Kulkiessani luonnossa tunnen itseni ehjäksi. Kelpaan täällä juuri sellaisena kuin olen. Minun ei tarvitse olla yhtään enempää tai yhtään vähempää kuin se mitä oikeasti olen. On helpottavaa olla ihan omana itsenään. Kun voin hyväksyä itseni niin minun on helpompi hyväksyä myös toiset. Voin nähdä ihmisissä saman minkä luonnossa; kauneuden ja tarkoituksen kaikessa. Jokaisessa on jotain mitä voin ihmetellen ihailla.
Kunpa oikea elämä olisi kuin luonto: salliva/hyväksyvä/lempeä.
VastaaPoistaLemmikit ovat kaiken hyvän symboli.
Leena, olen alkanut tuntea että oikea elämä on juuri tuota kaikkea, kun elän itseni näköistä elämää yhä täydemmin ja yhä enemmän läsnä itsessäni (taidan olla omassa mielikuvitusmaailmassa, sellaisessa läpinäkyvässä pallukassa, jossa kaikki on vaaleanpunaista ja lempeää suodattuvaa hyvää energiaa...)
VastaaPoistaYllätyt, jos katsot kuvaa tarkkaan, sillä huomaat että siinä ovatkin kevätkaihonkukat. Itsekin piti oikein vielä tarkistaa :) Nyt aloin kyllä miettiä, että ehkä tarkoititkin rakkaita lemmikkejämme eli koiria, jotka tosiaan ovat myös hyvän symboleita ihan takuulla :)
Olen jotenkin moniulotteisella tuulella nyt...