Olin illalla haravoimassa lehtiä ja risuja puutarhassa. Saksankurjenmiekkojen kuivuneet lehdet innostivat minut pyörittelemään pieniä kransseja. Valmiit kranssit pujottelin vanhalle aidalle odottamaan seuraavaa inspiraation askelmaa. Tuntuu, että nykyajassa mitään ei kannata suunnitella kovin tarkasti vaan tehdä vaan aina hetkessä sitä mikä tuntuu sopivalta. En tiennyt puutarhaan mennessäni, että tulen sitomaan kranssit.
Minulla on puutarhassa paksut toppahousut jalassa niin voin huoletta kontata ja istuskella hiekkakäytävillä. On rauhoittavaa istua maassa ja pyöritellä pikkukransseja. On palkitsevaa nähdä omien käsiensä työn tulos.
Ajattelin kertoa teille hieman kuulumisiani. Kuten jo aiemmin kerroin Rohkea askel kohti unelmaa - kirjoituksessani niin elämääni on tulossa iso muutos. Normaali työviikko muuttuu kesäkuun alussa 3-päiväiseksi ja muutan työskentelemään toisessa toimipisteessä, jolloin työmatkani lyhenee hieman. Kaikki tämä tarkoittaa paljon enemmän aikaa ja energiaa Runotalon asioiden edistämiseen. Hyviä muutoksia on siis tiedossa, mutta muutokseen liittyy yleensä aina myös luopumista ja surutyötä. Tulen varmasti kaipaamaan ihmisiä, joiden kanssa olen työskennellyt useita vuosia. Tulen myös varmasti rakastamaan hetkiä, joita voin viettää Runotaloon liittyvien asioiden ja ihmisten kanssa.
Siinä hetkessä oli kaikki, siinä oli tyhjyys
Olin hiljaa, sillä tiesin että tyhjä tila täyttyy
- jollakin
Muutos on pelottava ja houkuttava. Odotan uteliaana mitä elämäni uusi alkava jakso tuo tullessaan. Risteyskohdat ovat mielenkiintoisia. Ne saavat elämänvoiman virtaamaan vahvemmin. Tunnen todella eläväni.
Kerroin aiemmin miten tein viimeisimmän aarrekarttani ja mitä siihen laitoin. Nyt uskon, että karttani on hyvää vauhtia käymässä toteen. Voit tutustua kuviin ja tekstiin täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti