani töistä takaisin kotiin olikin mutkassa yllätys. Voimakas tuuli oli kaatanut ison kuusen tielle. Tie näytti epätodelliselta, sillä niin paljon käpyjä oli pitkin tietä. Itselläni ei ole moottorisahaa takakontissa kuten useimmilla miehillä pikkuteillä liikkuessa. Ei minulla ole edes tavallista sahaa tai kirvestä. Jäin miettimään, että pitäisiköhän olla? Onneksi nyt oli maalaistalo aivan lähellä ja pian jo moottorisaha katkoi kuusen oksat ja rungon. Sain jatkaa matkaani kotiin.

Ihan pieni hetki ennen kuusta tiellä minua vastaan tuli auto. Siitä voin päätellä, että kuusi kaatui hieman ennen kuin saavuin paikalle mutkan takaa. Olipa onni, että ei kaatunut kohdalla. Voikohan käydä sellainen tuuri, että puu kaatuu juuri kohdalla? Silloin kannattaa lototakin sanoi isäntä, joka sahasi kuusen oksat.

Hauskinta on huomata miten hyvin heräsin ja virkistyin virtaavasta mielentilastani. On piristävää, että tulee pieni mutka matkaan. Oli huvittavaa, että yritin itse ensin siirtä kuusta pois auton edestä. Eihän se hievahtanutkaan. Isommat harmit on asia erikseen. Tämmöinen pieni luonnonmullistus on silloin tällöin ihan paikallaan, kun apukin on lähellä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti