.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Seuraa omaa sydäntäsi





Luova tekeminen synnyttää lisää luovuutta. Siltä minusta on tuntunut eilen ja tänään kun olen viimeistellyt markkinoiden tuotteita ja miettinyt myyntikojun esillepanoja. Niin ihmeellisellä tavalla alkaa mieleeni virrata uusia inspiroivia ideoita kun keskityn tekemään näitä innostavia asioita. 

Pakatessani akileijan siemenkotia voimapussukoihin putkahti mieleeni uusi idea ja sama juttu tapahtui eilen koristellessani paperipusseja. Tunnen, että inspiroituminen ei ole sattumaa vaan jonkinlainen ketjureaktio.





Pysähdyin hetkeksi kesken markkinavalmistelujen kirjoittaakseni muistiin mitä haluan tänään kertoa. Minulle tuli valtavan voimakas tarve saada eteenpäin tämä kokemani. Tunsin, että haluaisin ottaa olkapäästäsi kiinni ja katsoa syvälle silmiisi hymyillen, mutta kuitenkin vakavana. Sanoa, että seuraa omaa sydäntäsi. Kuuntele mitä sisimpäsi tahtoo sinun tekevän elämässäsi. 

Jos et olosuhteiden vuoksi heti voi sännätä sydämesi viitoittamalle polulle niin tee edes jotain pieniä asioita. Jotain on aina mahdollista tehdä. Olkoon vaikka vain jotain sellaista joka on edes hitusen lähellä unelmaasi. Olen niin varma, että sellaiset pienet teot vievät lopulta eteenpäin. Kyllä, niin tapahtuu ihan varmasti, kun ei luovuta vaan pitää kiinni.




Niin, minä tiedän. Tulee tyhjiä hetkiä ja tulee vaikeita epätoivon hetkiä, mutta silloin on hyvä todeta niiden tarpeellisuus, levätä hetki ja odottaa uutta parempaa hetkeä. Kun alkaa tehdä pieniä asioita niin pian voi huomata miten tekeminen itsessään opastaa eteenpäin kohti uusia näkymiä ja ajatuksia. Kun seuraat niitä, pääset seuraavalle askelmalle ja sitä seuraavalle. 


Jos et vielä lukenut juttuani Julia Cameronin luovuusharjoituksista niin suosittelen, että poikkeat lukemassa sen nyt. Julian aamusivut vievät minua omalta osaltaan hurjaa vauhtia kohti unelmiani. Lähde mukaan. Oikeastaan minun ei pitäisi kirjoittaa, että menisin kohti unelmiani vaan että rohkenen elää unelmaani todeksi tässä ja nyt pienissä hetkissä niistä nauttien. Huomaan ja ymmärrän, että unelma on totta jo joka hetkessä. 


Nyt jatkan puuhasteluja, sillä aikaa on enää muutama päivä markkinoihin.


6 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitit.
    Joskushan lähelle on se kaikista vaikein nähdä. Todella hyvä neuvo.
    Kun vaan kaikki kuuntelisimme sydäntämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aina ei ole helppo rohkaistua luottamaan sydämen ohjaukseen ja yleensä emme näe lähelle, kun kaikki on niin itsestäänselvää eli juuri ne asiat jotka ovat jo hyvin. Onneksi aina voimme oppia ja harjoitella :)

      Poista
  2. Kiitos näistä ajatuksista, jotka puit sanoiksi. Luulen, että tapaamme markkinoilla, yritän ehtiä tulemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa mukavaa. Kunhan pidät huolen, että tunnistan ja huomaan sinut siellä kaikkien satojen ihmisten joukossa. En tiennyt, että asut siellä päin. Tai enhän tiedä miten kaukaa olet tulossa. Runotalolla on nyt parempi näkyvämpi kyltti kuin vuosi sitten eli pitäisi kojun erottua. (kunhan saadaan kyltti paikoilleen...) - Toivottavasti ehdit markkinoille :)

      Poista
  3. Kiitos! On yö, mutta menen heti netistä katsomaan, josko kirjastosssa olisi Cameronin kirja vapaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä juttu. Luulen, että kirjaa on useita kappaleita kirjastossa. Olen innoissani, kun tulee kenties lisää aamusivujen kirjoittajia...niin ja Julialla on niitä taiteilijatreffejäkin, joihin mennään kyllä jokainen ihan itsekseen :)

      Poista