Tyhjyys on läsnä jokaisessa hetkessä. Se muistuttaa kaiken turhuudesta. Antaa ymmärtää, että lopulta mikään ei ole pysyvää. Surullista.
Valitsin sopivaa kuvaa, mutta sitä ei löytynyt. Ei ollut sopivia sanoja. Päätin valita tyhjyyden. Miten voi kirjoittaa tyhjyydestä. Siitä missä ei ole mitään.
Tulin tähän. Aloin kirjoittaa. Avoimesti ja rehellisesti. Miltä tuntuu tyhjyys. Uskon, että meillä kaikilla on tyhjät hetkemme. Pelottavina tai lohdullisina. Pysähtyminen. Kaiken kokeminen hetkessä, jolloin huomaa, ettei mikään ole mitään. Voisiko se olla hyvä asia? Kyllä, niin tunnen.
Tyhjä tila on tullut täyttyäkseen uudella. Tyhjä tila on kuin puhdas valkoinen kangas edessäni. Kaikki on mahdollista. Voin laittaa siihen ihan mitä tahansa tahdon siihen valita. Onneksi pysähdyin. Onneksi tuli tämä tyhjä hetki. Enää en pelkää kohdata sitä vaan otan vastaan kuin vanhan ystävän. Olen läsnä elämässäni.
Joskus ihminen on niin arjessaan kiinni, että hänet pysäytetään. Silloin tuntuu ensin tyhjältä ja surulliseltakin, mutta kun antaa vanhan rauhassa valua itsestään pois, alkaa valo pilkottaa ja kohta jo erottaa jotain sellaista uutta, mitä ei olisi huomannut ilman pakkopysäytystä.
VastaaPoistaMinulla sellainen pakkopysäytys oli aikoinaan allergian puhkeaminen ja sen myötä oli pakko lopettaa maalaaminen (ainakin käyttämilläni väreillä ja siinä laajuudessa). Ilman tuota pysäytystä, en olisi koskaan toteuttanut unelmaani opiskella kirjoittamista.
Tyhjyys on ihmiselle siunaukseksi, mutta ei saa katkeroitua eikä sulkea silmiään tulevalta.
Jatkan vielä, että älähän huoli, ymmärrän, ettet voi millään käydä kaikkien lukijoittesi blogeissa. Tärkeämpää on, että laitat tänne meille luettavaa ja katsottavaa :-)
PoistaPakkopysäykset ovat hyvästä, olen samaa mieltä. Sellaisina aikoina näkee kaiken hetken hyvin selkeästi. Nyt ei ole minulla pakkopysäystä vaan vapaaehtoinen pysähtyminen nimeltä kesäloma. Siis loma tavaratalotyöstä ja ehkä muutama päivä Runotalostakin. Aamusivutkin taitavat tyhjentää tehokkaasti pääkoppaani...ja toisaalta taas luovuus pursuaa yli äyräiden kuten tänään puutarhassa. Ihmeellinen on ihmisen mieli :)
PoistaKävisin kovin mielelläni blogeissa, kun olen utelias ja kiinnostunut luonteeltani, mutta aika mokoma ei meinaa riittää. Olet Uuna niin ystävällinen - kiitos sanoistasi, arvostan niitä todella.