Kaunis hevonen on noussut vuorelleen
Se seisoo uljaana ja yksinäisenä
katsoo alas maailmaan
Tuulenvire heilauttaa
sen harjaa ja häntää
Se tuntee sieraimiinsa
tuhansia kutsuvia tuoksuja
Se ei lähde vielä
Se on päättänyt
nauttia tästä hetkestä
Tuntea oman voimansa ja luontonsa
mitä on olla villi ja vapaa
tuulen armoilla
Kaikkia omia mahdollisuuksiaan on välillä vaikea nähdä. Joku saattaa sanoa, että pitää olla realisti. Voisin melkein suuttua tuosta lauseesta. Juuri niin. Tuolla tavalla tapetaan kaikki luovuus maailmasta, kaikki mikä voisi mennä hyvin, kaikki erilaiset mahdollisuudet mitä meillä kaikilla on. Olemme ihmeellisiä olentoja eikä todellakaan tiedetä mihin me lopulta oikeasti pystymme. Tunnen, että voimme kaiken mitä tahdomme, jos tahdomme oikeasti.
Niin uljas, niin rohkea. Näen kuinka harja heiluu ja uljas pää nousee. Upea kuva ja runo. Koska sinun runokirjasi ilmestyy?
VastaaPoistaSuuret kustantamot eivät julkaise nykyisin runoutta, koska se ei tuota mitään. Niille kelpaavat vain poliitikkojen ja julkkisten elämäkerrat. Olen julkaissut BODin kautta jo neljä kirjaa ja jokainen on ollut ilo. Sieltä uusinkin "Haaveileva heinä" syntyy ihan näinä päivinä.
Uuna, nyt minä tunnun törmäävän tuohon BODiin niin paljon, että on mietittävä tosissaan kirja-asioita. Onhan se houkuttavaa :)
VastaaPoistaHaaveileva heinä - oi, miten ihana nimi!